Vierailija

Ei saatu ratkottua ongelmiamme, vaikka yritettiin kuinka. Miehellä oli tapana jättää välillä vastailematta viesteihin ja muutenkaan ei ollut kiinnostunut tekemisistäni. Väitti silti välittävänsä ja haluavansa olla yhdessä. Riideltiin usein noista kommunikointiin liittyvistä asioista ja mies itse myönsi, ettei toimi monessakaan asiassa kovin hyvin. Hän myös usein totesi asioiden loppujen lopuksi olevan suht pieniä ja lupasi jatkossa toimia eri tavalla.

Mikään ei kuitenkaan muuttunut. Vuosien aikana mun itsetunto on vajonnut todella alas ja oon masentunut tämän takia. En tajua miksi mies ei ole voinut yrittää vähän enemmän korjata niitä ongelma-asioita, mä ainakin oon ihan täysillä yrittänyt (esim. muuttanut toimintatapoja riitatilanteissa jne). Mies ei koskaan sanonut myöskään mitään positiivista minulle tai minusta. Hän ei koskaan puhunut tunteistaan minua kohtaan, vaikka ihan suoraan sanoin monet kerrat, että minulle olisi tärkeää saada kuulla joskus että hän edes tykkää minusta. Hän lupasi tsempata tässäkin, mutta kertaakaan en kuullut mitään.

Tuntuu että minusta on tullut katkera ja kateellinen kaikille naisille, joiden suhde toimii oikeasti hyvin ja mies huomioi. Nyt meidän suhde kariutui näihin riitoihin ja sattuu niin paljon. Rakastan sitä miestä, mutta en kestä tätä jatkuvaa tunnetta siitä, ettei toinen välitä. Hölmönä jotenkin kuvittelin, että tässä kohtaa mies olisi herännyt ja halunnut pelastaa suhteen. Olisi sanonut rakastavansa ja yrittänyt oikeasti korjata ne asiat. En usko, että hän on aiemmin edes tosissaan yrittänyt sitä.

Sattuu.

  • ylös 16
  • alas 10

Sivut

Kommentit (25)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joopajoo1

Vaikka toinen ei sanoisikaan välittävänsä ja rakstavansa, niin toinen voi silti välittää ja rakastaa. Sen huomaa arjessa, kaikissa pienissä teoissa yms. Entinen mies puhui ja puhui, kuulemma rakasti niin, että oksat pois, silti sitä ei mistään teoista huomannut. Nykyinen on sellainen tuppisuu, ettei paljon tunteista puhuta. Silti sen rakkauden huomaa ja se on minusta paljon tärkeämpää.

Jos olet tuntenut, ettei toinen välitä, niin ehkä hän ei välittänytkään. Nyt kun olet vapaa, voit löytää juuri sen sinulle sopivan miehen,  jonka kanssa asiat natsaa ja muutenkin. Tsemppiä.

  • ylös 41
  • alas 2
Vierailija

Veikkaan että miehelläsikin olisi jotain kommentoitavaa siihen että miksi ero tuli.

Harvoin vika on sataprosenttisesti pelkästään miehessä. Toki joskus näin on.

  • ylös 13
  • alas 5
Vierailija

No. Hän on ilmeisestikin näitä ihmisiä jotka välittävät lähinnä vain itsestään. Pyri unohtamaan tuollainen turha tyyppi mahdollisimman nopeasti. Kukaan ei tuollaisella mitään tee. Vastavuoroisuus ja vstakaiun saaminen on suhteen perusasioita. Tuosta ei olisi koskaan mitään voinut tullaan. Et siten edes menetä mitään kun jätät hänet historiaan. Ala lisäämään itsestäsi välittämistä ja tee asioita elämässä millä on sinulle merkitystä. Siten pääset tuosta. Hyvä että tuli ero!

