Onko ratsastus vaarallista?

itse lapsena harrastin ratsastusta ,kyllä tipuin useasti myös hevosen selästä onhan tuossa se jos jää esim kiinni satulasta ja raahautuu maassa tai sattuu tippumaan huonosti niin selkähän siinä paskaks menee, tai jos hevonen juoksee päältä. ei tuo nyt varmaan kaikista vaarallisin harrastus ole mutta on se oikeesti vaarallinen 

Ratsastus arvioidaan amerikkalaisen jalkapallon kanssa vaarallisimmaksi harrastukseksi . En tunne yhtään vanhempaa naista joka on harrastanut ratsastusta murtamatta vähintään kättään. Monilla on mennyt kylkiluut ja yksi mursi vähän selkänikamaansa , mutta onneksi parantui vain noin 2 kuukauden vuodelevolla.

Jääkiekkoon ja jalkapalloon verrattuna hullun vaarallista.

Mulla nyt ei kauhesti ole omakohtaista kokemusta ratsastuksesta, mutten nyt ainakaan mitään kouluratsastusta valvotuissa oloissa pitäisi mitenkään vaarallisena. Eri asia jos lähdetään niiden hevosten kanssa jonnekkin autoteille sohlaamaan.. Keksin siltikin ainakin 20 vaarallisempaa urheiluharrastusta. 

Kyllähän se voi olla vaarallista mutta aika naurettavaa kieltää lapselta tollanen harrastus vaan siksi että siinä on pieni mahdollisuus loukkaantua.

Vakavia tapaturmia sattuu erittäin harvoin, pienempiä useammin. Ratsastus on kuitenkin niin upea laji, joka opettaa lapselle tärkeitä taitoja elämää varten, että "riski" kannattaa ottaa. Suosittelen lämpimästi :)

Kyllä siinä toki on omat vaaransa, mutta missäpä harrastuksessa ei ole. Kun ollaan isojen vahvojen eläinten kanssa tekemisissä, niin sattuu ja tapahtuu. Ei se ratsastus kuitenkaan varsinkaan kokeneessa ja ammattitaitoisessa opetuksessa ja ratsastustallissa ole alkuun varsinkaan vaarallista. Ne ratsastuskoulujen ponit on yleensä niin ruudinvarmoja ja kylmähermoisia, että harvemmin niiden kanssa aloittelijalle sattuu yhtään mitään. Omat lapset ratsasti aikanaan melkein 3 vuotta kerran viikossa, ja vain yhdesti sattui vähän pahemmin. Tyttö tippui ison hevosen selästä ja nivel pussi muistaakseni vähän turposi tai jotain vastaavaa. Ei sen pahempaa käynyt. 2 päivään ei oikein voinut kävellä kunnolla ilman kipua, mutta ei sen pahempaa. En halua kuitenkaan vähätellä. Kyllähän tuon harrastuksen parissa voi ja käy joskus pahastikin. Henkikin saattaa lähteä, mutta muista että se on harvinaista ja todella huonoa tuuria, eikä mikään arkinen tapaturma.

Alkeiskurssilla on se jännä juttu, että ne hankalammatkin hepat yleensä tajuaa koska selässä on ensikertalainen ja ottavat siitä rauhallisesta matelusta kaiken ilon irti, eli ovat uneliaan rauhallisia. Mutta kun seuraavalle tunnille tulee osaajien ryhmä niin siitä tossukasta saattaa yhtäkkiä sukeutua varsinainen villieläin.

Itselleni ei alkeis- eikä jatkokurssillakaan pahemmin havereita sattunut, mutta sitten kun taitoa ja kokemusta tuli lisää, sain niitä haasteellisimpiakin hevosia, kesken koulutuksen olevia nuoria ja sitten sellaisia ilkikurisia pahiksia. Olen mm. lentänyt selälleni esteen päälle, pudonnut jäiseen maahan 180 senttisen hepan selästä, kaatunut hevosen kanssa niin että jäin hevosen alle, pudonnut hevosen eteen ja hevonen juoksi yli, runttaantunut maneesin seinään kun jäin jalustimeen kiinni, lentänyt maastossa ojaan ja sen jälkeen kävellyt tallille hevosen karattua siinä rytäkässä. Hengissä olen säilynyt enkä luitakaan ole murtanut.

Vierailija kirjoitti:

Mulla nyt ei kauhesti ole omakohtaista kokemusta ratsastuksesta, mutten nyt ainakaan mitään kouluratsastusta valvotuissa oloissa pitäisi mitenkään vaarallisena. Eri asia jos lähdetään niiden hevosten kanssa jonnekkin autoteille sohlaamaan.. Keksin siltikin ainakin 20 vaarallisempaa urheiluharrastusta. 

