Lue keskustelun säännöt.
Meneekö imetyksestä vauhkoaminen jo yli?
06.06.2016 |
Otsikon kysymys tuli mieleeni, kun luin Isyyspakkaus-blogia ja eksyin blogin Instagram-tilille. Perheeseen syntyi vauva viime viikolla, mutta kaikki ei mennyt hyvin. Vauvalle tuli ilmarinta ja hän on lastenklinikalla tehohoidossa. Äiti kärsii kovasta niska- ja selkäsärystä. Sitten joku kommentoi yhteen kuvaan "voi, voi, onpa hankalaa imetyksen kannalta, kannattaa juoda fenkoliteetä"-tyyppisesti. Siis mitä ihmettä?!
Samanlaisia kommentteja olen kuullut ja lukenut paljon aiemminkin, vaikkakaan en ennen näin vakavassa tilanteessa. Kaikesta muusta viis, kunhan imettää!
Itse imetin lastani kuukauden, jonka jälkeen siirryttiin korvikkeeseen. Ihan siitä syystä, että vauva nukkui pullollisen korviketta juotuaan yhdeksän tunnin yöunet heräämättä. Itse olen aikoinani kärsinyt pahoista uniongelmista ja koin, että pirteänä ja hyvin nukkuneena olen tärkeämpi lapselleni kuin rintamaito. Neuvolassa minua yritettiin käännyttää ja sain neuvoja imetyksen uudelleen aloittamiseen, vaikka tiukasti sanoin, etten niitä tarvitse.
Koin huonoa omaatuntoa tästä asiasta, ennen kuin lääkäri sanoi nauraen, että ihan suotta! Lapset kasvavat hyvin myös korvikkeella ja jos on sellainen onni sattunut, että vauva nukkuu hyvin, niin se on korvaamatonta.
Voin vaan kuvitella miltä tuntuisi kantaa suurta huolta oman lapsen hengen puolesta ja sitten joku tulisi päivittelemään, että voi että, nyt sun on niin vaikea imettää, kun toi on hengityskoneessa.
Kommentit (8)
Ok.
Kun meidän vastasyntynyt oli teho-osastolla niin itsestäni tuntui hirveän tärkeältä että sain imetyksen käyntiin pumppaamalla yms. koska se oli jotain konkreettista mitä pystyin tekemään pikkuisen puolesta. Muuten olisin vain yksin itkenyt naisten osastolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin imetin vaan kuukauden eikä edes ollut huono omatunto. Maito loppui enkä edes yrittänyt saada tuotantoa enää uudelleen käyntiin enkä kokenut sitä tärkeäksi. Maitoa myös tuli vähän joten totta kai oli järkevämpää ruokkia vauva taatusti kylläiseksi korvikkeilla kuin alkaa pelleilemään jotain tisseillä ja miettiä saiko se nyt tarpeeksi ruokaa. Helpompaa se pullojen kanssa oli kuin liivien ja paitojen kanssa ees taas kitkuttaessa. Tulee vain miettineeksi että ketä tämä imetyshypetys oikein palvelee? Imetyksen tuki ry..imetyspuhelin..imetyslehti.. huhhuh. Eikö se ole pääasia että vauva syö itsensä kylläiseksi. Meidän neuvolassa ei onneksi tuputettu.
Varmaan syyllistävät jos lopettaisi imetyksen oman lääkityksen tai esim syöpähoitojen takia. Imetin itse reilun vuoden enkä kokenut sitä hankalaksi mutta en usko että se kaikille sopii samalla tavalla.
Mä imetin 4 kk osittain. Ei ollut täysimetys mun juttu. Mihinkään en olisi ilman vauvaa päässyt rauhoittumaan, jos olisi pitänyt koko ajan tissi suussa olla. Nukkuikin kaikki hyvin, kun oli vauvalla maha täynnä. Tärkeintä on perheen hyvinvointi, ei imetys. Kumpa tämän äidit muistaisivat.
Jollekin imetys toki voi olla tärkeä asia ja tuossa tilanteessa voi ollakin niin kuin joku kirjoitti, että rintamaitoa pumpatessaan tuntee tekevänsä jotain hyödyllistä. Minusta imetystä varsinkin tällaisessa tapauksessa pitäisi kuitenkin kommentoida todella varovaisesti, ettei se tunnu syyllistämiseltä.
Sekin mietityttää, että miksi lääkäreiden mielestä imetys ei ole niin tärkeää, kun taas kätilöt, hoitajat ja neuvolan henkilökunta syyllistää ja siihen jopa painostaa. Otantani ei tietenkään ole kovin suuri, mutta synnytyksen jälkeen jouduin käydä lääkärillä useaan otteeseen ja kaikki heistä sanoivat, että kyllä ne lapset korvikkeellakin kasvavat. Onko jollain muulla tällaista kokemusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Imetys on ilmainen tapa, jolla lähes jokainen voi parantaa lapsensa terveyttä ja älykkyyttä. Korvikkeella kasvaa varmasti ihan terveitä lapsia, mutta kaikki tutkimukset puhuvat äidinmaidon ylivoimaisuuden puolesta.
