Olen aivan pohjamudassa.

En tiedä, kumpi on kauheampaa, se, että lapsilta kuolee äiti vai se, että lapsilla on näin kauhea äiti. Tuntuu myös niin vaikealta elää itseni kanssa.

hei ap, älä nyt tee mitään lopullista! olen ollut masentunut ja tiedän miltä se tuntuu mutta  lapsesi tarvitsevat äitiä! 

Lue hautajaisten kustannuksista. Haluatko todella pakottaa lapsesi maksamaan ne?

Vierailija kirjoitti:

hei ap, älä nyt tee mitään lopullista! olen ollut masentunut ja tiedän miltä se tuntuu mutta  lapsesi tarvitsevat äitiä! 

Olen jo nyt aiheuttanut lapsilleni koko liudan traumoja, mitä tällaisella äidillä tekee? Ihan oikeasti. Oon lähinnä pahalla tuulella ja jopa väkivaltainen välillä.

Vierailija kirjoitti:

Lue hautajaisten kustannuksista. Haluatko todella pakottaa lapsesi maksamaan ne?

Miten mun pienet lapset maksavat hautajaiset? Mulla on henkivakuutus, eiköhän niillä rahoilla saa hautajaiskulut katettua.

Idiootti, henkivakuutus ei korvaa itsaritapauksissa.

Vierailija kirjoitti:

Idiootti, henkivakuutus ei korvaa itsaritapauksissa.

Kyllä tuo korvaa, tarkistin.

Lapsille tulee kamala ja raskas suru, jos luovutat.

Hae apua ongelmiisi.

Tsemppiä, elämälläsi on tarkoitus. Ketään ei ole luotu turhaan.

Olet tärkeä ja rakas. Muista se :)

Vierailija kirjoitti:

Lapsille tulee kamala ja raskas suru, jos luovutat.

Hae apua ongelmiisi.

Tsemppiä, elämälläsi on tarkoitus. Ketään ei ole luotu turhaan.

Olet tärkeä ja rakas. Muista se :)

Entä tämä suru, jota aiheutan lapsille päivittäin? Mulla ei ole voimia hakea apua, enkä edes usko siihen apuun.

112!!

Jos olet ollut mielestäsi huono äiti ja nyt teet itsellesi jotain niin lapsesi etkä sinä itse saa ikinä toista mahdollisuutta. Hae nyt apua, koskaan ei ole liian myöhäistä. Mene vaikka päivystykseen!

Vierailija kirjoitti:

Jos olet ollut mielestäsi huono äiti ja nyt teet itsellesi jotain niin lapsesi etkä sinä itse saa ikinä toista mahdollisuutta. Hae nyt apua, koskaan ei ole liian myöhäistä. Mene vaikka päivystykseen!

Mä en osaa tuota hommaa. Olen pari kertaa yrittänyt hakea apua, mutta aina se menee niin päin, että selitän, mitä mun pitää tehdä, jotta pääsisin parantumisen alkuun. Tiedän, mitä mun pitäis tehdä, mutta käytännön tasolla se ei onnistu. Hoitavat tahot ovat tietenkin mielissään, kun otan vastuun itse. Olen ollut psykoterapiassakin nuorempana, yhtä tyhjän kanssa.

Mikä sua tarkalleen ottaen vaivaa? Oletko kenties masentunut vai onko sulla diagnosoitu jokin muu mielenterveyshäiriö? Jokainen varmasti tietää suunnilleen mitä _pitäisi_ tehdä parantuakseen, esim. alkoholisti tietää, että pitää lopettaa juominen mutta, jollei siihen omin voimin kykene niin pitää hakea apua. Eli vaikka tietäisitkin mitä sulta oletetaan niin ei auta, jollet pysty tekemään niin. Välitä lapsistasi sen verran, että haet apua. Itsemurha ei ole mikään ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Mikä sua tarkalleen ottaen vaivaa? Oletko kenties masentunut vai onko sulla diagnosoitu jokin muu mielenterveyshäiriö? Jokainen varmasti tietää suunnilleen mitä _pitäisi_ tehdä parantuakseen, esim. alkoholisti tietää, että pitää lopettaa juominen mutta, jollei siihen omin voimin kykene niin pitää hakea apua. Eli vaikka tietäisitkin mitä sulta oletetaan niin ei auta, jollet pysty tekemään niin. Välitä lapsistasi sen verran, että haet apua. Itsemurha ei ole mikään ratkaisu.

Ei ole diagnosoitu mitään. Masennus silloin nuorempana. En ole ihan varma, välitänkö niistä lapsistakaan enää. Ei ole oikein sellaisia tunteita kauheasti.

Missä lasten isä on? Lähde lomalle tuulettumaan ja olemaan itsekäs hetkeksi. Jos saisit voimia hakea apua uudelleen? Lastensuojelu auttaa myös enemmän kuin itsari. Teitä kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

Missä lasten isä on? Lähde lomalle tuulettumaan ja olemaan itsekäs hetkeksi. Jos saisit voimia hakea apua uudelleen? Lastensuojelu auttaa myös enemmän kuin itsari. Teitä kaikkia.

Pyörälenkillä lasten kanssa. Ei taida tähän oikein tuulettumiset auttaa. Olin vähän aikaa sitten viikonlopun yksin kotona, ja olo oli kevyt, mutta paha olo palasi, kun perhe tuli kotiin.

Ehkä nyt tuntuu siltä, että mikään ei tunnu miltään, etkä välitä edes lapsista. Kuitenkin kirjoitat ettet tiedä välitätkö "enää" niin tuskin se välittäminen on minnekään kadonnut oma olotilasi vain sumentaa asioita. Hae apua!

Mä pelkään sitäkin, että jos saisin tämän masennuksen vähän hellittämään, joutuisin silti olemaan itseni kanssa. En pysty kauheasti penkomaan tunteitani tai asioitani, se tekee liian kipeää. Enkä todellakaan ole hyvä puhumaan asioistani. Mä istuin kolme vuotta psykoterapiassa käytännössä sanomatta mitään - toki liioittelen, mutta kun näin jälkikäteen ajattelen, en oikeastaan käsitellyt terapiassa mitään. Kaikki todelliset ongelmani eivät tulleet lainkaan pinnalle, olen tajunnut niitä myöhemmin jonkin verran yksin.