Toi on harhaluulo että kouluratsastus ei olisi niin vaarallista kuin esim esteet tai maastoilu. Niitä onnettomuuksia tapahtuu lähes yhtä paljon kouluratsastuksessa.

Satulasta putoaja Neumann teloi soittokätensä ja vaivaa ja haittaa on kertynyt vuosia.

Mitä nyt kukakin pitää vaarallisena. Loukkaantumisia sattuu keskimäärin yksi noin 350 ratsastustuntia kohden. Riskiin vaikuutta merkittävästi ratsastajan kokemustaso, ja se miten ratsastatetaan, mennäänkö maneesissa/maastossa/hypätäänkö esteitä. Kuolemantapauksia on noin yksi 200 000 ratsastuskertaa kohden. Jos siis tytär harrastaisi ratsastusta vaikkapa viiden vuoden ajan tunnin viikossa (yhteensä 250h) niin loukkaantumisriski on luokkaa 70% ja kuolemanriski luokkaa yksi tuhannesta. 

(Lähteet: http://www.nature.com/sc/journal/v40/n6/full/3101280a.html ja http://www.medicine.ox.ac.uk/bandolier/booth/risk/sports.html) 

Harrastin ratsastusta lapsena pari vuotta, olin varmaan jotain 9-11. Ikinä en loukannut itseäni. Muutamia kertoja putosin, tietysti aina kypärä päässä ja ratsastussaappaissa (=eivät jää niin herkästi kiinni jalustimiin). Putoaminen on ratsastaessa normaalia, loukkaantumiset harvinaisia. Pieni osa loukkaantumisista on vakavia, esim. hevonen kaatuu päälle (olen kuullut tasan yhdestä tällaisesta tapauksesta). Aina pitää valita asiallinen ratsastuskoulu ja oikeat varusteet.

Ratsastusta aloittaessa kannattaa kiinnittää huomiota muutamiin seikkoihin, jotka ovat tärkeitä turvallisen harrastamisen kannalta. Tässä pari vinkkiä aloittajalle ja muille lajiin tutustuville. :)

- Valitkaa talli, jossa on varmasti pätevät opettajat ja hyvin koulutetut, tehtäviinsä sopivat hevoset. Tämä voi olla kokemattomalle luonnollisesti varsin haastavaakin selvittää, mutta alkuun pääsee jo sillä, että varmistaa ratsastuskoulun olevan SRL:n (Suomen Ratsastajainliitto) hyväksymä ja valvoma. SRL valvoo, että tallilla huolehditaan asianmukaisesti turvallisuudesta, henkilökunta on pätevää ja hevoset hoidetaan hyvin. Lisätietoa SRL:n hyväksymistä talleista ja niiden laatukriteereistä löytyy täältä: http://www.ratsastus.fi/ratsastuskoulut_ja_tallit

- Suosittelen lämpimästi hyödyntämään ns. puskaradiota. Kyselkää tallisuosituksia ja -kokemuksia tutuiltanne ja käykää myös itse tutustumassa kiinnostavaan paikkaan ennen tunnin varaamista. Tätä ennen tallille kannattaa soittaa ja kysyä, voisiko esimerkiksi tunteja tulla seuraamaan paikan päälle ja milloin tämä olisi mahdollista. Tätä ehdotan siksi, että näin kesän kynnyksellä monissa paikoissa on jo leiri- ja kurssihulinat täydessä vauhdissa, jolloin tallin päiväjärjestys ja ratsastustuntien ohjelma saattaa poiketa olennaisesti syys- ja kevätkauden aikana pyörivistä normaalitunneista.

- Turvavarusteisiin, kuten kypärään, tukeviin jalkineisiin ja mahdollisesti turvaliiviin, on hyvä panostaa heti alusta lähtien. Kypärä on ehdottomasti ostettava uutena, sillä käytetystä kypärästä ei voi koskaan tietää onko se varmasti ehjä. Samasta syystä kypärää ei kannata yrittää myydä, jos harrastus päättyy. Turvaliivin (joka suojaa mm. rintakehää ja selkää) voi löytää edullisesti käytettynäkin (kyselkää taas tutuilta ja katsastakaa esim. hevosaiheiset FB-kirppisryhmät). Suosittelen pala-mallista liiviä, joka muotoutuu hyvin käyttäjän ylle ja on hyvin säädettävissä. 

Laadukkaat varusteet ovat tietysti hieman kalliimpia, mutta vastaavasti niiden istuvuus ja sitä myötä käyttömukavuus ja turvallisuus paranevat, kun asiaan vain panostaa.

Edellinen jatkaa:

- Ennen tosielämän kontaktia on varmasti hyödyksi, jos tutustutte lajiin myös internetin tai ihan perinteisen kirjallisuuden kautta. Tutustukaa hevosiin teoriapuolellakin ja ymmärtäkää hevosen luonne 500-kiloisena, voimakkaat pakorefleksit omaavana saaliseläimenä. Hevonen on luonnostaan rauhaa rakastava ja säyseä, joten hyvän koulutuksen saaneilla ratsuilla ja osaavan opettajan silmien alla harrastaminen on varmasti kivaa ja kehittävää, mutta täysin riskitöntä tästä harrastuksesta ei koskaan saa.