  • ylös 10
  • alas 1
Vierailija

Vaikka pahalta tuntuukin, usko vaan, että tuollainen suhde on ihan tuhoon tuomittu. Minulla oli nuorena just tuollainen kihlattu. Monen vuoden ajan jaksoin uskoa parempaan, mutta hän ei siihen pystynyt tai halunnut pystyä. Pidin sitä omana vikanani (ja hänkin oli sitä mieltä), toisaalta hänellä on ollut sen jälkeen varmaan 5 avovaimoa ja kaikki suhteet ovat kariutuneet parin, kolmen vuoden sisällä, joten ehkä jotain syytä hänessäkin! Hieman itseriittoinen, yh-äidin ainokainen palvottu silmäterä. Älä sure, kohta pääset sen yli ja myönnät itsellesikin, ettette sopineet yhteen. Saat itsetuntosi takaisin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että miehelläsikin olisi jotain kommentoitavaa siihen että miksi ero tuli.

Harvoin vika on sataprosenttisesti pelkästään miehessä. Toki joskus näin on.

Ei vika ollutkaan vain miehessä. Myös minussa on paljon vikoja. Mutta ainakin olen aktiivisesti työstänyt niitä. On vain vaikeaa olla suhteessa, jossa toinen ei vastaa viesteihin, voi lähteä kavereiden kanssa ryyppäämään aamuun asti mitään ilmoittamatta, ei koskaan sano tykkäävänsä tai rakastavansa, ei koskaan kehu mistään, ei mielellään tee aloitteita seksiin ja usein torjuu minun aloitteeni.

Minä rakastin liikaa. Kehuin miestä joka viikko kaikenlaisista asioista, yritin pitää positiivista fiilistä yllä. En koskaan kieltäytynyt seksistä ja usein tein kaikki aloitteetkin (joista osa tosin torjuttiin). Halusin jakaa hänen kanssaan kaikki kummankin elämän tärkeät tapahtumat. Aina jos jotain tärkeää tapahtui, hän oli ensimmäisenä mielessäni enkä malttanut odottaa että pääsen kertomaan hänelle. Hänen elämänsä tärkeistä asioista kuulin usein hänen ystäviltään, usein huomattavan paljon myöhemmin. Heiltä kuulin yleensä myös kaikki muutkin miehen menemiset ja tekemiset.

Ja silti rakastin. Halusin vain häneltä vähän yritystä huomioida myös minut, välittää ja olla kiinnostunut.

Vierailija

"...väitti välittävänsä ja haluavansa olla yhdessä".
"...ei koskaan puhunut tunteistaan minua kohtaan".

Vähän herää ajatus, onko vastaanottimessakin ehkä vähän vikaa. Tai jos ei vikaa, niin erilainen taajuus. Mutta jos tässä on tosiaan se eron syy, niin joko puolisot ovat traagisen huonoja kommunikoimaan keskenään, tai sitten suhteella on yritetty paikata itsetunto-ongelmia.

  • ylös 10
  • alas 0
Vierailija

Joopajoo1 kirjoitti:
Vaikka toinen ei sanoisikaan välittävänsä ja rakstavansa, niin toinen voi silti välittää ja rakastaa. Sen huomaa arjessa, kaikissa pienissä teoissa yms. Entinen mies puhui ja puhui, kuulemma rakasti niin, että oksat pois, silti sitä ei mistään teoista huomannut. Nykyinen on sellainen tuppisuu, ettei paljon tunteista puhuta. Silti sen rakkauden huomaa ja se on minusta paljon tärkeämpää.

Jos olet tuntenut, ettei toinen välitä, niin ehkä hän ei välittänytkään. Nyt kun olet vapaa, voit löytää juuri sen sinulle sopivan miehen,  jonka kanssa asiat natsaa ja muutenkin. Tsemppiä.

