Onko muiden miehet muuttuneet todella paljon eron jälkeen (uhkaaviksi tms)?
minä aina luulin olevani korrektin ja asiallisen miehen kanssa naimisissa. Siis järkevän. Sitten mies vaihtoi minut lennosta toiseen. Kaikki meni hyvin niin kauan, kunnes lapsi halusi muuttaa kokonaan minun luokseni, ja alettiin sopia elatusavusta.
Järkevästä miehestä on tullut umpivihainen, joka pelottelee minua yms.
Onko muilla vastaavaa kokemusta?
Kommentit (22)
Minut vaihdettiin myös lennosta toiseen. Meillä tuota miehen asiallista käytöstä ei kestänyt kuin muutama viikko, sen jälkeen alkoi kiukuttelu lapsen tapaamisista ja rahasta. Ei siis haluaisi tavata lastaan ja valittaa jatkuvaa rahapulaansa. Vaikea uskoa, että tämä on se lastaan rakastanut ja huolehtiva isä, jonka kanssa olin naimisissa...
Meillä ex sai myös uuden lapsen, mutta ei se haitannut. Mutta tilanne äitiyi sen jälkeen, kun minä tapasin uuden miehen. Ex syyttää, että lapsen ongelmat alkoivat sen jälkee, kun minä menin naimisiin.... Ja ei halua maksaa mitään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minut vaihdettiin myös lennosta toiseen. Meillä tuota miehen asiallista käytöstä ei kestänyt kuin muutama viikko, sen jälkeen alkoi kiukuttelu lapsen tapaamisista ja rahasta. Ei siis haluaisi tavata lastaan ja valittaa jatkuvaa rahapulaansa. Vaikea uskoa, että tämä on se lastaan rakastanut ja huolehtiva isä, jonka kanssa olin naimisissa...
Sitä minäkin ihmettelen: olin miehen kanssa aviossa 20 vuotta. Oliko hän aina tuollainen ja en vain nähnyt? Vai leviikö hänellä pää?
Ap
Ei siis liene yleistä, kun ketju ei räjähdä kasvuun?
Minä en tällä kokemuksella voi ymmärtää, miten kukaan voi olla puoliksikaan ystävä eron jälkeen. Sellaista kohtelua olen saanut itse,mettei kiinnosta nähdä koko tyyppiä.
Ap
Juu, on kokemusta. Vaikka ex halusi erota, ja vaihtoi nuorempaan niin että meni hetkeksi jopa suojaikärajan alle... Eka vuosi oli ihan hirveää aikaa, sitten rauhoittui vuodeksi. Yhtäkkiä taas homma räjähti käsiin, paheni pahenemistaan (liekö tässä syynä se että minun parisuhteeni tuli ilmi, eikä se juttu loppunutkaan), ja koko tilanne päättyi tällä erää siihen että minut pahoinpideltiin vakavasti, hengenlähtö oli lähellä ja olisi varmaan mennytkin jos ei sivusta olisi tultu keskeyttämään. Ja ex pitää tätä toimintaansa edelleen oikeutettuna.
Olkaa naiset varovaisia. Tämäkään mies ei avioliiton aikana ikinä antanut viitteitä tällaisesta käytöksestä. Jotakin on tapahtunut, psyyke pettänyt tms.
Näyttää riitanne olevan käytännöistä ja rahasta eikä erosta....Itse en ole ollut missään tekemisissä eron jälkeen kyseisten ihmisten kanssa.
Kyllä. Erosimme hyvissä väleissä, minun aloitteestani, kummallakaan ei ollut mitään uutta katsottuna. Vietettiin jopa perheenä aikaa jonkun verran eron jälkeenkin, ilman toiveita yhteen paluusta (minä en missään nimessä halunnut ja mies on sen verran suoraselkäistä tyyppiä, että "jos erotaan, niin yhteen ei ole sitten paluuta", mikä sopi mulle oikein hyvin...). Sitten hän tapasi uuden naisensa, jonka jälkeen on kaikki nämä vuodet ollut yks persereikä mua kohtaan. Missään nimessä en syytä naista, olen kuullut hänen olevan oikein ystävällinen ja mukava nainen, mutta ehkä exä haluaa olla niin lojaali häntä kohtaan että minua kohtaan ei sitten riitä enää ripaustakaan ystävällisyyttä. Mulle sopisi kyllä neutraalit ja asiallisetkin välit, mutta sieltä tulee oikeasti toisinaan aivan kauheaa kielenkäyttöä ja riidanaiheita keksitään lapsia koskien ihan mitättömistä asioista. Kuin haluaisi jonkunlaista kontrollia meidän elämäämme, en muuta syytä keksi, sitten raivostuttaa kun tätä kontrollia en anna (tyyliin mitä vaatteita minun pitäisi heille ostaa, mitä ruokaa syöttää jne., vaikka kaikki nämä osaan hoitaa ihan oman järjen mukaan).
