Lue keskustelun säännöt.
Anoppi vihaa mua
14.06.2016 |
Hän näyttää sen eleillään varsin selvästi. Miehen suku asuu pohjoisessa ja ovat hyvin kylmiä ihmisiä kaikin puolin. Mies ei ole saanut pienenä itkeä yms. Ovat sellaisia työteliäitä tee se itse-ihmisiä.. Eivät arvosta koulutusta eivätkä kulttuuria yhtään. Pitäisi olla peukalot omassa pellossa, että kelpaisi.
Pitää minua tyhmänä kaupunkilaisena ja esittää ärsyttäviä huomautuksia. Mies pakottaa käymään siellä, koska jos en tule, se on kuulemma mielenosoitus. Ei siis olla naimisissa.. Mutta kuitenkin.
Pahinta on, että joudun joka toinen joulu olemaan siellä 😞 Onhan siellä kaunista, mutta ihmiset sisäisesti ihan roskaa..
Mitä tekisitte? Nyt joudun juhannukseksi sinne!
Kommentit (58)
No joo pakko kai kestää. Mies tosiaan haluaa, että tulen sinne.. Saa varmaan itse kuulla sitten kyselyä ja piikkiä miksen tule.. Ahdistaa vaan jo nyt ne kohtaamiset mikä on mielestäni kohtuutonta, koska juhannukseen vielä aikaa..
Haukkuvat kaikkia viemisiäkin aina. Heillä todella vanhanaikainen suhde. Miesten- ja naistentyöt jaettu tarkasti. Ja jotenkin sellainen "etkö saa naistasi kuriin" oksettava ajattelutapa. Ja mieskin on siellä ihan erilainen.
Mies vaan aina vierailujen jäljeen sanoo, että älä välitä sellaisia maalaisia ne on. Väittää heidän olevan pohjimmiltaan hyviä ihmisiä, mutta varautuneita. En ole sitä hyvyyttä vielä nähnyt.
Mies vielä sanoi, että muutun siellä aina jotenkin säälittäväksi, että miksen voi olla oma itseni... Jos olen oma itseni saan oikeasti kettuilla vaan. Jos kysyn tyhmiä he nauravat päin naamaa yms..
Nyt olen alkanut lähteä lenkille kun tulee tilanne, että mies menee tekemään jotain töitä. Sanon, että kiva nähdä erilaista metsää tms.. En vaan kestä anoppia kun ollaan kahden.. Tuon toisen miniän kanssa hän vasta kamala on. Tulee joku koulukiusaaja mieleen. Tuosta metsään menenisestäkin mies valittaa, että enkö sen aikaa keksi small talkia, että vaikuttaa oudolta lähteä niin.. Heillä on hevosiakin, joista pidän , mutta eivät luota, että "kaupunkilaislikka" niitä osaa ajaa 😞
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidin pojan häissä puheen, jossa totesin miniälle, että hyvän pojan kasvatin, nyt hän on kokonaan sinun. Sanoin, että tästä eteenpäin emme enää tapaa emmekä pidä yhteyttä, koska miehen tulee erota lapsuudenperheestään ja liittyä vaimonsa perheeseen. Toivoin, että poika silti tulisi joskus hautajaisiini, vaikka se varmasti tuntuu hankalalta, vieras ihminenhän minä hänelle olen.
En ymmärrä, miksi se poika jättää soittopyyntöjä, että pitäisi tulla lapsensa ristiäisiin. Miksi ihmeessä, eihän minulla enää sovi olla mitää tekemistä kanssaan.
Parempi otsikko olisi "vihaamme anopin kanssa toisiamme". Harvoin tilanne on niin, että miniä anopista tykkää vaikka anoppi vihaisi miniää, ollaan siis rehellisiä.
En tiedä kumpi vihaa toista enemmän, anoppi minua vai minä anoppia. Kunnioituksesta miestäni kohtaan käyttäydyn kun anoppia on pakko tavata. Yleensä välttelen tapaamisia viimeiseen asti mutta joskus on vaan pakko. Käyttäydyn niin kauan, kun minua kohdellaan kunnioittavasti. Kun ylilyöntejä on anopin puolelta tullut, tapaamiset on loppunut siihen. Vaikka hän on miehen äiti, minua ei kohdella huonosti.
