Miten puhua lapselle kuolemasta?
Kun kyseessä on lapsi joka on lapsien ystävä? Kyse on jo alakouluikäisistä lapsista.
Lapsi ei siis vielä ole kuollut mutta puhutaan hetkistä..
Olisiko parempi varata aika lääkärille/psykiatrille? Tai ainakin sanoa että mahdollisuus sellaiseen on jos jokin asia jää askarruttamaan. Kouluterveydenhoitajalle en voi ottaa yhteyttä koska lapsilla on kesäloma, tuskin he enää töissä ovat? Mutta oman terveyskeskuksen kauttako nämä varataan?
Kiitos jos joku osaa auttaa..
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu etten löydä sanoja miten saisin asian sanottua, pelkään että en osaa huomioida heidän tunteitaan.
Ap
Et mitään tunteita?
Anteeksi mutta varaisin sen ajan enemmin itselleni kuin sille lapselle.
Jos et osaa yhtään rivien välistä lukea niin kannattaako kommentoida? Tää nyt ei kuitenkaan ole sellainen ketju missä aapeelle kannattaa ruveta ilveilemään niin kuin palstalla on tapana!
Vierailija kirjoitti:
Kiitos asiallisista ja ystävällisistä vastauksista. Tosiaan olen kai itsekkin vielä niin "jännittyneessä" tilassa. Helpotti lukea teidän muiden vastauksia jotka kerroitte miten teidän perheessä on toimittu, juuri niitä toivoin. Kiitos.
Ap
Se melko selväksi tekstistäsi että olet järkyttynyt ja peloissasi lapsen kuolemasta. Et ilmeisesti ole osannut käsitellä omia tunteitasikaan. Se ei ole häpeällinen asia, mutta siihen ei auta se että halusit ammattiapua lapsen tunteiden käsittelyyn. Minusta olisikin paras että ainakin ensin kävisit puhumassa jonkun kanssa omista tunteistasi ja vasta sen jälkeen miettisit tarvitseeko lapsesi apua joltakin ulkopuoliselta. Uskoisin että ainakin omista lapsistani tuntuisi varsin kummalliselta jos olisin vienyt heidät psykologille (vieras lapsille) joka olisi kertonut heille läheisen kuolemasta minun kuunnellessa vieressä (vai odottaessa käytävässä)
Vierailija kirjoitti:
Meinaatko viedä kakaran kallonkutistajalle joka kerta kun joku sukulainen kuolee....
Osaat sitten muotoilla asian niin kauniisti. Ja mammat peukuttaa..
Meillä lapsi kävi juurikin kouluterveydenhoitajilla kun hänen paras ystävänsä kuoli ja sieltä ohjattiin psykologille missä kävi muutaman kerran juttelemassa kun itse halusi.
Eli jos sinusta vähäänkään tuntuu että lapsi pohtii asiaa niin juttele ihmeessä hänen kanssaan ja kerro mahdollisuuksista.
Voimia molemmille.
Kiitos asiallisista ja ystävällisistä vastauksista. Tosiaan olen kai itsekkin vielä niin "jännittyneessä" tilassa. Helpotti lukea teidän muiden vastauksia jotka kerroitte miten teidän perheessä on toimittu, juuri niitä toivoin. Kiitos.
Ap