Käsittämätön tilanne, mutta koitan pitää niin etäiset välit kuin mahdollista, ettei taas provosoidu seuraavaan loanheittoon.
Onkohan joutunut mielistelemään kieli keskellä suuta uutta vaimoketta niin paljon, että kaikki häijyys pitää purkaa teihin? Ehkä ei menekään niin hyvin kuin päältä näyttäisi, vaan omat viat pyrkii pilaamaan tämänkin suhteen?
Edellinen on oikeassa. Tyypillistä projektiota. Kun ei kotona mene hyvin, niin johonkin se kiukku pitää purkaa.
Vierailija kirjoitti:
Edellinen on oikeassa. Tyypillistä projektiota. Kun ei kotona mene hyvin, niin johonkin se kiukku pitää purkaa.
Tätä epäilen minäkin. Ikävää vaan, että se kohdistuu myös lapseen, kun väännetään tapaamisista...
Miesvihan kiimamehu valuu paksuna ja paakkuisena mammoilla. Ihan kiihottaa kun pääsee pätemään millainen hullusika miehestä kuoriutui viatonta neitokaista kohtaan. Ihhannaa!
Vierailija kirjoitti:
Miesvihan kiimamehu valuu paksuna ja paakkuisena mammoilla. Ihan kiihottaa kun pääsee pätemään millainen hullusika miehestä kuoriutui viatonta neitokaista kohtaan. Ihhannaa!
Taitaa se mehu valua ihan itselläsi vaan. Toivottavasti on paikat suojattuna.
Omalla kohdalla ei kokemuksia mutta lähipiirissä kaksi tapausta jossa täysin normaalista miehestä tulee eron jälkeen hullu. Näissä tapauksissa siis vaimo jättänyt. Ex-mies on uhkaillut vaimon + lapsien tappamisella, seuraa, lähettelee uhkaavia tekstiviestejä. On ollut todella järkyttävää seurata tällaista sivusta, kun molemmat miehet tuttuja ja mikään ei ole aiemmin viitannut siihen että he olisivat väkivaltaisia tai muuten sekaisin. Eli täysin tavallisesta, mukavasta hepusta tulee sairas kun vaimo jättää. Surullisia ja kamalia juttuja, onneksi molemmissa tapauksissa tilanne jäänyt vain uhkailun ja seurailun jne. tasolle vielä, eli ei ole mennyt sen pidemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Miesvihan kiimamehu valuu paksuna ja paakkuisena mammoilla. Ihan kiihottaa kun pääsee pätemään millainen hullusika miehestä kuoriutui viatonta neitokaista kohtaan. Ihhannaa!
Vakavasti otettuna, eiköhän tätä kritisoitua käytöstä ilmene naisillakin? Monet kerrat on tälläkin palstalla saanut lukea miten eronneet osapuolet ovat käyttäytyneet oikein hyvin toisiaan kohtaan, kunnes mies on löytänyt uuden naisen ja siiten on sitten alkanut ex-puolison häiriköinti. Se että naisilla on täällä kokemusta lähinnä miehistä ex-puolisoina (heteroja kun ovat) ei tarkoita miesvihaa, tai sitä että naiset eivät voisi syyllistyä samaan, se vain kertoo siitä että keskustelijoina ei tällä hetkellä pyöri miehiä kertomassa omia kokemuksiaan.
Minä olen pysynyt oman eksäni kanssa ystävänä. Myös puolisoni on minun eksäni kanssa hyvissä väleissä. Voin aina luottaa siihen, että lapseni ovat hyvissä käsissä, vaikka minä kuolisin. Se on minun motivaationi ylläpitää ystävyyttä.
Tämä oli aikanaan lastenvalvojamme paras neuvo. Tyydy siihen, mikä on kohtuullista. Pahimmat riidat syntyvät aina rahasta. Luota siihen, että ennen eroa hyvä vanhempi huolehtii jälkikasvustaan eron jälkeenkin.
Minä ihmettelen päivittäin, miten mieheni jaksaa pitää päänsä kasassa saaden niin ala-arvoista kohtelua vanhempana ja ihmisenä. Hän on muuttunut suojatakseen itseään.
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli aikanaan lastenvalvojamme paras neuvo. Tyydy siihen, mikä on kohtuullista. Pahimmat riidat syntyvät aina rahasta. Luota siihen, että ennen eroa hyvä vanhempi huolehtii jälkikasvustaan eron jälkeenkin.