Te molemmat rakastatte samaa ihmistä vaikka vihaatte toisianne. Jos pari kertaa vuodessa tapaamiset onnistuvat ihan ok, ei ole suuri vaiva miehen mieliksi olla mukana. Mutta jos anoppi sinua haukkuu tai muuten kohtelee huonosti, sinulla ei ole mitään velvollisuutta sitä sietää. Suosittelen kuitenkin käyttäytymään hyvin ja uhriutumaan. Näin anoppi ei saa valtaa sinua vastaan, eli voi haukkua miehellesi miten huonosti olet käyttäytynyt.
kulttuurieroja?
minä hämäläisenä saan shokin joka kerta kun menen joko pääkaupunkiseudulle missä tönitään kaupassa, tuijotetaan pahasti tai uhkaillaan metrossa. saan ahdistusta kun menen pohjanmaalle ja ihmiset kysyy mitä kuuluu ja tuputtaa pullaa. saan vatsanväänteitä jos pitää mennä savoon missä ei ikinä tiedä mitä pitää vastata ettei virnistellä. hämäläisenä varmaan vaikutan umpityhmältä tai ylimieliseltä kun en ole suuna päänä kysymässä kuulumisia tai istu viereen rupattelemaan vaan annan olla rauhassa.
kuinka pohjoisessa nämä "pohjoiset" ovat? hiljaisuus ei välttämättä ole pahansuopaa. olet vain "ulkopuolinen" ja toisekseen kukaan nainen ei koskaan kelpaa pojalleen.
kaksi anoppikokelasta koettu ja molempien kanssa oli todella tukalaa olla kaksin. ja tiedän tunteen, pitäisi käydä ja tehdä velvollisuutensa jne mutta kun ei vaan haluaisi ja sitten omatunto soimaa jos ei mene tai laittaa miehen yksin käymään siellä ja ne ihmettelee että onpa se nirppanokka kun ei tule kylään.
niin tai näin aina väärinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Pidin pojan häissä puheen, jossa totesin miniälle, että hyvän pojan kasvatin, nyt hän on kokonaan sinun. Sanoin, että tästä eteenpäin emme enää tapaa emmekä pidä yhteyttä, koska miehen tulee erota lapsuudenperheestään ja liittyä vaimonsa perheeseen. Toivoin, että poika silti tulisi joskus hautajaisiini, vaikka se varmasti tuntuu hankalalta, vieras ihminenhän minä hänelle olen.
En ymmärrä, miksi se poika jättää soittopyyntöjä, että pitäisi tulla lapsensa ristiäisiin. Miksi ihmeessä, eihän minulla enää sovi olla mitää tekemistä kanssaan.
Mihin lahkoon kuulut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No joo pakko kai kestää. Mies tosiaan haluaa, että tulen sinne.. Saa varmaan itse kuulla sitten kyselyä ja piikkiä miksen tule.. Ahdistaa vaan jo nyt ne kohtaamiset mikä on mielestäni kohtuutonta, koska juhannukseen vielä aikaa..
Haukkuvat kaikkia viemisiäkin aina. Heillä todella vanhanaikainen suhde. Miesten- ja naistentyöt jaettu tarkasti. Ja jotenkin sellainen "etkö saa naistasi kuriin" oksettava ajattelutapa. Ja mieskin on siellä ihan erilainen.
Mies vaan aina vierailujen jäljeen sanoo, että älä välitä sellaisia maalaisia ne on. Väittää heidän olevan pohjimmiltaan hyviä ihmisiä, mutta varautuneita. En ole sitä hyvyyttä vielä nähnyt.
Mies vielä sanoi, että muutun siellä aina jotenkin säälittäväksi, että miksen voi olla oma itseni... Jos olen oma itseni saan oikeasti kettuilla vaan. Jos kysyn tyhmiä he nauravat päin naamaa yms..
