äidin huono omatunto omasta ajasta

Ei ne rahat ja materiat voita lasten syvimmissä sopukoissa sitä aikaa, kasvatusta, huolenpitoa tai edes kurinpitoa, jota olet heille antanut.

Syyllisyys poistuu aikanaan kun totut vapaa-aikaan ja vapauteen.

Läheisriippuvaisuus ei ole normaalia ja siitä voi oppia terapian avulla pois.

Ihan normaali äiti olet tunteinesi :)

Voi valitkaa hyvät ihmiset se puoliso ja lasten toinen vanhempi huolella. :/

Miten tälläisen valinta prosessin voi tehdä riittävän kattavasti ja huolella ? Ethän sinä voi etukäteen tietää edes millainen äiti sinusta kasvaa saatika millainen isä se puoliso on.

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaali äiti olet tunteinesi :)

Onko normaalia elää vain lastan kautta?

Meillä äideillä on huono omatunto milloin mistäkin. Luulen, että pystyt nauttimaan vapaa-ajastasi ja myös saamaan siitä tarvitsemiasi voimia, a) kun pian totut asiaan ja b) viimeistään kun lapset kasvavat pari vuotta vanhemmaksi.

Olet jo varmaan moneen kertaan yrittänyt selittää miehelle, kuinka tärkeää olisi, että kummassakin kodissa olisi samat pelisäännöt? Mutta ajattelen kyllä kuten joku edelläkin, että olet lapsille aina erityisen tärkeä äitinä ihan huolimatta siitä, että pidät rajoja ja kuria.

Alkuun tunsin jopa syyllisyyttä siitä, etten ollut lasten kanssa isä-viikonloppuina. Mutta olen oppinut viiden vuoden aikana jopa nauttimaan niistä viikonlopuista, kun olen lapsista vapaa..

Tuo tuntuu tietysti ikävältä, kun rahalla korvataan sitä isänä-oloa, mutta siihenkin lapset turtuu. Tulee pian ne vaatimukset kasvamaan, että on pakko sanoa ei. 

Anna lasten puhua, älä lähde kilpailemaan, vaan ole itsesi näköinen äiti. 

Kyllä ne lapsetkin sen joskus huomaa, että olet oikeasti aito ja rakastava äiti.. Anna itsellesi lupa levähtää ja nauttia. Tsemppiä..

Mulla on jo paha olo kun käyn kaupassa ja lapset ihanan isän hellässä huomassa.Ihan normaalia,vaatii opettelua olla keskenään kaikkien noiden vuosien jälkeen!Anna itsellesi aikaa toipua ihan kaikesta!!Sulla on ollut melko rankkaa,ole itselles armollinen ja ota aikaa!!

Tunnen ongelman, vaikka en todellakaan ole mikään emotyyppi ja lapset jo aikuisia. Tai siis muistan.

Tuossa iässä lapset alkavat lähestyä murrosikää ja alkavat irtautua vanhemmista. Ihan normaaliahan se on, että on paljon kivempaa sen vanhemman luona, jossa ei ole mitään rajoja.

Mulla on ongelmana se, että olin töissä toisella paikkakunnalla. Siellä vapaa-aika oli todella vapaa-aikaa, eli ei mitään tekemistä. Huono omatunto tuli siitä, että kotona olisi ollut tuhat hommaa, jotka olivat edessä sitten kun menin taas kotiin.

Ryhdistäydy nyt hyvä ihminen. Mistä noita uhriutuvia marttyyrimutseja vielä tulee? Luuletkos olevasi parempi äiti uhraamalla oman elämäsi ja persoonasi lapsille? Unohda.

Sama juttu täällä! Eronnut kolmen lapsen äiti täällä ja lapset asuvat minun luonani. Kyllä harmittaa kun mies vain ostaa kaksi kertaa kuussa kun näkevät ja tuolloin saa pelata yötä päivää jne. Tuntuu, että minulle jää vain kaikki työ, arki, lasten hoito ja kasvatus.

Esikoinen on muutenkin isän tyttö, todella samanlainen luonteeltaan ja on juuri siinä iässä että ihailee isompia lapsia ja materia on kaikki kaikessa. Syyttää minua erosta ja kun yritän selittää että miksi minä en voi ostaa niin kysyy että miksi minun piti sitten muuttaa omaan asuntoon. Tuntuu todella pahalta kun lapsi sanoo suoraan että hyvä kun olet muualla. Lisäksi tuntuu että ex oikein kilpailee ja nekin vähät asiat joita minun luonani on ollut ja hänellä aiemmin ei niin hänen pitää ne hankkia. Kiva tietysti lasten takia en sitä sano.

Minun kanssa aika menee siihen että opetan viemään roskat roskiin, astiat tiskipöydälle ja vaatteet pyykkikoriin. Niitäkään ei isällä tarvitse tehdä. Huokaus.

