Onko ratsastus vaarallista?

Vierailija kirjoitti:

Vaarallisempaa on meno sinne tallille maantietä pitkin.

Tää vertaus pätee moneen asiaan mutta ei välttämättä ratsastukseen. Mitenhän on, ajokilometri versus ratsastettu kilometri, vammoja ja kuolemantapauksia?

Harrastin ainakin viisi vuotta vähintään kerta viikkoon maastoratsastusta, sen jälkeen vielä satunnaisesti useita vuosia. Olen pudonnut ainakin parikymmentä kertaa: hiekalle, metsäpolulla, kinokseen, jäälle. Oli tuuria matkassa, koskaan ei luita murtunut. Viimeisin putoaminen oli pari vuotta sitten niska ja hartiat edellä, se todella säikäytti vaikkei vaurioita tullutkaan, enkä ole sen koommin ratsastanut, näin keski-ikäisenä hahmotan riskit paremmin kuin teininä ja olen raskaampi ja kömpelömpi. Saatan kyllä kuitenkin vielä kokeilla joku päivä!

Ne vanhemmat ovat aivan oiekeassa. Ratsastus on vaarallista. Olen itse ollut paljon hevosten kanssa sukulaisten kartanossa. Vein hevosia uimaan ja ja muualle laitumille maalla. En ole ollut koskaan missään kolutallilla. Usein olen pudonnut kun heppa vauhkoontuu. On potkassu rintaan, olin kai 6 vuotias. Työssäni olen nähnyt halvaanuneita ja vakavasti loukkantuneita, ihan sama onko maastossa vai maneesilla. En minäkään antaisi pikkutyttöjen harrastaa ratsastusta. Nykyään on valinnan varaa harrastuksissa. Asuimme kasäisin sukulaisissa. Isä oli kuollut. Ei ollut silloin minun valintani. Muitakin eläimiä oli varmasti  100. Kaupassakin kävin hevosella kun ei ollut vielä ajokorttia, vaikka talossa auto oli. Pojat ajoivat ilman korttia. Ei meitä kukaan paimentanut jos syömään tultiin. Onneksi nykyään on turvallisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla nyt ei kauhesti ole omakohtaista kokemusta ratsastuksesta, mutten nyt ainakaan mitään kouluratsastusta valvotuissa oloissa pitäisi mitenkään vaarallisena. Eri asia jos lähdetään niiden hevosten kanssa jonnekkin autoteille sohlaamaan.. Keksin siltikin ainakin 20 vaarallisempaa urheiluharrastusta. 

Toi on harhaluulo että kouluratsastus ei olisi niin vaarallista kuin esim esteet tai maastoilu. Niitä onnettomuuksia tapahtuu lähes yhtä paljon kouluratsastuksessa.

Aivan. Hevonen on aina arvaamaton, lajista riippumatta.

Harrastin ratsastusta aktiivisesti vuosia mutta onnistuin välttymään suuremmilta onnettomuuksilta. Pari kertaa lensin selästä esteratsastuksessa ja toisella kerralla ratsuni kaviot kolauttivat kypärääni ja selkääni. Pahempaa ei tilanteessa tapahtunut mutta hyvien turvavarusteiden merkityksen huomasi silloin konkreettisesti.

Täällä on yksi, joka perustelee vastauksensa tilastotiedolla.

Kiitos hänelle.

On se vaarallista, mutta on muitakin vaarallisia lajeja. Ratsastus on yksi kärkipäästä, mutta riskiä voi pienentää hakemalla tietoa ja valitsemalla turvallisemman ratsastuskoulun. Tässä vanhemman on syytä olla mukana, tuossa yhdessä pitkässä viestissä olikin jo ohjeita.

Mitä tulee tilastoihin, joita toisessa viestissä oli mainittu, niin siinä oli vähän vedetty mutkat suoriksi. Pelkkä ratsastustuntimäärä ei vaikuta loukkaantumisiin, vaan varmasti on muitakin tekijöitä esim. Ratsastajan riskinotto, hevosen luonne ja tietysti sopiva taitotaso (molempien) yms. Tuntuu että joillekin ratsastajille tulee loukkaantumisia paljonkin ja toisille taas ei.