Nyt olen alkanut lähteä lenkille kun tulee tilanne, että mies menee tekemään jotain töitä. Sanon, että kiva nähdä erilaista metsää tms.. En vaan kestä anoppia kun ollaan kahden.. Tuon toisen miniän kanssa hän vasta kamala on. Tulee joku koulukiusaaja mieleen. Tuosta metsään menenisestäkin mies valittaa, että enkö sen aikaa keksi small talkia, että vaikuttaa oudolta lähteä niin.. Heillä on hevosiakin, joista pidän , mutta eivät luota, että "kaupunkilaislikka" niitä osaa ajaa 😞
Ap
Oikeasti: älä mene. Te ette ole naimisissa, mies jättää sinut yksin ihmisten seuraan jotka kiusaavat sinua (kyllä, tuo on ihan kiusaamista, jopa miehesi joka vähättelee asiaa huomaa etta sinusta tulee 'säälittävä'), ja sinulle laitetaan mahdoton tehtävä saada tilanne paremmaksi yksin jollain ilveellä. Muutosta ei tule tapahtumaan ikinä mikäli huonolla käytöksellä ei ole seurauksia, todennäköisesti jos saatte lapsia se vain pahenee koska joudut pitämään pahaa oloa sisällä samalla kun näyttelet lapsille (jotka tasan aina huomaavat) että Äiti on ok mummon hymyillessä maireasti kaikkien muiden tietäessä tilanteen.
Mieti asiaa niin että miten ohjeistaisit jos kyseessä olisi sisaresi, ystäväsi, tyttäresi. Käskisitkö puremaan hammasta vuodesta toiseen ja pysymään miehen rinnalla joka ei puollusta, ei laita ensimmäiseksi? Saamaan lapsia tilanteeseen?
Kauanko arvelet että kunnioitus säilyy ja rakkaus kestää kun joka kerta mies pakenee tekemään töitä ja sinä jäät kärsimään? (Kysyisin myös että helpottaako miehesi kohtelua kun sinä olet paikalla kiusattavana hänen sijastaan ja onko hän niin tottunut paskaan että kasvattaisi omat lapsensa samoin?)
Sinä et ole vielä kiinni. On niitä muitakin miehiä maailmassa. Sellaisia jotka eivät tarvitse vuosien terapiaa suojellakseen rakastaan.
Mun eksä suuttu aina, jos en suostunu lähtemään hänen vanhempiensa luokse kyläilemään. Eksän vanhemmat asuivat samalla, pienellä maalaiskylällä, joten välimatkaa ei ollut kuin sellainen 12km.
En kestäny niitä, koska aina kun sinne mentiin, he juoruilevat kauheasti toisista ihmisistä. Päivittelivät yhdessä, mitäs se "Perttikin tänään osti lenkkimakkaraa ja maitoa kaupasta!" sun muuta paskaa ja nauroivat päälle.
Se oli aivan kauheaa. Eksäkin muuttui aina sellaiseksi juoru"ämmäksi". Ja siellä hänen vanhempiensa luona piti käydä tyyliin joka saatanan viikko.
Koko se pieni kunta, missä asuttiin silloin, oli aivan karsea paikka. Kaikki tiesi toisen asioista ja ihmiset supattivat toisista niin hyvää kuin pahaakin (enimmäkseen pahaa). :(
Oli muutenkin sellainen äidin helmoissa roikkuva. Lopulta sanoin sille, että en kestä tuollasta lapsellista kakaraa, pakkasin tavarani ja muutin omaan asuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnioituksesta mieheen koita kestää, niin tein minäkin. Mitä jos olisit lyhyemmän aikaa siellä? Kun erosin helpottavin ajatus oli että pääsin anopista eroon, joten ymmärrän tunteesi. Anna kommenttien mennä kuin vesi hanhen selästä ja muista, että anoppi-parka ei parempaan käytökseen pysty. Tuskin on kovin onnellinen ihminen.
Pohjanmaalla asuvat kun joku kysyi. Aika pohjoisessa siellä.. Voi olla joku mentaliteettiero, en osaa sanoa. Noin sisällötöntä näkee harvoin. Voi olla, että itse viestin vahingossa negaa.
Jos esimerkiksi sanon, että siellä on tosi kaunista, niin anoppi saattaa sanoa "se ei oo ihme, kun kaupunkilainen pitää vanhaa latoakin lasta kauniimpana" tms. Sanoo vakavalla naamalla vastaavia kommentteja kaikkeen mitä puhun.
On mies joskus sanonut, että ei ne hevoset siitä pilalle mene jos kokeilen, tai että osaan minä hyvin maalata, paremmin kuin hän. Mutta eivät nuo ole kuulevinaan.
