Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kahden vuoden jälkeenkin mietin häntä vain, en saa mielestäni toista miestä :(
01.06.2016 |
Yritin olla järkevä ja jatkaa avioliittoani. Kaksi vuotta sitten tapasin ihanan miehen, johon olen nyt varmasti jollain tasolla rakastunut. Ajattelen häntä aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä ja jatkuvasti kaiken aikaa. Nään häntä harvakseltaan parin-muutaman kuukauden välein. Mitään seksiä välillämme ei ole ollut, läheisyyttä muuten kyllä. Tunteet vaan voimistuvat koko ajan.
Mulla ei varmaan ole muuta mahdollisuutta kuin erota ns. hyvästä liitosta. On niin raskasta, kun parin vuoden ajan olen ns. teeskennellyt. Elän perhe-elämää vaikka ajatukset on jatkuvasti muualla.
Kommentit (18)
Mulla sama sillä erotuksella, ettei tilanne kauaakaan pysynyt salassa mieheltäni, tai siis en pystynyt pitää sitä salassa kuin pari kuukautta, vaan sitten kerroin kaiken. Siitä on nyt 2,5 vuotta ja edelleen mietin, että ovatko tunteeni siihen mieheen "ne tunteet" ja miten valjulle oma suhteeni tuntuukaan sen rinnalla. Hankala vain sanoa, että se mies olisi minulle se oikea, kun en saa häntä suhteeseen kanssani. Mutta kun katson, että hän kyllä haluaisi, mutta ei uskalla. Hän ei siis uskalla naissuhteisiin oikeastaan ollenkaan, on kyllä vapaa. Kiduttava tilanne.
Mutta on oma suhteenikin parantunut tämän tilanteen myötä, mieheni ymmärsi tunteeni ja on edelleen välittänyt minusta, mikä tuntuu ihmeelliseltä. Mulla on niin, etten näe tätä toista miestä, joten se auttaa tilanteesta pois pääsemiseen. Mutta henkinen side on vahva ja kärsin tilanteesta, kun se on edelleen vähän "takaportti auki", että entä sitten jos se mies kykenisikin tulemaan luokseni niin huhhuh... Haluaisin sivusuhteen häneen. Siis kamala minä sanoa tätä edes ääneen! Täysin moraalitonta. Mutta kun niin mä haluaisin. Tai ehkä sitten syvän ystävyyden, jos suhde on poissa laskuista. Syvä ystävyys saattaisi tietty kantaa pitemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä minun suhteeni paljastui miehelleni puoli vuotta sitten. Tämän jälkeen toki lupasin lopettaa hänen tapaaminen ja mieheni halusi jatkaa liittoa kanssani. Mutta en nyt vaan ole uskaltanut hänelle kertoa, että tunteeni ovat edelleen ennallaan tähän toiseen. Ajattelin alkuun, että tunteeni selkeytyy kun kaikki on tullut ilmi. Mutta ei, tilanne edelleen menossa siihen suuntaan, että vahvistuvat vaan.
AP
Googlatkaa sana limerenssi, lukekaa ja viisastukaa. Itse olen kiemurrellut sen kourissa kohta vuoden. Mieheni tietää asiasta ja osaa ajoittain jopa nauraa sille. Tunteiden kohteen kanssa ollaan meilailtu vähän aikaa ja hän on sanonut, että voidaan tavata joskus, mutta en tiedä olisiko se viisasta. Toisaalta jos olen oikein ymmärtänyt, niin tällainen ihastus saattaa myös lakata yhtäkkiä - joku kuvasi tapahtumaa "kuin valot olisi sytytetty" ja simsalabim, ihastus oli haihtunut. Toivon että minullekin kävisi niin.
Jep, olen limerentti :)
Onko ainoa mahdollisuus siis vain väkisin koittaa unohtaa vai kulkea rakkauden tietä?
