Itkettää - mun piti olla tänä kesänä rantakunnossa..

Eipä tuo vielä kovin läski ole..

Älä stressaa liikaa, koita saada itsevarmuutta. Rohkeasti vaan uudelleen yrittämään, tsemppiä sulle! :)

Voin tulla sun viereen rannalle lasteni kanssa. Pituus 167cm ja paino 83kg. Näytät paljon laihemmalta heti kun olen vertailukohtana.

Tiedän tunteen, mutta nyt on hyvä aloittaa. Tietää sen hyvänolon joka tulee laihtumisesta, eikä ruuasta.

Ihmisarvohan on kiinni kiloista. Vielä kai muistatte aikaa, kun naureskelitte ryhävalaille suomimammoille, jollaisia teistä ei ainakaan tule? Ja kuinka laihduttaminen on niinkin yksinkertaista kuin syödä vähemmän kuin kuluttaa, miten voi muka olla niin vaikeaa? Ja mitään raskauskiloja ei ole, on vain tekosyitä olla nousematta sohvasta?

Tervetuloa aikuisuuteen.

Älä luovuta. Heinäkuuhun mennessä lähtee pari kiloa, kun laitat nyt kurin päälle. Se pari kiloakin tuntuu tosi hyvältä.

täällä toinen.. päätinki tähdätä syyskuosiin, ja aloitin fillaroinnin mummopyörällä nyt ensalkuun; suosittelen, paljon kivempaa ku ainainen kävely/juoksu.. ja hellempää kropalle, nivelille

tsemppii rantsuun :) et ole ainoa

Mulla vähän sama, mutta pahempi ja pituus 173cm eli melkein sama.

Laihdutin, olin jo melkein tavoitekropassa! Vuosi sitten paino laski pahimmasta +90kg lukemasta 65kg lukemaan, jossa en ole ollut kertaakaan teini-iästä lähtien. Sitten aloitin aikuiskoulutuksen ja stressi oli vain liikaa siis opiskelu, työt ja lapset ja lihoin 17kg alle vuodessa.... Nyt paino 81kg, eli matkaa vielä on tuohon 65kg lukemaan ja vieläkin lapset stressaa liikaa niin syön liikaa ja tadaa, paino ei laske! Onneksi lapset kasvavat nopeasti niin arki muuttuu omalla tavallaan helpommaksi.

Terkuin kahden pienen lasten äiti

Kiitos tsempeistä!

Ja tottakai tiedän ettei tämä ole mikään extreme weigtloss makeover-intervention tyylinen projekti. Haluan vain olla 10kg laihempi koska jaksan paremmin ja tunnen itseni "omaksi" sen painoisena.

Lasten myötä tuli kiloja, hormonikierukka ja pikkulapsiaika sai mielen masentumaan ja suklaan maistumaan.

Ei muuta kuin uutta elämäntapaa kehiin taas - harmittaa vain tämä prosessin hitaus ja eestaas sahaus.

-ap

Minua surettaa tämä, miten suuren osan ajasta naiset käyttävät oman kropan vihaamiseen ja suremiseen. Itsekin ollut varmaan 15 vuotta elämästäni ikuisella laihdutuskuurilla ja elänyt "sitten kun" -elämää (sitku laihdun 10 kiloa niin alan vihdoin nauttia elämästä). On siellä rannalla paljon isompiakin mammoja nähty, rohkeasti sekaan vaan. Kurjaa, jos itsetunto on muutamasta kilosta kiinni, kesä on kuitenkin täällä niin lyhyt, ei anneta turhien ulkonäköpaineiden pilata sitä! 

Lopeta se itkeminen ja tee jotain asialle, vitun nössö.

Nauti kesästä! Laihdut ihan vahingossa, kun liikut pyöräillen, käyt lasten kanssa uimassa, pelaat sulkapalloa... mitä nyt ikinä keksitkin. Siihen sitten päälle tuoreet kotimaiset vihannekset ja marjat joilla herkuttelet. Ja kalaa tietysti savustettuna... Ihan oikeasti,mnauti tästäkin kesästä. Sun lapsille se on niitä aikoja, kun aurinko paistoi aina ja oli hyvä ja turvallinen olo. Ei ollut murhetta huomisesta.

Mun ennustus: syyskuun alkuun olet pudottanut kuutisen kiloa. Eivätkä tule takaisin.

Ai niin, ja juo vettä PALJON.

Sama täällä. Toisaalta tilanne ei ole niin paha kun mulla on vaan viitisen kiloa ylimäärästä, mutta kun ne on tossa pyörineet jo pari kolme vuotta. En vaan saa niskasta kiinni, laihdun pari kiloa ja kohta lihon ne takaisin. :/ Tunnesyöjä olen ja siitä on niin pirun hankala päästä eroon! Olen ostanut kaappiin kivoja kesävaatteita ja edelleen ne on just sen verran liian pieniä ettei voi käyttää. Harmittaa!

Kuulostaa ihan multa!! Itsekin laihdutin 7kg ja olin enemmän kuin tyytyväinen itseeni. Sitten lähdin ulkomaille, loukkaannuin fyysisesti ja olin pitkään liikuntakiellossa. Eristäydyin pikkuhiljaa muista ihmisistä ja samalla aloin syödä huonoon olooni. Tässä sitä nyt ollaan yhtä lihavana kuin aiemminkin, vaikka ihan tosissani ajattelin, että tästä kesästä tulee yksi elämäni parhaista. Nyt minulla on lievä masennus, olen rapakunnossa ja yksinäinen. Mutta valoa on tunnelin päässä ja tiedän onnistuvani laihduttamaan ja nousemaan tästä melankoliasta muutenkin! Toki surettaa, että tämä kesä menee nyt ikään kuin hukkaan ja kohta tulee taas ankea kylmä talvi ja motivaatiota on entistä vaikeampi hakea.

Tsemppiä sulle ap, sä oot jo kerran onnistunut niin onnistut uudestaankin!

Nooh... onko se nyt niin justiinsa? Tai jos oikeasti haluat laihtua, niin mikset lähde urheilemaan ja herkuttele esim. marjoilla? Minullakin meni elämä uusiksi onnettomuuden myötä tänä vuonna ja olisin mieluummin vaikka 80-kiloinen sotanorsu lyhyessä kropassani kuin aivovammainen pyörätuolipirkko.

Niin munkin mutta sipsit on parempia kuin nollarasvat