Pakko nyt vaan mennä vaikka vituttaa. En jaksa riidellä tästä miehen kanssa, mutta sanon kyllä suoraa jos vielä ovat samanlaisia kuin pääsiäisenä..
Ap
Kiitos vastauksista 💗💗
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sanoin pojalleni, kun otti vaimon itselleen, että raamtussakin sanotaan, että liity vaimoosi ja eroa äidistäsi, mikä ei tarkoita välien katkaisemista.
Olen kyllä välillä katunut sanojani, sillä tekee joskus mieli yrittää jotain miniän vastaista kommentoida, mutta sitten muistan nuo sanani.
Toinen neuvo oli, että , jos haluavat minun hoitavan mahd. tulevia lapsiaan, niin asuvat sitten rollaattorimatkan päässä.
Vielä ei ole rollaattoria, mutta lapsia on ja välit ovat säilyneet hyvinä poikaan ja miniäänkin.
Miniä joskus sanoo ilkeästi, mutta otan sen luottamuksena, sillä uskon hänen ajattelevan, että rakastan häntä omana itsenään, vaikka olemme joskus eri mieltä.
t. mummeli
Vierailija kirjoitti:
No joo pakko kai kestää. Mies tosiaan haluaa, että tulen sinne.. Saa varmaan itse kuulla sitten kyselyä ja piikkiä miksen tule.. Ahdistaa vaan jo nyt ne kohtaamiset mikä on mielestäni kohtuutonta, koska juhannukseen vielä aikaa..
Haukkuvat kaikkia viemisiäkin aina. Heillä todella vanhanaikainen suhde. Miesten- ja naistentyöt jaettu tarkasti. Ja jotenkin sellainen "etkö saa naistasi kuriin" oksettava ajattelutapa. Ja mieskin on siellä ihan erilainen.
Mies vaan aina vierailujen jäljeen sanoo, että älä välitä sellaisia maalaisia ne on. Väittää heidän olevan pohjimmiltaan hyviä ihmisiä, mutta varautuneita. En ole sitä hyvyyttä vielä nähnyt.
Mies vielä sanoi, että muutun siellä aina jotenkin säälittäväksi, että miksen voi olla oma itseni... Jos olen oma itseni saan oikeasti kettuilla vaan. Jos kysyn tyhmiä he nauravat päin naamaa yms..
Nyt olen alkanut lähteä lenkille kun tulee tilanne, että mies menee tekemään jotain töitä. Sanon, että kiva nähdä erilaista metsää tms.. En vaan kestä anoppia kun ollaan kahden.. Tuon toisen miniän kanssa hän vasta kamala on. Tulee joku koulukiusaaja mieleen. Tuosta metsään menenisestäkin mies valittaa, että enkö sen aikaa keksi small talkia, että vaikuttaa oudolta lähteä niin.. Heillä on hevosiakin, joista pidän , mutta eivät luota, että "kaupunkilaislikka" niitä osaa ajaa 😞
Ap
Totta kai ne uskovat, kun näytät raviohjastajakorttisi. Onhan sinulla sellainen? Monessa pääkaupunkiseudun lukiossa sen voi suorittaa valinnaisena kurssina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidin pojan häissä puheen, jossa totesin miniälle, että hyvän pojan kasvatin, nyt hän on kokonaan sinun. Sanoin, että tästä eteenpäin emme enää tapaa emmekä pidä yhteyttä, koska miehen tulee erota lapsuudenperheestään ja liittyä vaimonsa perheeseen. Toivoin, että poika silti tulisi joskus hautajaisiini, vaikka se varmasti tuntuu hankalalta, vieras ihminenhän minä hänelle olen.
En ymmärrä, miksi se poika jättää soittopyyntöjä, että pitäisi tulla lapsensa ristiäisiin. Miksi ihmeessä, eihän minulla enää sovi olla mitää tekemistä kanssaan.
Mihin lahkoon kuulut?
Siihen, joka ottaa tosissaan miniäkokelaan kommentin siitä, että tulevan puolison vanhemmilla ei ole mitään tekemistä heidän elämässään.
Ymmärrän tuntemuksesi. Mutta eka asia on, että hän ei ole anoppisi. Te ette ole naimisissa. Ja se on varmaan asia joka pohjalla hiertää maalaisia.
Olette tosillenne minna ja maija.
