Lue keskustelun säännöt.
Miten lapsi pääsee pettymyksestä yli?
06.06.2016 |
Hei. Lapseni harrastaa kilpaurheilua kovalla tasolla. Tänävuonna hänellä oli mahdollisuus päästä edustamaan Suomea em-kilpailuihin ja paikka oli pitkään "varma". Viimeviikolla kuitenkin viimeisissä em-valintakilpailuissa eräs toinen nuori onnistui ponnistamaan lapseni ohi ja pääsemään kilpailuihin. Nyt lapseni on erittäin pettynyt mahdollisuuden menettämisestä, vaikka omasta mielestäni on äärimmäisen upeaa että hän pääsi niin lähelle paikkaa.
Lapseni lähti kisan jälkeen kiukuspäissään kolmen tunnin juoksulenkille ja ajattelin että se pyyhkii pettymyksen ainakin osittain. Ei ilmeisesti, sillä olen joka yö herännyt kuuntelemaan lapseni itkua ja huoneeseen mennessä löytänyt hänet tekemästä lihaskuntoharjoitteita?? Olen puhunut nuoren kanssa monta kertaa siitä, miten uusia mahdollisuuksia tulee ja että ei tämä mikään maailmanloppu ole, mutta ei kiinnosta kuunnella ja olen "ymmärtämätön paska äiti"
En voi joka yö valvoa estämässä lastani raatamasta itseään ylikuntoon ja vahtimassa päivittäin nuoren tekemisiä.
Mitään vinkkejä tämän pettymyksen helpottamiseksi? Olen toivoton
Kommentit (7)
Pystyisitkö olla yhteydessä valmentajaan, että he kävisivät keskustelua siitä, mitä nyt tehdään harjoittelun ja muun osalta? Juurikin siksi, ettei lapsi vedä harjoittelua överiksi, hänhän on tehnyt parhaansa ja se ei riittänyt.
1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti yhteys valmentajaan, hänen heiniään tuo on!
Minäkin kannatan tuota valmentajaan yhteyden ottamista jos valmentaja on myös sosiaalisesti fiksu. Valmentajan sanoilla on näissä asioissa ehkä enemmän painoarvoa. Valmentaja voisi asiallisesti kertoa millä tavoin toinen oli parempi ja että kilpaurheilu on kova laji myös henkisesti. On oltava valmis kestämään se, että pettymyksiä tulee ja niistä on vain päästävä yli jos aikoo menestyä. Ja sitten listata lapselle kesäohjelman. Jos valkku sanoo, että teet nämä ja nämä jutut ja sitten lepäät niin lapsi ehkä uskookin. Lihakset tarvitsevat myös lepoa kehittyäkseen ja valkun sanomana se ehkä menee perillekin. Äidit vaan lässyttävät turhia:)
Voisiko lapselle myös keksiä jotain sellaista puuhaa mikä veisi ajatukset edes hetkeksi muualle?
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi vanhemmat ajavat lapsiaan kilpaurheiluun?
Ymmärrättekö, että vain yksi sadastatuhannesta voi olla Kiira Korpi (joka hänkään ei juuri mitään ole) ja muiden tuska on mittaamaton.
Mihin tämä maailma siitä paranee, että joku juoksee sadasosasekunnin nopeammin kuin toinen tai tekee maalin enemmän? Tai nautitko varmasti enemmän viitos- kuin neloishypystä jne.
Mitä tämä edistää?
Kiitos vastauksista. Valmentajan kanssa oli puhunut heti kilpailun jälkeen ja käynyt läpi suoritustaan ja tulevaa harjoittelua. Eikä myöskään varmasti auttanut asiaa, että valmentaja lunasti itselleen kisalipun aikuisten mm kilpailuihin samaisesta kilpailusta, joten nuoresta tuntui ettei valmentaja ymmärrä.
Täytyy vielä jutella valmentajan kanssa ja pyytää pienen palaverin järjestämistä nuoren kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ota itseesi tuota, teet kaikkesi jos lohdutat ja olet tukena. Et voi kuitenkaan enempää. Karuahan tuo on. En minäkään ole tavallaan toipunut kovasta pettymyksestä, joka tuli myös 12-vuotiaana, kun ymmärsin, että en voi enää kehittyä tietyssä lajissa.
Jokainen joutuu kantamaan oman ristinsä.