Kyseessä on fantasiarakkaus. Rakkaus, joka ei törmää niihin samoihin pettymyksiin ja vaikeuksiin, kuin oman "oikean" rakkaasi kanssa. Näin ollen se voi kestää vaikka kuinka kauan. Niin kauan kuin elättelet asioita mielessäsi tai niin kauan kuin oman rakkaasi kanssa tapahtuu jokin ihana käänne (perheenlisäys, muutto tms.). Ihastumisella ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa ja tästä syystä se vain elää ja elää. Minun kohdallani me jaoimme yhteisen yön seitsemän vuotta sitten, ja vasta viimeisen vuoden - oikeastaan - olen elänyt ajattelematta häntä. Josko ihan vuottakaan......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mistäs sen erottaa onko oikeaa rakkautta vai pelkkää fantasiaa?
Kimppaan nro kutosta. Fantasiarakkautta. Jos alkaisitkin "sen toisen" kanssa suhteeseen ja eroaisit nykyisestäsi, alkaisi sekin suhde väistämättä arkipäiväistymään. Tämä pitää vain tiedostaa että näin käy kaikille pidemmille suhteille, ja ihastumisia muihin tulee. Silloin täytyy vain osata olla lietsomatta tunnetta, tiedostaa se mistä tämä johtuu. Muutenhan tuosta tulee loputon kierre, ainakin suhteen arkipäiväistyttyä "fantasia" rakastuu toiseen, ja taas mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hah, komppaan enkä kimppaan :D nro 8 korjaa
Siis tottakai kaikkien suhteiden kanssa käy niin, että arkipäiväistyy. Kyllä kai sen jokainen aikuinen käsittää. Lähinnä kai punnittava asioita, olisiko se toinen itseä tyydyttävämpi suhde kuin nykyinen.
Eiköhän jokainen rakkaustarina ala enemmän tai vähemmän fantasianomaisesta haaveilusta ja tunteesta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka te muut olette vuosikausia jaksaneet elää niiden ajatusten kanssa? Itseä kahden vuoden jälkeen alkaa jo ahdistaa..
Mulla ei ole fantasiarakkautta. Tapasin tämän miehen jo ennen avioliittoa ja seksiäkin on ollut jne., ongelma oli siinä, että hän asuu eri maassa, ja kumpikin haluaa elää kotimaassaan. Jatkoin siis elämääni täällä. Mutta yhä hän vain on mielessäni, vaikka suhdetta en edes haluaisi enää. Kukaan ei ole vaikuttanut minuun samoin kuin hän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon tyyppisessä tilanteessa pitää oikeasti päättää jatkaako nykyisen kanssa vai ei. Jos jatkaa, lakkaat pitämästä siihen toiseen yhteyttä ja tietoisesti "ajat" häntä päästäsi ja ajatuksistasi. Tilanne on helvetin epäreilu miehellesi.
Mieti nyt vähän miltä itsestäsi tuntuisi jos miehesi olisi ihastunut toiseen ja kävisi aika-ajoin ruokkimassa tätä tunnetta kahvittelun yms. merkeissä.
Vierailija kirjoitti:
Tuon tyyppisessä tilanteessa pitää oikeasti päättää jatkaako nykyisen kanssa vai ei. Jos jatkaa, lakkaat pitämästä siihen toiseen yhteyttä ja tietoisesti "ajat" häntä päästäsi ja ajatuksistasi. Tilanne on helvetin epäreilu miehellesi.
Mieti nyt vähän miltä itsestäsi tuntuisi jos miehesi olisi ihastunut toiseen ja kävisi aika-ajoin ruokkimassa tätä tunnetta kahvittelun yms. merkeissä.
Siksi tätä nyt mietinkin tosissani, kun tiedän että tämä ei ole miehelleni oikein.
En tietoisesti tätä toista treffaile, näen satunnaisesti muuten työni kautta sopimatta mitään etukäteen. Mutta meidän keskustelut vie aina samaan tilaan ja olen ihan in love. Tunne on molemminpuolinen kyllä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon tyyppisessä tilanteessa pitää oikeasti päättää jatkaako nykyisen kanssa vai ei. Jos jatkaa, lakkaat pitämästä siihen toiseen yhteyttä ja tietoisesti "ajat" häntä päästäsi ja ajatuksistasi. Tilanne on helvetin epäreilu miehellesi.
