Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kyllästyttää akateemisen/koulutetun väen kahvitauko keskustelut töissä
30.05.2016 |
Kyllästyttää tämä hienostelu ja pikkusievä keskustelu toimiston naisten kesken, olisi paljon rennompaa kahvitella vaikka siivoojaköörin kanssa. Olisi humoristista, jopa härskiäkin huumoria ja sellaista elämänmakuista työväen-juttua. Olen koko elämäni ollut näissä akateemisissa ympyröissä ja jotenkin tuntuu niin feikiltä. Ajatuksia?
Kommentit (18)
Eikä se koulutetuin oo edes pahinta, vaan se pikkasen koulutettu, joka luulee olevansa suunnilleen johtoryhmässä, kun pääsee toiseen kerrokseen duuniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jutut riippuu enemmän työpaikasta kuin akateemisuudesta. Itse oon ollut huomaavinani että mitä raskaampi duuni henkisesti - esim asiakastyössä hankalia tapauksia paljon, rikollisuutta tai muuta vaikeaa elämää näkyy, kuolemaa-, sen karumpi (mulle sopivampi) huumori. Siisteimmissä sisätöissä porukka on usein vähän valjua, mut toisaalta työkin on helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
No ei häiritse, kun en vietä kahvituntia ihmisten kanssa, joista en pidä. Se on taktiikkajuttu.
Mut vakavasti: oon itse sekä työväenluokkainen (jota enää ei ole) että akateeminen ja kyllä nää tyypit tietyllä tavalla rassaa. Se on vähän sellainen tabu. Ei kiinnosta yhtään vetää jotain golfkärryä ja maistella viinejä suur supussa ja jeesustella jotain somejuttua. Työkavereitaan ei palkkaduunari voi valita, mut vapaa-ajalla mulla on ihan toisenlaiset frendit. Tyyppejä alakulttuureista, boheemeja nörttejä, duunaritaustaista yliopistoporukkaa, perheen ja lapsuusajan kautta tavan duunareita. Tavallaan tietysti rikkaus, tavallaan rasite, että on eri luokkien välillä, joutuu tutustumaan tylsään ja puuduttavaan valkokauluskeskiluokkaan, vaikkei niin hirveästi haluaisi. Mut se kait on sitä elämää.
Ei kannata yleistää, ei varmasti koske kaikkia akateemistaustaisia. Olisko ne "nousukkaat" on pahimpia, varsinkin miehensä ansioilla elintasoaan nostaneet. Minä (akateeminen akateemisesta kodista) valitsen kahviseuraani, on monenlaisia koulutustasoltaan ja luonteeltaan, yhtenäistä vain huumorintaju ja konstailemattomuus, hienostelua en jaksa tippaakaan.
Omalla työpaikalla akateemiset on just kaikista härskimpiä :D. Mielellään niiden kanssa rupattelee.
Meitä ei sellainen "härski" huumori ja jonninjoutavat pintatason jutut kiinnosta, joten siksi puhumme keskenämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jutut riippuu enemmän työpaikasta kuin akateemisuudesta. Itse oon ollut huomaavinani että mitä raskaampi duuni henkisesti - esim asiakastyössä hankalia tapauksia paljon, rikollisuutta tai muuta vaikeaa elämää näkyy, kuolemaa-, sen karumpi (mulle sopivampi) huumori. Siisteimmissä sisätöissä porukka on usein vähän valjua, mut toisaalta työkin on helpompaa.
Juuri näin, meillä henkisesti erittäin vaativa akateeminen työ ja naispuolinen n.50v johtajakin (omalla alallaan todella arvostettu asiantuntija) saattaa heittää jtn vähän rivoa ripulijuttua kahvipöydässä. Mutta meillä pieni toimipiste, joten pieni työporukkakin vaikuttaa.
Mä en ihan ymmärrä, miks kahvitauolla pitäis jotain härskejä jutella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi tuntemani akateemiset eivät todellakaan juttele "härskejä ripulijuttuja". Aivan aidosti, vähempää tuskin voisi kiinnostaa tuollaiset jutut.
Persoonallisuudella on paljon merkitystä kiinnostusten kohteisiin ja välttämättä tämä ei välity mitenkään koulutusalan valintaan. Itse ihan oikeasti diggaan hirveästi politiikasta ja kulttuurista keskustelemista, historiasta ja kirjallisuudesta myös.
