Minulla oli mielikuvitusystävä,

mutta tapoin hänet. Nyt ei ole enää ketään. Tuijotan tyhjyyteen, ja tyhjyys tuijottaa takaisin. Odotan vain joka päivä iltaa ja yötä, jotta voisin painautua syvälle unimaailmaan, unohtaa tämän kärsimysten värittämän todellisuuden.

Kun ihminen taipuu elämän edessä, niin monesti tuloksena on muukin kuin kipeä selkä. Sitä ei enää pysty jatkamaan eteenpäin jos jo ylösnousemisessakin on vaikeuksia. Tulitaukoa on mahdotonta tehdä jos toinen osapuoli jatkaa tulittamista. Myrkkyä ei voida poistaa jos sitä lisätään lakkaamattomasti. Valoa pois päin käännytettynä elän, ja kaikkihan tietävät, että jos ihminen kääntyy valosta pois päin, hän kulkee varjossa. Hän on epätoivoinen. Jos menetämme toivon paremmasta, mitä meille jää?