.
Tuo on hyvä neuvo. Mutta meillä on niin, että ex ei halua maksaa 16-vuotiaasta yhtään enempää kuin 150 euroa, vaikka 150 euroa ei riitä kuin juuri ja juuri kattamaan lapsen harrastuksen. Mitä tehdä, kun exän näkemys kohtuullisuudesta on eri?
Ja ymmärrän kyllä näkemyserotkin - mutta mikä saa ihmisen muuttumaan sekopäiseksi ja pelottelemaan ja uhkailemaan?
ap
Miten ex uhkailee? Miksi hän on vihainen?
Saatko lapsilisät? Minun tuttavapiirissäni teineistä maksetaan elatusta tulojen suhteessa 500-600 elinkustannuksista eli kun tuosta poistaa lapsilsän niin 50/50 suhteessa maksun suuruus on 200-250eur/kk. Itse saan 220€/kk ja lapsilisän. Kyllä olen sillä ihan hyvin futaripoikani elättänyt ja harrastukset maksanut. Itse tienaan 2800€/kk nettona. Poika kirjoitti juuri lukiosta ja on osallistunut kesätöidensä palkoilla isompiin hankintoihin esim. Osti itselleen mm. uuden polkupyörän.
Minulla on uusperhe, jossa puolisolla kaksi lasta lisäksi. Asumisesta maksan uuden mieheni kanssa suhteessa 2/5 ja 3/5. Ruuat maksan uuden puolison kanssa puoliksi. Hyvin on raha riittänyt, vaiko Etelä-Espoossa 5h ja keittiössä asumme.
Mikä sinusta olisi oikea summa tuon 150€ sijaan? Eikö lastenvalvoja laske tuloihin perustuvan ehdotuksen? Kirjoitit että lapsi päätti muuttaa luoksesi. Asumiskulusi kasvoivat ilmeisesti vain sähkö ja vesimaksun verran?
18 jatkaa vielä, että lapsilisän osuus jäi pois kun poika täytti 17 vuotta, mutta poika sai elatusta yhteisestä sopimuksesta lukion loppuun. Ensi syksystä yrittää opiskelemaan tai töihin ja inttiin.
Minun ex on toiminut aina yhteistyössä, mutta en ole ikinä vaatinut enempää. Ei ihminen yleensä ihan toiseksi muutu. Onko teillä hyvin toiminut yhteistyö tähän asti?
Vierailija kirjoitti:
Miten ex uhkailee? Miksi hän on vihainen?
Saatko lapsilisät? Minun tuttavapiirissäni teineistä maksetaan elatusta tulojen suhteessa 500-600 elinkustannuksista eli kun tuosta poistaa lapsilsän niin 50/50 suhteessa maksun suuruus on 200-250eur/kk. Itse saan 220€/kk ja lapsilisän. Kyllä olen sillä ihan hyvin futaripoikani elättänyt ja harrastukset maksanut. Itse tienaan 2800€/kk nettona. Poika kirjoitti juuri lukiosta ja on osallistunut kesätöidensä palkoilla isompiin hankintoihin esim. Osti itselleen mm. uuden polkupyörän.
Minulla on uusperhe, jossa puolisolla kaksi lasta lisäksi. Asumisesta maksan uuden mieheni kanssa suhteessa 2/5 ja 3/5. Ruuat maksan uuden puolison kanssa puoliksi. Hyvin on raha riittänyt, vaiko Etelä-Espoossa 5h ja keittiössä asumme.
Mikä sinusta olisi oikea summa tuon 150€ sijaan? Eikö lastenvalvoja laske tuloihin perustuvan ehdotuksen? Kirjoitit että lapsi päätti muuttaa luoksesi. Asumiskulusi kasvoivat ilmeisesti vain sähkö ja vesimaksun verran?
Saan lapsilisän, joka loppuu kohta. Minusta oikea summa olisi se, minkä lastenvalvojan laskuri antaa. Se on 350 e. Olisin voinut tulla siitä hirman vastaan, mutta isä sanoi minkä tahansa summan, mikä menee yli 150 e olevan kohtuuton.
Asumiskuluni kasvoivat lähinnä teini-ikäisen ruoan verran...poika syö kaiken, mitä näkee. Aamusta iltaan. Maitoon menee satanen kuussa.
Ap
Kyllä, ihan lähestymiskieltoon asti. Muutos tuli n. 1-2 vuoden päästä erosta, kun mies eli pikkuvauva-aikaa uuden perheensä kanssa.
Ei tainnut käsitellä eroa, ja vauva-arki toi eron mieleen. Tai jotain. Nyt 6 vuotta myöhemmin alkaa helpottaa.