Vaativa 7-vuotias

Minulla on syksyllä koulun aloittava lapsi, joka on vastasyntyneestä saakka ollut vaativa. Hurmaava, älykäs, liikunnallinen, herkkä ja ihana. Ja temperamenttinen. Itsepäinen, uhmaava, ei kestä pettymyksiä, ripustautuva.

Tuntuu että joka päivä on yhtä tahtojen taistelua. Siirtymistilanteet, syömistilanteet, vastoinkäymiset, se kun ei saa tahtoaan läpi... Väsytystaistelulta tämä tuntuu. Varoituksia joita seuraa toimenpide (esim pelikielto), kannustusta, kiitosta.

Pitäisi valita taistelunsa, tiedän. Se poistaisi paljon jännityksiä. Sitten taas tuntuu tyhmältä ja "periksi antamiselta" taipua lapsen kitinän ja valituksen edessä, kun periaatteesta ei suostuta esimerkiksi syömään. Mutta jatkuva vastakkainasettelu syö valtavasti voimavaroja, ja onhan (voimakastahtoisellakin) lapsella oikeus mielipiteisiin.

Kertokaa. Pitääkö vain höllätä ohjaksia? Väkivaltaa ei toki suvaita. Herkkuja ei tipu ellei syö oikeaa ruokaa ensiksi. Mutta muuten.