Alkoholisti tätini vaatii päästä lapsen kummiksi

Anna loukkaantua. Kummiksi ei koskaan tuppauduta itse, vaan se on kunniatehtävä, johon pyydetään.

Hitot jonkun sukulaisen mielipiteistä. Sanot sille että kummit on valittu ja sovittu jo ennen lapsen syntymää.

Toisekseen, mitalilla on aina kaksi puolta. Selvästi halveksit tätiäsi hänen tissuttelun vuoksi. Löydätkö hänestä mitään hyvää? Onko hän ollut sinulle tai jollekin muulle joskus paha? Tosin pahoja me kaikki ollaan joskus, ollaan alkoholisteja tai ei.

Toki ymmärrän pointtisi, alkoholistilla ei saa olla mitään oikeuksia, koska sinä vihaat heitä niin paljon. Sinun silmissäsi heillä ei ole edes "ihmisoikeuksia". Neuvo, älä vie lapseltasi todennäköisesti "parasta" ihmistä, jonka hän kasvuaikanaan tulee tapaamaan. Jos tätisi on ns. "jaksava" alkoholisti, on hän kymmenen kertaa mukavampi kummi, kuin nämä, jotka käyvät "pakollisilla" synttäreillä kerran vuodessa juomassa kupposet kahvia, ja ovat niin "kiinnostuneita" kummilapsestaan.

Ps. Kokemuksen syvällä rinta äänellä sanon mä. 

Ihan sama onko kummitarjokas täti, alkoholisti, paras lapsuudenystäväsi, raivoraitis tms. Sinä valitset lapsesi kummiksi sen, joka parhaiten voi mielestäsi auttaa ja tukea lasta tämän kasvaessa. Jotkut tekee kummiudestas kauhean kriisin, toiset siitä, ettei heitä valita kummeiksi. Aina joku pahoittaa mielensä, joten sitä on turha murehtia.

Kun kirjoitat, että "minulla on tyttövauva" oletan, että olet totaali-yh. Sekin voi vaikuttaa kummien valintaan: valitse kummeiksi luotettavat, kivat ihmiset, joiden kanssa voit jakaa kasvatuksen huolet ja murheet. Ja tietysti myös ilot. 

Ei

Alkoholistit nyt aina vaativat ja haluavat kaikkea ja alkavat marttyyreiksi, jos eivät haluamaansa saa. Tai no riippuu toki minkä asteinen alkoholiongelma tädilläsi on, onko ryyppyputki päällä 24/7 vai juoko pari lasia liikaa viiniä silloin tällöin.

Eroa kirkosta ja skippaa kirkkoon liittäjäiset.

Pidätkö kaikkia sairaita pahana ihmisenä, sillä alkoholismi on sairaus ja paha riippuvaisuus. Ja siitäkin voi parantua.

Olen tavannut ja elänyt useamman alkoholistin lähellä ja eipä koskaan ole heistä saanut sellaista kuvaa, mitä aloituksessa annat ymmärtää heidän pahuudesta.

Ainostaan tuo, että joku vaatii kummiutta on itselleen on arveluttavaa.

Julkisuus on täynnä alkoholisteja tai ainakin entisiä, ovatko he mielestäsi kaikki pahoja ja absoluutit hyviä ja vastuullisia ja läheisiään rakastavia.

Mikä ihmeen alkoholistien puolestapuhuja täällä provoilee? Tämä onkin jo uutta..

Mutta sanonpa silti, että vaikka kuinka alkoholismi on sairaus niin heidän tekonsa ovat silti pahoja. Minun tuntemani alkoholistit ovat väkivaltaisia, ajavat perheensä pienistä lapsista huolimatta haulikolla uhaten keskellä talvea ulos kodista, kyttäävät mutta itse pettävät, ryypätään omat ja perheen rahat, ei koskaan voi luottaa heidän sanaansa, koskaan ei tiedä tuleeko kotiinkaan vai ajaako viinapiru raiteiltaan. Valehtelevat ja salailevat. Kukaan lapsestaan välittävä ei alkoholistia ota lapsenkummiksi. Oma appeni on alkoholisti ja meille ei ole mitään asiaa edes pienessä humalassa vaan saa tulla kun putki on katkennut eikä elämä pyöri sairaalloisten harhojen ympärillä.