Mulle noista keskusteleminen ei käsi sydämellä ole mitään "pikkusievistelyä", vaan sitä, että juttelen kaltaisteni kanssa aidosti siitä, mikä kiinnostaa. Olen lapsuudessani ja nuoruudessani kuullut tarpeeksi "härskejä" juttuja tämän elämän tarpeisiin, onneksi ei tarvitse enää niitä kuulla. Itse asiassa suoraan sanoen useimmat "härskeilyt" ovat minusta ärsyttäviä.
Joidenkin mielestä olen kuivakka, toisten mielestä mulla on erittäin persoonallinen huumori. Tiedän hyvin että kaikki eivät mun seurassani välttämättä viihdy enkä minäkään viihdy kaikkien seurassa. Tämä on ihan ookoo.
T. Mies, 31 vuotta ja akateemisessa duunissa.
Kahvin voi juoda omassa toimistossaan. Tavisten jutut muutenkin niin halvaannuttavan pitkäveteisiä, ettei niitä jaksa kuunnella selvinpäin.
Suomijuntista ei junttiutta saa pois kouluttamallakaan. Surkuhupaisaa kuunnella metsäläisten puhuvan kulttuurista. Mielummin vaikka sitten "työväenjuttuja".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. polven uus-suomalainen kirjoitti:
Kahvin voi juoda omassa toimistossaan. Tavisten jutut muutenkin niin halvaannuttavan pitkäveteisiä, ettei niitä jaksa kuunnella selvinpäin.
Suomijuntista ei junttiutta saa pois kouluttamallakaan. Surkuhupaisaa kuunnella metsäläisten puhuvan kulttuurista. Mielummin vaikka sitten "työväenjuttuja".
Oikein aatelinen asenne sulla. :D
Ei meillä ole akateemisten kesken mitenkään kuivakkaa juttua, mutta ei kyllä mitään ripulipaskapillupersesettiäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Härski on aika eri juttu eri ihmisille.
Toisen hieman härski saisi toisen tukehtumaan kahvipullaansa, vaikka molemmat mielestään pikkasen härskejä juttuja heittää.
Koulutuksellakaan ei saa oppositioasennetta pois 😨
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei tykkää työkavereiden luomasta ilmapiiristä niin kyllähän työpaikkaa ja alaa voi aina vaihtaa.
Ärsyttää tällainen "inhoan hienostelevia akateemisia mutta pakko tehdä heidän kanssaan töitä" -asenne. Ei ole pakko, aivan oikeasti.
Nyt sanoudutte huomenna irti ja pistätte kiitämään työhakemuksen roskakuskiksi tai raksalle! Takaan kesätyökokemuksieni perusteella että härskiä juttua piisaa!
Ajatelkaa, jätehuolto ja rakennus ovat vieläpä miesvaltaisia aloja, olisitte siis myös edelläkävijöitä! Härskejä, rääväsuisia edelläkävijöitä!
Vierailija kirjoitti:
Härski on aika eri juttu eri ihmisille.
Toisen hieman härski saisi toisen tukehtumaan kahvipullaansa, vaikka molemmat mielestään pikkasen härskejä juttuja heittää.
Erityisen hauskoja härskejä typeykset tajuavat vasta seuraavana päivän, jos silloinkaan 😂
Härskejä juttuja melko vieraille ihmisille kertovasta tulee muuten usein vähän jälkeenjäänyt kuva.
Itsekin koko ikäni akateemisissa ympyröissä työskennelleenä en voi kyllä yhtyä ap:n mielipiteeseen huumorin puutteesta kahvitauoilla. Kyllä siellä huumoria viljellään paljonkin ja usein aika rankkaakin juttua. Mutta harvemmin mitään alapääosastoa kuitenkaan, omasta mielestäni sellainen on vaan noloa.
Alue: Aihe vapaa
No ei häiritse, kun en vietä kahvituntia ihmisten kanssa, joista en pidä. Se on taktiikkajuttu.
Mut vakavasti: oon itse sekä työväenluokkainen (jota enää ei ole) että akateeminen ja kyllä nää tyypit tietyllä tavalla rassaa. Se on vähän sellainen tabu. Ei kiinnosta yhtään vetää jotain golfkärryä ja maistella viinejä suur supussa ja jeesustella jotain somejuttua. Työkavereitaan ei palkkaduunari voi valita, mut vapaa-ajalla mulla on ihan toisenlaiset frendit. Tyyppejä alakulttuureista, boheemeja nörttejä, duunaritaustaista yliopistoporukkaa, perheen ja lapsuusajan kautta tavan duunareita. Tavallaan tietysti rikkaus, tavallaan rasite, että on eri luokkien välillä, joutuu tutustumaan tylsään ja puuduttavaan valkokauluskeskiluokkaan, vaikkei niin hirveästi haluaisi. Mut se kait on sitä elämää.