Mieti nyt vähän miltä itsestäsi tuntuisi jos miehesi olisi ihastunut toiseen ja kävisi aika-ajoin ruokkimassa tätä tunnetta kahvittelun yms. merkeissä.
Siksi tätä nyt mietinkin tosissani, kun tiedän että tämä ei ole miehelleni oikein.
En tietoisesti tätä toista treffaile, näen satunnaisesti muuten työni kautta sopimatta mitään etukäteen. Mutta meidän keskustelut vie aina samaan tilaan ja olen ihan in love. Tunne on molemminpuolinen kyllä
Tunnistan mitä tarkoitat. Itselläni oli joskus vastaava naimisissa olevan naisen kanssa. Ilma välillämme kipinöi enkä ole koskaan kokenut ennen tai jälkeen sellaista himoa, kuin hänen seurassaan. Mitään emme kylläkään tehneet koska molemmilta löytyi moraalia yli himojen. Haaveilin silti vuosia tuosta naisesta, kunnes muisto hänestä pikkuhiljaa hiipui.
Ei kannata erota ennen kuin on ollut sen toisen kanssa sängyssä ainakin 10 kertaa. Olisi se järkyttävää, jos miehestä ei olisi sängyssä mihinkään ja luopuu perheestään sellaisen miehen vuoksi. Järki käteen ja sänkyyn sen miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Siis tottakai kaikkien suhteiden kanssa käy niin, että arkipäiväistyy. Kyllä kai sen jokainen aikuinen käsittää. Lähinnä kai punnittava asioita, olisiko se toinen itseä tyydyttävämpi suhde kuin nykyinen.
Eiköhän jokainen rakkaustarina ala enemmän tai vähemmän fantasianomaisesta haaveilusta ja tunteesta :)
Just näin. Miksi ihmeessä joidenkin oletus on, että "omaa ei kannata vaihtaa koska se on paras". Siis sen hetkinen parisuhde. Miksi se olisi paras tai jatkamisen arvoinen? Olen itse dumpannut monta ihastusta vuosien saatossa ja elänyt kilttinä tyttönä paskassa suhteessa "pyytämättä liikoja" tuollaisten typerien käsitysten vuoksi. "Älä nyt vain sitä omaa vaihda, tulee se arki vastaan" jne paskaa. Joskus se toinen on vain parempi kuin oma.
Minulla tunteet vaan jatkuneet nyt reilun kolme vuotta, ehkä ne joskus loppuu kunhan antaa ajalle aikaa.
Alue: Aihe vapaa
Hirveetä kuulla, että tunteet voi kestää noinkin kauan! Itse olen vähän saman tapaisessa tilanteessa, mutta omat tunteeni ovat kestäneet "vasta" reilut puoli vuotta.
Itse en ole mikään paras neuvomaan, mutta minä suosittelen, että yrität vaan sitkeästi unohtaa tuon miehen, kun te näette sen verran harvakseltaan. Etkä muodosta hänestä mitään haavekuvia päässäsi. Itse sorrun siis samaan, haaveilen rakkauteni kohteesta ja tällöin tunteet ovat voimakkaimmillaan ja meinaan hajota totaalisesti. Jos järjellä ajattelisin omaa tilannettani, niin tämä oma "unelmieni mies" on oikeasti täysi vastakohtani eikä lainkaan sellainen, jonka kanssa haluaisin jakaa arkeni. Mutta kun tunteilleen ei kukaan mitään voi, voisinkin. Itse hajoan eniten tilanteissa, joissa tämä mies on "saavuttamaton". Sillon taas kun hän on ystävällinen ja osoittaa välittävänsä minusta, niin tällaisissa tilanteissa olen tyytyväinen ja saan muutakin ajateltavaa. Voisiko sinulla olla samasta kyse? Että sinun on pakonomainen tarve saada hänen tunteistaan selvää? Vai osoittaako tämä mies niitä edelleen sinulle?
Tiedän tunteen, tsemppiä!