Ehkä kannattaa miettiä, pitäisikö meidän kulttuurissamme imetyksestä puhua jotenkin toisin, jos niin moni kokee imetysviestinnän ahdistavana. Mutta fakta on, että meillä imetetään vähemmän kuin Ruotsissa tai Norjassa, ja ennen kaikkea vähemmän kuin äidit _itse_ haluaisivat imettää. Joten positiivinen ja kannustava imetysviestintä kääntyy juuri äitien ja ennen kaikkea lasten eduksi.
Jokainen pisara, jonka imetätte, on hieno juttu.
Öö... Siis kyllähän lapsi korvikkeella kasvaakin, mutta sekö oikeasti on ihmisillä ainoa tavoite. Lääkäreiden näkökulma on varsin kliininen ja lääketieteellinen, lääkärille tod näk on aika sama jonkun asiakkaan imetyskuviot, ei ole mitenkään akuutti asia joten tuskin rupeaa asiasta mitään vääntämään. Ei ole olennaista lääkärikäynnin tavoitteiden suhteen. Hoitajilla imetyksen tukeminen ja edistäminen on olennainen osa koulutusta! Heidän tärkeä tehtävänsä on terveyden edistäminen ja tutkittuun tietoon perustuva terveysneuvonta. Lääkäri ei niinkään toteuta terveyden edistämistä vaan vasta sairauksien hoitamista. Kyllä broilerikin kasvaa vitamoidulla rehulla, ja oikein isoksikin. Äidinmaito on syntyvän lapsen ensisijainen ja ravinto- / vasta-ainearvoiltaan täydellinen. Varmasti jokainen joka oikeasti tahtoo lapselleen parasta ravintoa/ bakteerikantaa tarjota haluaa myös imettää. Korvikkeet ovat loistava keksintö jotka pelastavat hätätilanteissa, ennenaikaisesti syntyneitä ym joilla imeminen on heikentynyt sekä vaihtelevien syiden kanssa kamppailevat imettäjät kuten rinnan anatomiset ominaisuudet ym. ongelmatilanteissa. Myös silloin kun äidin tarvitsee olla jossain kauemmin eikä pumppaamista jaksa/ ehdi kun se on ilman oksitosiinia usein todella nihkeää. Tällaiset vauvat jotka nyt kasvavat korvikkeilla, eivät olisi ennen selvinneet hengissä tai ainakaan kovin terveinä. On surullista lukea että sellaista luonnollista perusasiaa kuin imetys pidetään nykyään jotenkin niin vastenmielisenä ja jopa "hysteriana" sitä että imetyksen onnistuminen asetetaan etusijalle vauvan elämän alkutaipaleella. Nämä ihmiset jotka toteavat että "imetys ei ollu mun juttu" tai "maidontulo vaan loppu" eivät todennäköisesti ole perehtyneet alkeellisimminkaan imetyksen fysiologiaan ja etuihin. Imetykseen voi liittyä paljon erilaisia haasteita mutta näihin löytyy myös apua ja ratkaisuja. Olisi mielenkiintoista kuulla millaista "syyllistämistä" edellinen kommentoija on kokenut terveydenhuollon taholta. Jotenkin itse uskon että tilanteissa on vain sanottu niinkuin asia on, mutta äiti joka ei itse ole yritteliäs ja innokas imettämään, ei jaksa imetyksen edistämistä eikä kestä kuulla omasta mahdollisesta tahdon puutteestaan. Itse näkisin että imetys (lukuun ottamatta terveydellisiä, anatomisia ym. ongelmia) on ennen kaikkea tahdon asia. Terve äiti joka innolla odottaa imettämistä ja tahtoo raivolla/ primitiivisellä lapsen etu -vietillä siinä onnistua, imettää kyllä onnistuneesti ja kaikki edut ovat silloin lapsella ja äidillä.
Jokatapauksessa vaikuttaa siltä että korvikebisnes on saanut ison massan vähän ns. heikkotahtoisempia tallaajia heittämään aivot narikkaan ja näkemään korvikeruokinnan jonain rinnakkaisena vaihtoehtona rintaruokinnalle.
Joo, eiköhän siinä ole prioriteetit ihan jotain muuta, jos on vauvan henkiinjääminen kyseessä.
Mutta ei kannata ottaa noita niin vakavasti. Pitkässä keskusteluketjussa osa kommentoi ihan sivusta, osa voi myös harjoittaa ironiaa, jota kaikki eivät ymmärrä.
Jos uniongelmat ovat kroonisia, varmaan sitä miettii imetysjuttuja vähän toisin kuin jos on perustaltaan melko hyväuninen. Useimmilla ON vauvan ekoina kuukausina krooninen univaje, mutta jos sitä ei ole ollut ennen lasta, niin suurella todennäköisyydellä se huono nukkuminen ei kroonistu.