Panin ystävän miestä..

On niitä pahempiakin, hyvä ystäväni meni panemaan kummilastensa isää, heillä oli ihan suhdekin jonkin aikaa. Lasten äiti elää edelleen onnellisesti avioliitossa tietämättä kummankaan toihuista.

Vierailija kirjoitti:

Eikö sua iljetä kun kalu on uinut kaverisi rönttösessä ennen sua?

Äläs ny...monipuolinen bakteerikanta ja siitä johtuen hyvä resistenssi.

Epärehelliset ihmiset käyttävät usein harhaanjohtavia ilmaisuja. Tässä tarkemmat tulkinnat:

- vahingossa tapahtui = jos oikeasti putosit ystäväni miehen pystyssä olevan elimen päälle kyseessä on vahinko, muuten täysin tietoinen teko

- en tiedä mitä ajattelin = ajattelit, että eipä mitään väliä ystäväsi tunteista saati avioliitosta kun mieskin on halukas, niin voinhan vähän kostaa "parhaalle ystävälleni", jota salaa kadehdin.

- omatunto syyttää = pelkään että asia tulee ilmi ja minut leimataan (aiheellisesti) lutkaksi ja avionrikkojaksi, ja kaikki yhteiset tuttavat saavat tietää

Eipä tuossa ole mitään tehtävä enää. Maitokannu on kaatunut, ei sitä enää kannuun saa. Pakotat miehen kertomaan vaimolleen ja sinä häivyt kuvioista. Selvittävät sitten välinsä keskenään. Sinä kuun et siihen avioliittoon kuulu, ja tekosi jälkeen ei kannata enää edes näytellä että olet vaimon ystävä.

Minäkin panin ystäväni miestä. Hyvät oli kyydit! Terkkuja vaan Pauliinalle Helsinkiin! :D

T: Laura. 

Sinua ei ainakaan voi ystäväksi kutsua.

Milloin panit ystäväsi miestä? Kauanko ystäväsi ja hänen miehensä ovat olleet yhdessä?

Kun ikää  on jo niin paljon että enimmät panot ovat takana, 65, sanoisin omalta kohdaltani, että yhtään panoa en nyt vuosikymmenien jälkeen kadu. Muutamaa kyllä jotka jäivät panematta.

En kertoisi tuossa tapauksessa, mutta en pitäisi paljoa yhteyttäkään.

Minä panisin kaverin muijaa hyvin mielelläni ja jos näin tapahtuu en kyllä kerro kenellekään ja toivon ettei paneminen jää siihen yhteen kertaan, se olisi ikävää.

Redwine kirjoitti:

Nyt täytyy erottaa kaksi asiaa.

a) Jos on vaan fyysistä kipinää ja pannaan, ei sitä kellekään kerrota. Ei tarvitse pyydellä eikä antaa anteeksi. Se on vaan kiva juttu teidän kahden välillä ja that's it.

b) Jos on henkistä yhteyttä muuhunkin kuin seksisuhteeseen tai kertaseksiin, niin silloin tilanne on paljon kinkkisempi. Jos siis kyseeseen tulee sinun ja miehen yhteiselo, ja ystävän ja miehen ero. Silloin tottakai tilanne pitää tunnustaa enkä usko ystävyydellä olevan enää minkäänlaisia jakumisen mahdollisuuksia.

Ja jeesustelijoille tiedoksi, että tilannetta a tapahtuu ihan jatkuvasti, vaikka päivänvaloon tulleet tapaukset ovat ehkä promille kaikista. Vaikka joku ahtaassa, tuomitsevassa ja pelokkaassa maailmassaan haluaisikin nämä tuomita, niin näitä vaan on, ja paljon. Olen tähän ikään mennessä vaan nähnyt niin paljon ympärilläni ja ymmärtänyt myös sen, että nämä tapaukset eivät ole niin mustavalkoisia. Itselläni ei ole kokemusta siis tuosta, mutta ystävänä olen kuunnellut, kaikkia osapuolia.

Ei silti muuta mielipidettäni siitä että on

a) itsekäs teko ja

b) kaksinaamaisen "ystävän" teko, joka ei ole hyvä ystävä ollutkaan.

Terveisin toinen joka kuunnellut kaikkia osapuolia. Maailma täynnä panokumppaneita, mutta kielletyin himottaa eniten. Heikkomielistä tuollainen. Johtaa ennemmin siihen että kaikki välit tulehtuu kuin mihinkään muuhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna kun arvaan: Se oli vanhinko, tietenkin.

No en tietenkään ajattele että se on vahinko. Aina ollut humoristiset flirttailevat välit ja tullaan toimeen.. en vaan tajua mitä ajattelin.. Tuntuu että olisi pakko kertoa ystävälle, mutta onko se väärin oman huonon omantunnon vuoksi kertoa. -ap

 Tietysti kerrot tuolle pettämällesi ystävälle, että mitä on tapahtunut. Se on reiluinta tällaisissa tilanteissa. Ei tuon ystävän tarvitse elää petollisten ihmisten kanssa ja tuhlata ainutta elämäänsä sellaiseen. M34

Ehdotat ystävälles kimppakivaa ja jälkeenpäin voit tokaista et "no nyt oon sunkin miestä pannu". Puhut silloin totta ja syyllisyyden tunne katoaa kun ystäväsi hyväksyi teon. Elämä jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirvee syyllisyys. Oon vaan päiväkausia kelannut, mitä tehdä. Onko kukaan päässyt tällaisesta koskaan yli, että asia oikeasti unohtuisi? Siis että jatkaa vaan elämää ja se syyllisyys loppuu joskus ja kaikki on hyvin. Haluaisin että asia olisi äkkiä muisto vain. Tuntuu että miten voin enää koskaan nähdä heitä ja olla normaalisti. Jos kerron, onko se minun asia kertoa, vai miehen? Onko kukaan saanut tällaista koskaan anteeksi ystävältä?