Itselläni on useampi lapsi ja heillä ollut useampi harrastus (tai kilpa) laji. Kukaan ei ole hullunrohkea, mutta tässä vammalajikirjo joka meillä ollut:

- voimistelussa siltä lääkärien rakastamatta trampoliinilta monttuun hypätesså kasvomurtuma ja kunnon aivotärähdys

- Voimistelussa pari selän rasitusmurtumaa ja kerran Murtuma

- Voimistelussa useamman kerran nivelsiteiden venähdys

- Voimistelussa monta pienempää vammaa kuten luumustelmia tai hiusmurtuma (oli varpaassa), sekä rasitusvaivoja esim. kantapäässä ja jännevaivaa kädessä ja jalassa

- Jääkiekossa olkapäävamma ja mikromurtumia nivusissa, sekä muutamia ihan ”puujalkoja” ja ilmat pihalle tilanteita

- Ratsastuksessa rannemurtuma

- Lisäksi yksi isompi nilkkavamma tullut vapaa-aikana metsässä juostessa ja nenämurtuma tappelussa

Ihmeen vähän tuossa jääkiekossa on sattunut omalle lapselle 10v aikana eri sarjatasoilla pelatessa. Mutta kyllä siellä on muille tullut isompiakin vammoja ja joskus pelaaja lähtenyt kentältä ambulanssilla. Pelottava laji ja olen niin toivonut lapsellani olevan silmät selässäkin, tai lukevan pelitilannetta että on valmis kontakteihin.

Ratsastuksessa myös omani on päässyt tämän 8v aikana vähällä, mutta olen kuullut useamman muun saaneen vähän tällä ja yhden itsenäisesti ratsastaneen kuolleen. Oma lapseni on onneksi suht varovainen ja tasapaino on hyvä (kilpalajina voimistelu oletettavasti auttanut kehonhallinnassa). Mutta hevoset ovat pakoeläimiä ja niiden kanssa voi sattua.

Voimistelu meillä näyttää sitten aiheuttaneen eniten ongelmia tämän 10v aikana. Harrastajia on tosin kaksi ja treenimäärät isoja, jolloin rasitus ja myös väsymys on riski.

Meillä lajeissa erona että ratsastus on puhtaasti harrastus, jossa osallistunut vain tallin omiin kisoihin. Nuo muut sitten ovat jo olleet kilpalajeja ja isommilla tuntimäärillä.

On se. Ei kannata ratsastaa jättäkää ne hevoset rauhaan jo pliis

Vierailija kirjoitti:

Harrastin 10 vuotta ratsastusta, näitä oli itselläni, putoamisen yhtyedessä nyrjähtänyt nilkka, murtunut häntäluu, lantion murtuma kolmesta kohti, murtuneita varpaita (hevonen astui päälle), lukematon määrä mustelmia. Muuta nähtyä; poni potkaisi tallityttöä kasvoihin. Aivotärähdyksiä.  Venähtäneitä raajoja. Itse toivoisin lämpimästi, että lapseni keksivät jonkun muun harrastuksen.

Ex tyttökaveri on heppatyttö ja kertoi kaikenlaista kolhua mitä oli saanut hevosten kanssa. Pahin oli oman hevosen potku päähän. Tikkejä, sairaalareissu ja läheltä piti ettei mennyt henki. Se kuulosti tosi pahalta mitä oli nähnyt toiselle käyneen. Tyttö tippui hepan selästä. Jäi jalustin/kannustin mikä onkaan kiinni ja tallautui kun raahauti maassa hepan juostessa. Muutaman kuukauden sairaalareissu teho-osaston kautta.

Missä lajissa vaan voi sattua. Itse ratsastusta kohta 30 vuotta harrastaneena niin omilla, vuokrahevosilla, tuntsareilla ja työnantajan nuorilla keikkuen ja kisaten sanoisin, että toki voi sattua ja on sattunutkin, mutta järki päässä ja kunnolliset turvavarusteet, niin mielestäni lajin riskejä on ihan turha ylikorostaa johonkin muuhun lajiin verrattuna. Toki isojen pakoeläinten kanssa toimiessa pitää muistaa, että riski on todellinen ja isoin riski on yleensä varsinkin ei-hevosia harrastavien vanhempien lapsilla se omien taitojen yliarviointi, mikä on muutaman vuoden ratsastuskoulussa tuntsareilla harrastaneilla todella yleistä. Yleensä sen herkemmän yksärin selkään istuttaminen (toivottavasti valvotuissa olosuhteissa) palauttaa nämä Mirkut kyllä aika kirjaimellisesti maan pinnalle.

Mutta ei muuta kun kokeilemaan. Hyvälle, valvotulle tallille, tämä on alussa tärkeää. Samoin se, että ratsastuskypärää ei osteta sen perusteella, mikä on halvin tai nätein, vaan valitaan se istuvin.

Vierailija kirjoitti:

Vaarallisempaa on meno sinne tallille maantietä pitkin.

Tässä olet väärässä. Ratsastus on yksi vaarallisimmista tyttöjen harrastuksista. Vain cheerleeding menee ohi ja on vaarallisempaa.