Lopuksi vielä pieni muistutus erityisesti ratsastavien lasten vanhemmille.

Kokemuksen karttuessa usein nälkä kasvaa syödessä. Parin ratsastusvuoden jälkeen lapsella voi olla jo kova hinku saada oma hevonen tai edes vuokrata yksityisomistuksessa olevia hevosia niiden "tylsien ja turvallisten" ratsastuskoulutuntien ohella. On ehdottomasti tärkeää pitää tällöin järki päässä, sillä tämä on vaihe, jossa ratsastaja luulee jo osaavansa jotain eikä ole vielä täysin sisäistänyt miten vähän todellisuudessa tietää ja osaa. Omien rajoitteiden ja kokemuksen puutteen huomaaminen ja ymmärtäminen saattavat olla niin vajavaisia, että kovin itsenäiseen puuhailuun ei näin kokematonta ratsastajaa tule missään tapauksessa päästää.

Liian usein näkee vanhempia, joiden mielestä "meidän Mirkku osaa kyllä, onhan se ratsastanut jo vuoden, ei se enää mitään tunteja tarvitse". Pahimmassa tapauksessa Mirkulle ostetaan joku hassunhauska ex-ravuri suoraan radalta, kun halvalla sai, ja lopulta Mirkku loukkaa joko hevosen tai itsensä, kun taito ei vain vielä riitä. 

Mahdollisten hoito- ja vuokrahevostenkin kanssa on hyvä käydä ammattitaitoisen opettajan tai valmentajan tunneilla, koska taitojen karttuminen paitsi lisää olennaisesti turvallisuutta, myös pitää harrastamisen mielekkäänä ja tarjoaa lapselle onnistumisen elämyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siinä toki on omat vaaransa, mutta missäpä harrastuksessa ei ole. Kun ollaan isojen vahvojen eläinten kanssa tekemisissä, niin sattuu ja tapahtuu. Ei se ratsastus kuitenkaan varsinkaan kokeneessa ja ammattitaitoisessa opetuksessa ja ratsastustallissa ole alkuun varsinkaan vaarallista. Ne ratsastuskoulujen ponit on yleensä niin ruudinvarmoja ja kylmähermoisia, että harvemmin niiden kanssa aloittelijalle sattuu yhtään mitään. Omat lapset ratsasti aikanaan melkein 3 vuotta kerran viikossa, ja vain yhdesti sattui vähän pahemmin. Tyttö tippui ison hevosen selästä ja nivel pussi muistaakseni vähän turposi tai jotain vastaavaa. Ei sen pahempaa käynyt. 2 päivään ei oikein voinut kävellä kunnolla ilman kipua, mutta ei sen pahempaa. En halua kuitenkaan vähätellä. Kyllähän tuon harrastuksen parissa voi ja käy joskus pahastikin. Henkikin saattaa lähteä, mutta muista että se on harvinaista ja todella huonoa tuuria, eikä mikään arkinen tapaturma.

Mihin suosittuihin harrastuksiin verrattuna ratsastus ei ole vaarallista? Tilastojen valossa ratsastus on vaarallisempi harrastus kuin ekstaasin käyttäminen.

http://edm.com/articles/2015/11/9/horse-riding-ecstasy-ben-chu

Elämä on vaarallista. Parasta kääriytyä kuplamuoviin.

Toivottavasti tyttö ei lähde Caius Aminoffin tallille !

Harrastin 10 vuotta ratsastusta, näitä oli itselläni, putoamisen yhtyedessä nyrjähtänyt nilkka, murtunut häntäluu, lantion murtuma kolmesta kohti, murtuneita varpaita (hevonen astui päälle), lukematon määrä mustelmia. Muuta nähtyä; poni potkaisi tallityttöä kasvoihin. Aivotärähdyksiä.  Venähtäneitä raajoja. Itse toivoisin lämpimästi, että lapseni keksivät jonkun muun harrastuksen.

No vähän vaan,tänään tippuin selästä hevoselta Täplä. Vuonohevonen ja joku muu Merilapin tallilla Kaakamossa

Vaarallisempaa on meno sinne tallille maantietä pitkin.

Lääkäriystäväni mukaan ratsastus on tosi vaarallista ja hän on hoitanut ratsastajien kallovammoja. Hän on sitä mieltä että mun pitäisi lopettaa ratsastus. Ehdottomasti ainakin asialliset turvavarusteet päälle, aina, minunkin mielestäni.

Tämän lääkäriystävän mielestä muuten myös trampoliinit pitäisi kieltää.