Suuri elokuvaketju - arvostele tai hauku

Kätketty - hyvä, hämmentävä, ei keskivertoviihdettä

Match Point - hyvä, kiinnostava, melko tyly, joskin älykäs

Brokeback mountain - hyvä, kaunis, kiireetön



Huonoja en ole viime aikoina katsomassa käynytkään, paitsi Nainen vai artisokka -festarileffan, eilisen Frozen-nimisen pätkän: epäkiinnostava, täynnä viittauskia mytologiaan ja epämiellyttäviä ihmisiä, plussaa epätyypillinen loppuratkaisu

Ihmisjahti tosi pas¤¤, Kauna oli hyvä

Kidman hyvä siinäkin.

Flightplan-Tosi hyvä

Panttivanki- Myös jännitävä ja hyvä



Lentäjä-ihan syvältä!

Englantilainen potilas-Tooooodella sucks!

Vares ja Pahat pojat.

Selinin sontatehtaasta...

Flight plan: ***1/2

Yölento: ***

Dukes of Hazzard: **

Grimmin veljekset: ***

Kirottujen metsä: ** 1/2

The island: ****

Sceleton Key: ***

Tumma vesi: ***

Emily Rosen riivaaja ***1/2

Amityville horror: ***

Yli rajojen: ***

Hicth: **

Sin city: ****

Boogeyman: *

Cursed:*

Sidottu: ****

Herkkä tarina kauniista ajatuksesta.

Tosi huono. * tähti.

Jännäri Hide and seek taas oli ihan kattottava...

Samuel Fuller: The Big Red One



Legendan mukaan Fullerin elokuva oli lajinsa klassikko, jonka tuottaja silpoi. Jossakin alkuperäisen materiaalin mukana on hautautunut Fullerin kokonainen näkemys ja lajityyppinsä eeppinen klassikko. Tarina on hieman samankaltainen kuin Brian Wilsonin kadonneen albumin suhteen: jonakin päivänä SUURI elokuva tulisi näkemään päivänvalon.

Nyt Big Red One on koostettu uudelleen Fullerin kuvauskäsikirjoitusten ja leikkaussuunnitelmien perusteella. Mukaan on tullut 40 minuuttia lisää materiaalia. Kaikki hyvin?

Eipä aivan. The Big Red One on huono elokuva, epäonnistuminen, jossa eeppistä on vain tyhjäkäynti ja kohtausten ylipitkä kesto - todennäköisesti juuri se sama materiaali, jonka pois leikkaaminen legendan mukaan rampautti elokuvan alkuperäisen version. Vaisuus ei kuitenkaan jää tähän: henkilöt eivät kehity, jännitettä ei ole, jäljellä on pittoreski kuvaelma, jossa reippaat amerikkalaiset nuorukaiset lomailevat eri puolilla Eurooppaa neljäkymmentäluvun alussa. Mikään ei liity mihinkään, ja ainoastaan tapahtumapaikat vaihtuvat. Nyt taistellaan Algeriassa, sitten Belgiassa - ja nyt taas Italiassa. Henkilöt ovat karikatyyrejä, hyviä tai pahoja, yritykset laajentaa ihmiskuvia syvyyssuuntaan jäävät kyhäelmiksi. Yllättäen tarinassa on mukana natsipaholainenkin...

Elokuva epäonnistuu kaikilla samoilla tavoilla kuin saksalaisten Stalingrad -elokuva, joka oli ketju verisiä sotakohtauksia ilman mitään tunnesidettä tarinansa henkilöihin tai tapahtumiin. Tässä on elokuva, josta ei olisi tarvittu ohjaajan versiota. Alkuperäinen tuottaja oli mitä ilmeisimmin aivan oikeassa yrittäessään pelastaa sen, mitä pelastettavissa oli.







Andrzej Wajda: A Generation



Wajdan esikoiselokuva. Häivähdys samasta pragmaattisesta poliittisuudesta, jota näen Pontecorvon Battle for Algiersissa, tietysti kommunistisen puolueen hyväksymän sensuurin lävitse värittyneenä. Mutta mitä muuta tämä voisi olla kuin kommunistisen puolueen hyväksymä ja värittämä elokuva? Miten muuten 27-vuotias elokuvantekijä saisi työnsä läpi kommunistisessa järjestelmässä - aivan kuten Roman Polanski on muistelmissaan huomauttanutkin? Silti tämä on hyvä elokuva, eikä itäblokin sävyte sitä laimenna. Kommunistinen puolue oli tilannut tämän elokuvan Puolan " vapauttamisen" kymmenvuotisjuhliin, mutta nuori tekijäjoukko tulkitsi käsikirjoitusta niin vapaasti, että elokuva ei kelvannut alkuperäiseen tarkoitukseensa - päinvastoin, se kiellettiin hetkeksi.

Nuorten tekijöiden - kaikki ensikertalaisia - rakkaus italialaiseen nerorealismiin paistaa lävitse jokaisesta käänteestä, ja hyvällä tavalla. Wajda kertoo, että tekijäjoukolla oli elokuvan tuotantovaiheessa todellinen vapaus. Itse tekoprosessia ei valvonut kukaan, eikä budjettia tai aikataulua ollut. Kohtauksia kuvattiin yhä uudestaan, kunnes saavutettiin toivottu tulos. Elokuvaa katsottiin valvovan silmän toimesta kriittisesti vasta, kun se oli menossa teatterilevitykseen.

Näissä neorealismilta henkivissä elokuvissa on kummallinen sanomisen vapaus ja tuoreus, edelleenkin. Kun samaan pakettiin ynnätään myös kivuton ja objektiivinen prosessien kuvaus á la Bresson, Pontecorvo tai Preminger, ollaan siellä, missä minun sieluni lepää.

Näiden suuruuteen tämä Wajdan esikoinen ei kuitenkaan vielä yllä, mutta on esikoiselokuvaksi helvetin hyvä.

Mr ja Mrs Smith oli tooooosi huono, jäi kesken.

kukkia ja sidontaa - aivan loistava suomi -leffa

hitch - no jos will smith kiehtoo, niin..

ring - p-e-l-o-t-t-a-v-a