Älä huoli panet vaan muutaman kerran uudestaan, niin kyllä siihen turtuu (kunhan ei jää kiinni). Vähän ajan päästä voi nauttia seksistä jo aivan vapautuneesti. Minä ainakin olen nauttinut kovasti vaikka alussa tuntui pahalta.

Voi kun pientä jakorasiaa harmittaa :( Kuole saatanan visvavittu!

Taidat olla ennenkin tehnyt niin. Olen itsekin törmännyt näihin luusereihin, jotka yrittäneet varastaa mun mieheni. Monta ystävää mennyt tän takia! Taitaa olla ystävällä hyvä elämä, mitä sitten surkealla itsetunnolla kadehditaan. Kiitti luuserit teille. Pääsin itse eroon teistä toisten äijiä iskevistä ns.ystävistä!

Anna olla. Sattuuhan näitä. Sun ystäväsi panee sitten vuorostaan sinun miestäsi, jos sellainen sattuu olemaan.

Miehet saalistaa ja panee hyvän näköisiä naisia.

Miehille ei oo merkitystä, onko ystävän ystävä tai varattu, kaikkea saalistetaan,

ja jos vähänkin antaa ymmärtää niin päätyy kyllä pantavaksi. 

Parastahan on kielletty hedelmä,  kerran maistettua halutaan maistaa aina lisää.

Työpaikat ja kaverpiirit on pahimpia, yhden paneminen johtaa aina lisä panoihin,

miehet haluaa kaikki panna samaa saalista.

Ei kannata itseä syyllistää, jos päätyy saaliiksi.

Minkäs sille voit, jos olet muodokas blondi ja päädyt usein saaliiksi.

Seksi on kuin huumetta, sitä haluaa koko ajan lisää.

Kyllä ystävän pitää tuollaiset kertoa. Kumppanin uskottomuus on aina ollut suhteen loppu omalla kohdalla ja jos hän kenen kanssa oli maannut tulee minulle asiasta kertomaan ensimmäisenä, tarjoisin kaljat.

m25

Ei tainnut olla kovin hyvä ystävä? Jotenkin ajattelisin, että en ainakana bestisten miesten kanssa alkaisi. Ja omaan pettämiseenkin lienee syy? Tuskin se kotipesäkään on ihan kunnossa? No ihan sama, anteeksi en antaisi jos olisin ystäväsi - tai en siis voisi olla kun noin teit.. Kanna syyllisyytesi vaan ja mieti ensi kerralla paremmin. Tunnustaminen lievittää tunnontuskia ja sitten asian voikin unohtaa ennen seuraavaa kertaa? Virheistä pitäisi kuulemma vielä oppia, se tunne, joka nyt on päällä on se opintie.

Vierailija kirjoitti:

Ei tainnut olla kovin hyvä ystävä? Jotenkin ajattelisin, että en ainakana bestisten miesten kanssa alkaisi. Ja omaan pettämiseenkin lienee syy? Tuskin se kotipesäkään on ihan kunnossa? No ihan sama, anteeksi en antaisi jos olisin ystäväsi - tai en siis voisi olla kun noin teit.. Kanna syyllisyytesi vaan ja mieti ensi kerralla paremmin. Tunnustaminen lievittää tunnontuskia ja sitten asian voikin unohtaa ennen seuraavaa kertaa? Virheistä pitäisi kuulemma vielä oppia, se tunne, joka nyt on päällä on se opintie.

kyllä se niin on että heti jos vaikuttaa siltä että kaverin kumppani vaikuttaa petolliselta, asiasta otetaan selvää ja ilmoitetaan kaverille. Enkä tarkoita että mene panemaan kaveries miehiä/naisia vaan asiat pystyy selvittään muillakin tavoilla. Ja sama toimii myös toistepäin, jos kaveris on petollinen niin sanomattakin selvää että asiasta kuuluu ilmoittaa.

Yhtä kaveriani vetänyt jo turpiin sen uskottomuuden takia ja toisen "pelastanut" petolliselta kumppanilta.

Ja kyllä, olen vieläkin kaveri sen kanssa ketä vetelin päin näköä

Nooh ainahan voit syyttää sitä miestä ja vaikkapa niitä hormonejasi tilanteesta. Voit myös syyttää raiskauksesta miestä...ei lainkaan tavatonta. Näin voit lutkailla vailla huolia elämäsi loppuun saakka. Se myös auttaa kun koet tilanteen ikäväksi niin itkeä tirautat ja ryyppäät punkkua. Sitten uhriutuen tilität vauva foorumille peukkujen toivossa ja unelmoit että vieläköhän jostain löytyisi pahempaa tehnyt ihminen...