Liikunnasta saatu terveyshyöty ja ennekaikkea mielenterveydelle harrastuksesta saatava mielihyvä ylittää mennen tullen vaarat. Ei se elämä pelkästään kotona sohvalla nyhjöttäen ole terveellistä!

Työkavereissa pari ratsastuksen harrastajaa. Toisen oma hevonen säikähti jotain hoitotilanteessa ja potkaisi viis kylkiluuta poikki, keuhkot kasaan ja leuka murskaksi. Yli puoli vuotta saikkua. Hän putosi myös selästä ja käsi poikki. Toista kuukautta pois töistä.

Toisen heitti hevonen selästä, selkärangan murtuma ja jalka poikki. Useampi kuukausi saikkua.

*suuri riski kuolla

Mikäpä ei olisi nykyään "vaarallista". Siitä vaan harrastamaan, hevoset on parhaimpia harrastuksia mitä on.

Hevonen on pakoeläin. Ratsastin 10 vuotta ja muutaman kerran tippunut hevosen selästä.  Kerran leukaan tuli kipeä ruhje kun ei ollut leukasuojaa silloin kypärässä juuri paikallaan, samoin kerran estetolppa kaatui päälle kun tipuin ja siitä tuli ruhje reiteen. Koskaan ei ole luita murtunut, eikä hevonen ole potkaissut tai purrut. Hoidettiin siis hevosia ja tallia, eli ei vain ratsastettu. 

Eräs tallikaveri sai kallonpohjanmurtuman ja toinen aivotärähdyksen kun tippuivat maastossa hevosen selästä. Mutta aika vähän mitään vammoja tuli kellekkään vaikka ahkerasti tallilla käytiin ja hevosten kanssa paljon toimittiin.

Varovainen pitää olla ja järki ja maltti päässä. Hevosten kanssa ei hötkyillä.

Onhan siinä omat riskinsä mutta niitä voi minimoida pitämällä järki päässä ja harrastamalla laadukkaalla tallilla jolla turvallisuus on huomioitu. Harrastuksena heppailu on yksi parhaista, siinä oppii paljon erilaisia taitoja, joista on hyötyä myöhemmin.

Tiesithän ap että oma koti on tilastollisesti kaikkein vaarallisin paikka.

Vai sillä lailla😂 trampoliinit? Vau

Elämä on vaarallista. Totta kai ratsastaessakin voi käydä huonosti, mutta niin voi myös vaikka omalla pihalla liukastua ja lyödä päänsä. Antaisin lapseni ratsastaa aivan huoletta. Todella harvoin siellä mitään isompaa tapahtuu, etenkään ratsastuksenopettajan valvonnassa. Itse olen 45v ja ratsastanut enemmän tai vähemmän koko ikäni. Enimmäkseen vielä ravihevosilla joka on taatusti vaarallisempaa kuin koulutetut ratsut. Pudonnut olen monesti mutta mustelmia isompaa ei ole tullut.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/ratsastus-vaarallisimpia-harrastuks…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla nyt ei kauhesti ole omakohtaista kokemusta ratsastuksesta, mutten nyt ainakaan mitään kouluratsastusta valvotuissa oloissa pitäisi mitenkään vaarallisena. Eri asia jos lähdetään niiden hevosten kanssa jonnekkin autoteille sohlaamaan.. Keksin siltikin ainakin 20 vaarallisempaa urheiluharrastusta. 

Toi on harhaluulo että kouluratsastus ei olisi niin vaarallista kuin esim esteet tai maastoilu. Niitä onnettomuuksia tapahtuu lähes yhtä paljon kouluratsastuksessa.

Onnettomuudet tapahtuvat pudotessa sekä karsinassa esim. hevonen liiskaa seinää vasten tai puree, joten kouluratsastuksessa on lähes samat riskit kuin vaikka esteissä. Maastoratsastuksessa taas kivikkoinen, terävä tai kova maasto aiheuttaa ylimääräistä riskiä. Ratsastus on kaikkein vaarallisin olympialaji ja kannattaa valita ratsastuskoulu ja opettaja huolella. Osa opettajista itse aiheuttaa näitä vaaratilanteita tai putoamisia pelottelemalla hevosia esim. raipalla sekä suorittamalla liian vaarallisia tehtäviä oppilaiden taitoihin nähden. Osalla talleista suositaan myös liian vaikeita, reippaita ja kouluttamattomia hevosia opetuskäytössä.

Lapsille ei yleensä käy pehmeään hiekkaan ponin selästä pudotessa mitenkään, joten sitä ei kannata pelätä. Aikuisille taas tulee murtumia ja elinikäisiä vammoja helpommin.