Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa, millaisia asioita olette pimittäneet omilta lapsiltanne?
02.06.2016 |
Niin? Millaisia asioita? Itse olen kertonut omille aikuisille lapsilleni jopa sukuuni liittyneiden (esim. avioliittojen myötä) ihmisten vaikeita asioita ja kohtaloita, joista ei paljon kylillä huudella.
Olen kertonut myös oman sukuni joistakin ei niin miellyttävistä totuuksista omille lapsilleni.
En ole halunnut salata mitään, koska omien lasten on hyvä tietää kaikki ne ikävätkin asiat sukunsa piireistä, joista ei yleensä puhuta kuin korkeintaan niiden henkilöiden kanssa, jotka tietävät ja/tai ovat kokeneet/nähneet likeltä, kuinka asiat ovat loppuen lopuksi menneet.
Yleensäkään en ymmärrä salailua. Pimeimmätkin asiat on hyvä tuoda päivän valoon ja kertoa itse, eikä antaa omien lastensakaan kuulla niitä joskus sitten muilta ihmisiltä.
Koska sellaista asiaa ei olekkaan, joka ei tulisi lastemme tietoon jossain elämänsä vaiheessa. Ja onhan se järkytys, jos saa tietää jonkin oleellisen asian, jota on pimitetty vuosikymmeniä; ja kukaan ei ole kertonut.
Kommentit (9)
Olen valehdellut että olin erittäin hyvä käsitöissä koulussa, suorastaan mallioppilas. Itseasiassa oli surkein koko luokalla koska oma äitini hoki koko ajan että meidän suku on sitten surkeaa käsitöissä eikä osata itse tehdä mitään. En koskaan oppinut virkkausta tai kutomista saatikka ompelukonetta käyttämään.
Lapseni ovat menestyneet ihan hyvin ja tehneet hienoja töitä joita kelpaa esitellä.
Joskus kannatta valkoinen vale.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäpä olen kertonut omille lapsilleni itseäni koskevan erittäin syvästi traumatisoivan menneisyyteeni kuuluvan ns. rikollisen toiminnan, mutta ilmi sitä asiaa ei ns. voinut tuoda, koska asiastahan olisi syntynyt täydellinen katastrofi, vaikka oikeudellisesti asianomainen pääsi kuin ns. koira veräjästä, mutta kun sairasta piti sääliä, ja pitää syyntakeettomana sairautensa vuoksi!!!!
Aika ajoin kaduttaa, vaikka "paskakasa" on mädännyt jo haudassaan vuosia.
Jos ottaa huomioon lapsen iän ja kehitystason, niin kyllä hänelle voi kertoa pahojakin asioita. Parempi ne on kuulla omien vanhempien suusta kuin joiltakin muka hyvää tarkoittavilta ulkopulisiltä tyyliin "Kyllä sinunkin on hyvä tietää, että ..." Minä olen ollut näreissäni juuri tällaisista tilanteista. Jostain syystä, jota en vieläkään tiedä enkä ymmärrä, meillä ei puhuttu äitini suvusta juurikaan mitään. Tunsin toki lähimmät sukulaiset, mutta siinä se sitten olikin. Kun sitten aloin joskus kymmenkunta vuotta sitten tutkia sukujamme, olen kuullut muilta samoja sukuja tutkivilta paljonkin asioita. Usein oli nolona tunnustettava, että enpä tuotakaan tiennyt, kertokaapa tarkemmin. Eiväthän ne pahatkaan asiat mihinkään katoa vaikenemalla. Harmittaa kun en älynnyt nuorempana kysellä asioita enemmän isovanhemmiltani. Harmittaa myös, kun en tunne vähänkään etäisempiä sukulaisia. Kun suku on pieni, tuntuvat kaukaisemmatkin läheisiltä. Tuossa talvella selvisi, että olemme yhden tutkijakumppanin kanssa viidennet serkut. Tuntui hyvältä ja selittää jollakin tavalla sen, että olemme samalla aaltopituudella. Veri on vettä sakeampaa!
Olen kertonut vain todistettavia faktoja. Mitään sukujuoruja en ole katsonut tarpeelliseksi levittää. Samoin toimi jo oma äitini. Jos joku kertoi, että Mirkku on ollut mielisairaalassa, vaati äitini todistamaan asian ja sanoi, että huhut on huhuja, niiltä katkaistaan siivet. Jos Mirkku itse kertoi mielisairaalassaolostaan, niin sitten siitä tuli totta, mutta juorut jätettiin omaan arvoonsa.
Miehen sisko kertoo avoimesti sukunsa asioista, mutta valitettavasti iso osa niistä on puppua. Ei heillä isoisä tappanut itseään, vaan kuoli autokolarissa, jossa ei ollut kuskina. Eikä tädin mies ole tehnyt konkurssia vaan ollut töissä yrityksessä, joka meni nurin.
Tottakai kyse on faktojen kertomisesta, eikä huhupuheista eikä suoranaisista valheista!
Minä ainakin tiedän omat kertomani asiat lapsilleni, että ne ovat täysiä totuuksia, ja todistajia elää tänä päivänäkin joukossani.
Oksettaa vaan sellaiset ihmiset, jotka eivät ole kertoneet edes lapsilleen esim. lastensa isän mielisairaudesta, josta faktat löytyvät myös menehtyneen isänsä sairaskertomuksista.
Pimittäminen kyllä kostautuu myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kertonut vain todistettavia faktoja. Mitään sukujuoruja en ole katsonut tarpeelliseksi levittää. Samoin toimi jo oma äitini. Jos joku kertoi, että Mirkku on ollut mielisairaalassa, vaati äitini todistamaan asian ja sanoi, että huhut on huhuja, niiltä katkaistaan siivet. Jos Mirkku itse kertoi mielisairaalassaolostaan, niin sitten siitä tuli totta, mutta juorut jätettiin omaan arvoonsa.
Miehen sisko kertoo avoimesti sukunsa asioista, mutta valitettavasti iso osa niistä on puppua. Ei heillä isoisä tappanut itseään, vaan kuoli autokolarissa, jossa ei ollut kuskina. Eikä tädin mies ole tehnyt konkurssia vaan ollut töissä yrityksessä, joka meni nurin.
Nyt ei ole kyse mistään sukujuoruista, vaan ihan tosiasioista, jotka ovat tapahtuneet ja omin silmin nähtyjä faktoja tai koettuja sellaisia.
Ja kyllä minä ainakin uskoin senkin, kun veljen vaimo kertoi isänsä tappaneensa itsensä, vaikka en paikalla todistamassa tapahtumaa ollutkaan.
Olen valehdellut lapselle, että Jumalaa ei ole, koska äiti niin sanoo ja äidin sana on laki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen valehdellut lapselle, että Jumalaa ei ole, koska äiti niin sanoo ja äidin sana on laki.
Mistä lähtein äidin sana on ollut sama kuin laki?
Sitä paitsi Jumalan olemassa olo on uskon asia, eikä äidin sanomisista kiinni, onko Jumalaa vaiko ei, koska hänkään ei Jumalan olemassa olosta tiedä, vain uskoo, jos uskoo.
Pimitin uskon joulupukkiin. Meillä ei koskaan uskoteltu lapselle että joulupukki on oikea. Lahjat osti aina vanhemmat ja sukulaiset ja joulupukki oli taruolento joka tuo joulumieltä. Sain huudot muutamalta vanhemmalta lapsen kaveripiirissä kun minun lapseni kertoi näille joulupukki lapsille ettei sitä ole olemassa