Ole tosiaan oma itsesi, ole se minna joka sanoo sen mitä ajattelee, älä yritä mielistellä. Älä yritä small talkia. Jos haluat olla yksin niin sano että lähdet sinne metsään tai lähde hautausmaalle ja sano että nypit ja kastelet kaikki ne haudat joissa lukee heidän sukunimi. Älä yritä mitään ihmeellistä. Miesystäväsi joutuu jännittämään ja muuttuu erilaiseksi. Sano oma mielipiteesi, tee ja toimi niin kuin haluat. Minnan ja maijan tekemiset joko natsaavat tai sitten eivät.
Pakko ei ole kuin kuolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidin pojan häissä puheen, jossa totesin miniälle, että hyvän pojan kasvatin, nyt hän on kokonaan sinun. Sanoin, että tästä eteenpäin emme enää tapaa emmekä pidä yhteyttä, koska miehen tulee erota lapsuudenperheestään ja liittyä vaimonsa perheeseen. Toivoin, että poika silti tulisi joskus hautajaisiini, vaikka se varmasti tuntuu hankalalta, vieras ihminenhän minä hänelle olen.
En ymmärrä, miksi se poika jättää soittopyyntöjä, että pitäisi tulla lapsensa ristiäisiin. Miksi ihmeessä, eihän minulla enää sovi olla mitää tekemistä kanssaan.
Mihin lahkoon kuulut?
Siihen, joka ottaa tosissaan miniäkokelaan kommentin siitä, että tulevan puolison vanhemmilla ei ole mitään tekemistä heidän elämässään.
Ai, minä luulin että siihen, joka ottaa nokkinsa nuoremman ihmisen sanoista ja alkaa käyttäytyä kuin pikkulapsi?
Mä luulin että ap puhu oikeesti pohjoisesta eli lapista ja ihmettelin, ku siä yleensä on ystävällistä väkee.
Pohjanmaa!
Mä en käsitä miksi niin monet anopit eivät anna poikiensa elää omaa elämää. Määräillään ja soitellaan joka päivä, tullaan väkisin siivoamaan ja kokkaamaan, haukutaan miniää... Onko se jonkinasteista narsismia, näytetään paikka että MINÄ olen elämäsi tärkein ihminen ja MINÄ osaan päättää mikä on sinulle parasta?
Vierailija kirjoitti:
No ollaan menossa mökille sinne joten pakko käydä niilläkin.. Ja niillä ei voi vaan käydä, vaan pitää syödä lounas, kahvit, päivällinen ja siinä välissä mies tekee jotain kotitöitä tyyliin maalaa seinän. Kun yritän mennä auttamaan, niin appiukko nauraa ettei he naisia tarvi.. Eli joudun olemaan anopin kanssa. Pahimmassa tapauksessa myös miehen veljen vaimo on siellä ja mulkoilevat anopin kanssa toisiaan jos sanon jotain "outoa".
Mies on 27. Ja haluan olla jouluisin perheeni ja mieheni kanssa niin on sovittu näin. Itsellä vanhat vanhemmat ja joulu heillä on ihana! Niin en näe järkeä olla kaksin.
Ap
Mä tulen onneksi hyvin toimeen appivanhempieni kanssa, mutta ennen lapsia vietimme aina joulut kumpikin oman lapsuudenperheen kanssa. Sinuna en kävisi tuolla, kun et kerran halua. Nyt taitaa olla liian myöhäistä perua, mutta suunnittele ensi juhannukseksi että menet kaverien kanssa tai vain jäät kotiin. Ihan sama, pitävätkö "mielenosoituksena". Jos teille tulee lapsia, niin tilanne on monimutkaisempi, mutta siihen saakka tekisin sinuna juuri niin kuin haluan.
Eikö se ole ihan luonnollista, jos miehesi tapaa kaksi kertaa vuodessa sukuaan, ettet Sinä ole siellä kaiken keskipisteenä ja saa haluamasi huomiota, kun anopilla ja miehesi sisaruksilla on elettyä elämää yhdessä takana enemmän, kuin sinulla, jolloin yhteistä puhuttavaa on enemmän ja tunneside vahvempi.
Näin luulen, myös miehesi kokevan, kun olette Rakkaan ja aina ystävällisen äitisi luona käymässä, joka varmasti rakastaa Sinua enemmän, kyin miestäsi.