Peesaan! Mulla oli nuorena avomies joka omien sanojensa mukaan rakasti mua todella paljon. Koskaan se ei ollut kotona. Aamulla kun sai silmät auki, söi aamupalan ja joi kahvin, sitten se lähti. Eikä näkynyt ennen iltaa. Työtön oli, eli töissäkään ei ollut. Missä lie ollut. Minäkin oli tuolloin työtön, odottelin ja odottelin milloin herra suvaitsee tulla kotiin. Tästä riideltiin usein. Lopulta väsyin ja lähdin. Uskon kyllä että rakasti, ei kuitenkaan minua vaan sitä ajatusta että kotona oli joku. Ihan sama kuka se joku olisi ollut, kunhan siellä on joku, ettei herralla tarvinnut olla yksin.

En ole katunut eroa päivääkään. Nykyinen on toista maata.

Vierailija

Nro 9 jatkaa. No viestissä nro 8 tulikin paljon sellaista, joka avasi kokonaistilannetta. Ero oli varmasti oikea ratkaisu.

Vierailija

Voi ei, ap. Ei tuollaisesta suhteesta tule mitään. Hyvä kun erositte. Tuohan nakertaa itsetuntosi ihan pohjamutiin. Ei noin kuulu olla. Ihan oikein, että erositte, vaikka onkin julman kuuloista. Parisuhde on jotain ihan muuta. Nyt katse eteenpäin. Ei koskaan mitään tuollaista täysin epätasapainossa olevaa suhdetta, lupaa itsellesi se!

  • ylös 13
  • alas 1
Vierailija

Tuntuu että naisilla on jotain pahasti vialla kun mikään ei koskaan ole hyvin. Olet päätöksen tehnyt joten parku seis.

Vierailija

Niin mies ei taipunut muottiisi ja sitten tuli ero kun et miestä hyväksynyt sellaisena kuin hän on. Kun ei kelpaa ei kelpaa. Puutteita on kaikissa.

Vierailija

Kilttejä hyviä miehiä olisi ollut pilvin pimein, mutta ap näki vain ne itsekkäät salimaket. Nyt sitten itsekäs salimake toimi kuten itsekkäät salimaket toimivat, ja voi sitä itkun ja hampaiden kiristelyn määrää.

En koskaan lakkaa ihmettelemästä, miten tyhmiä naiset voivatkaan olla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Mies ei koskaan sanonut myöskään mitään positiivista minulle tai minusta.

Miksi v*tussa olet ottanut tällaisen miehen?

Vierailija

Mieshän oli aivan surkea. Mutta ehkä sinussa oli se vika, että miten ihmeessä olit voinut alunperin sortua noin huonoon mieheen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mieshän oli aivan surkea. Mutta ehkä sinussa oli se vika, että miten ihmeessä olit voinut alunperin sortua noin huonoon mieheen.

Ihanat lihakset niinq. Olenhan nainen, siis idiootti.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kilttejä hyviä miehiä olisi ollut pilvin pimein, mutta ap näki vain ne itsekkäät salimaket. Nyt sitten itsekäs salimake toimi kuten itsekkäät salimaket toimivat, ja voi sitä itkun ja hampaiden kiristelyn määrää.

En koskaan lakkaa ihmettelemästä, miten tyhmiä naiset voivatkaan olla.

Haha, tämä mies oli kaukana "salimakesta". Mies ei harrastanut urheilua ja vietti päivänsä koneen ääressä. Enemmänkin laiha nörtti, jonka ensimmäinen nainen olin. Ja ei, ei ollut hyväpalkkainen jos joku nyt haluaa tulla tänne ruikuttamaan minun olleen vain tilipussin perässä. En ymmärrä miksi oletetaan, että naiset rakastavat vain tietynlaisia/näköisiä miehiä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Niin mies ei taipunut muottiisi ja sitten tuli ero kun et miestä hyväksynyt sellaisena kuin hän on. Kun ei kelpaa ei kelpaa. Puutteita on kaikissa.

Ei tarvitsekaan kelvata. Puutteita on juu mutta sanoisin että naiset jaksavat paljon kauemmin katsella miesten puutteita kun miehet naisten. Mies jättää ihan hyvän naisen jo sen vuoksi että ei saa peppua. Piste.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla