Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ihastuminen työkaveriin on syönyt itsetuntoni
31.05.2016 |
Tajusin vasta tänä aamuna, että toivoton ihastuminen työkaveriini on syönyt itsetuntoni kokonaan. Olen aina ollut kai ihan sievä ja saanut miesten huomion. Tämä työkaverini onkin haastavampi pala, häntä en ole saanut millään hurmattua. En ole varma hänen tunteistaan minua kohtaan, välillä vaikuttaa että hän on aivan ihastunut ja välillä taas mietin onko hän vaan normaalin ystävällinen. Joka tapauksessa hän näköjään vaan pelaa kanssani, eikä "juttumme" tule koskaan etenemään mihinkään.
Olen yrittänyt panostaa pukeutumiseeni yms. Mutta hän ei koskaan kehu ulkonäköäni (vaikka huomaankin hänen kyllä katsovan minua välillä päästä varpaisiin). Muiden työkavereiden ulkonäköä hän välillä kehuu oikein kovaan ääneen seurassani. Olen aina saanut miesten huomiota kadulla kulkiessanikin, mutta vasta tänään havahduin siihen kuinka yksi komea mies yritti flirttailla kanssani bussissa. En ole siis kuukausiin katsonut ympärilleni ja olen kokenut oloni todella rumaksi, vaikka ulkonäköni ei ilmeisesti ole mihinkään muuttunut. Olen ollut vaan niin tämän työkaverini lumoissa. Ja kummallisinta tässä on se, että tämä työkaverini ei edes ole niin komea kun ne miehet, jotka kadulla katselevat perääni. En kuitenkaan näytä pääsevän ihastumisen tunteesta eroon ja olen miettinyt, että voisiko se johtua siitä, että tämä mies on kerrankin saavuttamaton. Olen myös miettinyt, että mitä sitten tapahtuisi, jos hän yhtäkkiä osoittaisi suoraan kiinnostuksensa minua kohtaan. Olisko oikeasti kiinnostunut vai olenko vaan ihastunut ihastumisen tunteeseen ja siihen, että en voi häntä saada. Onko muilla ollut koskaan vastaavaa ja miten se päättyi?
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Joo, on ollut vastaavaa. Sitten kasvoin aikuiseksi.
Sanos muuta, toivottavasti minäkin kasvan pian. Olen kuitenkin jo yli 30-vuotias ja siksi tämä tuntuukin niin kummalliselta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai että mies on kerrankin saavuttamaton? Oletko sä niin seksikäs ja hyvännäköinen mielestäsi, että riittää kun ilmaiset miehelle olevasi kiinnostunut?
On ollut mullakin tuollainen tarina, mutta olin varmistellut sitä ensin että mies todella tykkäsi minusta, ennen kuin uskalsin antaa tunteilleni valtaa. Mutta en tiedä mitä se mies oikein oli näytellyt, mutta sitten se homma kosahti kasaan kuitenkin ennen kuin pitemmälle menikään. Siksi se tuntui niin hirveältä ja vei itsetuntoni, kun kävikin niin. Vieläkin kärsin siitä ja asiasta on jo muutamia vuosia. Tai se tapahtui kahdessa osassa ja ekalla kerralla pääsin yli nopeastikin, vuodessa tai noin, mutta toisen kerran samaan ihmiseen tunteiden leimahtamisen jälkeen en ole vieläkään päässyt yli ja tätä on nyt kestänyt jo kohta kolme vuotta. Tosin päätöksestä irrottautua on alle vuosi vasta.
Vähän off-topic, mutta kaikkein tuhoisinta naisen itsetunnolle on ihastua homomieheen. Sitä epävarmuuden ja alemmuudentunteen tilaa on edes vaikea kuvailla.
Sanoppa muuta, täällä toinen. Pikkujouluissa tapahtu sellanen lähes taianomainen lähentyminen yhden työkaverin kanssa. Ja kuljin kuukauden ihan pilvissä.
Mutta hommaa käänty siihen, että paskaako tässä enää omasta ulkonäöstäkään enää ja oon keränny traania 10 kg siitä lähtien. Kun ei juttu sitten saanut sitä viimeistä silausta.
Eli ei oo mitään aineenvaihduntasairautta, hyvät työkaverit, ainoastaan tuo alakerran Hannu.
Vierailija kirjoitti:
Vähän off-topic, mutta kaikkein tuhoisinta naisen itsetunnolle on ihastua homomieheen. Sitä epävarmuuden ja alemmuudentunteen tilaa on edes vaikea kuvailla.
Tämä tuntuu just varmaan vähän samalta. Ja kaikista ärsyttävintä on, että tämä mies pitää minua kuukausi tolkulla otteessaan kun hän välillä flirttailee, tuijottaa minua ihastuneen oloisesti yms. Mutta sitten taas tavallaan käyttäytyy kylmästi. En ole ennen törmännyt vastaavaan. Täytyisi vaan pitää silmät auki ja keskittää energiansa muihin miehiin, mutta se on helpommin sanottu kun tehty kun tämä yksi pyörii mielessä jatkuvasti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoppa muuta, täällä toinen. Pikkujouluissa tapahtu sellanen lähes taianomainen lähentyminen yhden työkaverin kanssa. Ja kuljin kuukauden ihan pilvissä.
Mutta hommaa käänty siihen, että paskaako tässä enää omasta ulkonäöstäkään enää ja oon keränny traania 10 kg siitä lähtien. Kun ei juttu sitten saanut sitä viimeistä silausta.
Eli ei oo mitään aineenvaihduntasairautta, hyvät työkaverit, ainoastaan tuo alakerran Hannu.
Mulle ei maistu ruokakaan, mutta olen miettinyt samaa, että pitäiskö ruveta syömään suruunsa. Mutta kun ei tee enää mitään mieli, ennen tykkäsin nautiskella ruoalla..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet liian vanha, yritä tottua siihen.
Siinä toinen ongelma. Uskon ihastumiseni alunperin johtuneen ikäkriisistäni. Olin imarreltu kun huomasin tämän minua nuoremman miehen katselevan minua ihastuneen oloisesti. Tuli jotenkin tarve näyttää, että en ole vielä liian vanha ja saan miesten huomiota samaan tapaan kun nuorempanakin. Erikoista on, että kadulla minua edelleen katselee itseäni reilusti nuoremmat miehet kuten myös baarissa tulee iskemään. Pitäisikin varmaan lähteä baariin katsomaan tarjontaa, mutta kun ei ole viime aikoina huvittanut sekään yhtään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai että mies "pelaa" kanssasi, kun ei ole sinusta selvästikään siinä mielessä kiinnostunut? :D
Alue: Aihe vapaa
Joo, on ollut vastaavaa. Sitten kasvoin aikuiseksi.