Ap

Ei sinun auta kuin opetella tullemaan toimeen omien valintojesi kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu täällä! Eronnut kolmen lapsen äiti täällä ja lapset asuvat minun luonani. Kyllä harmittaa kun mies vain ostaa kaksi kertaa kuussa kun näkevät ja tuolloin saa pelata yötä päivää jne. Tuntuu, että minulle jää vain kaikki työ, arki, lasten hoito ja kasvatus.

Miksi isä ei sitten tapaa lapsiaan useammin? Onhan se ihan selvää, jos sitä arkea ei ole kun sitä ei sen lapsen kanssa jaa.

Vierailija kirjoitti:

Esikoinen on muutenkin isän tyttö, todella samanlainen luonteeltaan ja on juuri siinä iässä että ihailee isompia lapsia ja materia on kaikki kaikessa. Syyttää minua erosta ja kun yritän selittää että miksi minä en voi ostaa niin kysyy että miksi minun piti sitten muuttaa omaan asuntoon. Tuntuu todella pahalta kun lapsi sanoo suoraan että hyvä kun olet muualla. Lisäksi tuntuu että ex oikein kilpailee ja nekin vähät asiat joita minun luonani on ollut ja hänellä aiemmin ei niin hänen pitää ne hankkia. Kiva tietysti lasten takia en sitä sano.

Minun kanssa aika menee siihen että opetan viemään roskat roskiin, astiat tiskipöydälle ja vaatteet pyykkikoriin. Niitäkään ei isällä tarvitse tehdä. Huokaus.

Ap

Sinä päätit jättää lapset isälle niin totta hitossa isä, joka sitä aikaa lasten kanssa viettää enemmän on "rakkaampi". Sinä olet vain joku, jonka luona käydään kylässä. Sinä näet vain pinnan heidän elämästä omin lasien läpi katsottuna. Tuskin siellä nyt joka ilta pelataa puoleen yön tai olla viemättä roskia tai etteikö osattaisi niitä tiskejä korjata, jne. Ei arkea voi elää ilman arkisia asioita. Tämä on vain sinun katkera tarinasi mustavalkoisten lasien läpi katsottunua. 

Niin. Hankala tilanne kyllä.

Paljonko lapset siis on sun luona / isällään? Jos suurimman osan ajasta isällään, niin sitten täytyy ottaa vakavasti puheeksi tuollainen "rajattomuus". Vai kuinka varmaksi ylipäätään tiedät, etteivät lapset tee isän luona kotitöitä ja että saavat pelata yötä myöden? Itse vähän epäilen, ainakin jälkimmäistä.

Meillä on päinvastoin siis. Ollaan siis se etäperhe, jossa tytärpuoli käy "pelaamassa kaiket yöt". Kun tyttö on meillä vain ne mimimiviikonloput (kouluaikana siis, lomilla sentään puolet ajasta), niin kyllä saa pitkälti olla miten itse haluaa. On kyllä hyvin kiltti ja tunnollinen tyttö, kohta 10-v. Pelaamista on paljon kyllä, mutta ei sentään koko viikonloppua. :D Varmaan äitinsä niin kyllä luulee.. Tyttö osallistuu reippaasti jos meillä on esim siivouspäivä. Ruoanlaittoon osallistuu myös. Joskus "pakotetaan", useimmiten osallistuu omasta halusta. Leikkii paljon pikkuveljien kanssa, rakentavat majoja, piirtävät, pomppivat trampoliinilla, jne.

Voin vaan kuvitella, minkälaisen kuvan isäviikonlopuista saa, kun tyttö siitä tärkeimmät kuvailee äidilleen: valvottiin myöhään, syötiin karkkia ja pelattiin. :) koska ne on ne jutut, jotka hänelle jää mieleen. Siitä saattaa hyvin unohtua, että viikonloppuun on mahtunut kyllä yllättävän paljon muutakin.

Lapset ovat puoliksi molemmilla.

Ap

Jos ex-miehesi saisi kertoa millainen ihminen sinä olet, niin saataisiin ihan erilainen kuva. Minun eronnut ystäväni hokee vähän samanlaisia marttyyrijuttuja, eikä niissä ole totuutta nimeksikään. Hänen tarinoissaan mies on maailman laiskoin. Todellisuudessa hänen miehensä on ihan tavallinen ja kunnollinen mies. Ystäväni ei vain kestänyt normaalia perhe-elämää. Nyt sinun on elettävä ratkaisusi kanssa, ymmärrettävä, että mies saa elää lasten kanssa viikon niin kuin haluaa. Hän on lastesi isä ja hänellä on ihan yhtälaiset oikeudet lapsiin kuin sinulla.