Kannattaako tälläisessä tilanteessa hakea sairaslomaa?
Työ on minulle henkireikä. Pystyn unohtamaan huoleni keskittyessäni töihini. Minulla on kuitenkin elämässä kriisi, joka vaatii nyt paljon toimintaa, jotta lapseni arki normalisoituu. Asiat ovat arkoja enkä ole ehtinyt käsitellä kokemiani traumoja riittävästi. Olen keskittynyt vain töihin ja perusarkeen eron jälkeen. Pelkään miten työpaikka reagoi jos haen vielä viikon sairaslomaa. Minun pitäisi saada kriisiterapiaa jo aiemmin tapahtuneisiin traumatilanteisiin. Asiantuntijat ovat sitä mieltä että lapsi on nyt prioriteetti yksi. Olen kuin puun ja kuoren välissä. Olen periaatteessa työkykyinen, mutta en kuitenkaan tiedä purskahtaisinko itkuun kesken työpäivän. Miten esimiehet reagoivat jos sairasloma jatkuu?
Olen periaatteessa äärimmäisen nopea ja tehokas työntekijä. Siinä mielessä tunnen, että minuun luotetaan. Olen myös murehtija ja kiltti tyttö, joka ei osaa sanoa aina ei. Aherran itseni usein piippuun ja jätän jopa syömättä jos tunnen etten ehdi tehdä kaikkea.
Mitä teen?
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Palkaton vapaa. Miks työnantajan pitäisi maksaa sulle palkkaa kun itket eroa?!
Koska lain mukaan työnantajan kuuluu maksaa työkyvyttömyysajalta palkkaa, ainakin useimmiten.
Vierailija kirjoitti:
Palkaton vapaa. Miks työnantajan pitäisi maksaa sulle palkkaa kun itket eroa?!
En itke eroa vaan kyseessä on reaktio stressiin jonka taustalla on vaikeita tapahtumia. Olen ajatellut että menen sitten töihin. Joudun kuitenkin hoitamaan samalla virallisia asioita, joiden vuoksi yksi työpäivä jää lyhyeksi. Minulle sanotaan että työpaikkoja tulee ja työpaikkoja menee ja että keskity nyt että nämä asiat saadaan kuntoon. En saa vielä mitään elatusmaksuja ja viikonkin palkaton romuttaa talouttani. En missään nimessä halua menettää työpaikkaani.
Jos kyseessä olisi pelkkä eroitku niin eihän se olisi kuin kärpäsen kakka. Minun huoleni ovat suurempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkaton vapaa. Miks työnantajan pitäisi maksaa sulle palkkaa kun itket eroa?!
Koska lain mukaan työnantajan kuuluu maksaa työkyvyttömyysajalta palkkaa, ainakin useimmiten.
Eikö se ole työnantajankin etu, että työntekijä saa elämänsä niin järjestykseen, että pystyy panostamaan työhönsä täysipainoisesti.
Miksi työnantajan pitäisi maksaa siitä, että työntekijä kokee kokemuksia? Palkaton vapaa on relevantti vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Miksi työnantajan pitäisi maksaa siitä, että työntekijä kokee kokemuksia? Palkaton vapaa on relevantti vaihtoehto.
Arvaa koenko tässä nyt syyllisyyttä teen sitten mitä tahansa? On surullista että tietyt tahot eivät ymmärrä missä paineessa olen yksityisellä. Minulle vain sanotaan, että kumpi on tärkeämpi lapsi vai työ.
Ja mitä tulee kokemuksiin, niin toivon ettei pahin vihamiehenikään koskaan kohtaa samanlaisia kokemuksia joita minä olen kohdannut.
Toivottavasti moni taho lukee tämän ketjun ja ymmärtää missä ristipaineessa pienen lapsen äiti on työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Eli maksattaisit työnantajalla yksityiselämän vaikeudet.
:-( Mikä on yksityiselämä? Ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus. Diagnosoidulla stressireaktiolla on sairaskoodi.
Lääkäri toteaa sairausloman tarpeellisuuden, mutta työnantaja päättää, maksaako palkan. Työnantajalla on mahdollisuus sijoittaa työntekijä toistaiseksi muihin töihin, jos hän ei kykene omiinsa.
Ymmärrän, että ap:lla on vaikeaa, mutta miksi ihmeessä työnantajan tulee kantaa taloudellinen vastuu hänen yksityiselämästään? Meillä on varsin toimiva ratkaisu saada jäädä pois töistä, kun perhettä kohtaa kriisi. Miksi sitä ei käytetä? Siksikö, että työnantajan ei tarvitse maksaa palkkaa ko. poissaolosta?
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti moni taho lukee tämän ketjun ja ymmärtää missä ristipaineessa pienen lapsen äiti on työelämässä.
Juuri siksi pienen lapsen äiti ei kuulu työelämään, jos ainoa syy olla töissä on saada työnantaja maksamaan palkkaa vapaapäivistä.
Jos olet työkyvytön kokemasi poikkeuksellisen stressin vuoksi, olet lääkärin diagnoosilla oikeutettu palkalliseen sairauslomaan. Ihan hyvällä omatunnolla.
Jos olet työkykyinen, työehtosopimuksessasi todennäköisesti on todettu jotain oikeudesta palkalliseen ja palkattomaan vapaaseen pakottavista perhesyistä ja lapsen sairauden vuoksi. Käytä hyvin mielin niitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Lääkäri toteaa sairausloman tarpeellisuuden, mutta työnantaja päättää, maksaako palkan. Työnantajalla on mahdollisuus sijoittaa työntekijä toistaiseksi muihin töihin, jos hän ei kykene omiinsa.
Ymmärrän, että ap:lla on vaikeaa, mutta miksi ihmeessä työnantajan tulee kantaa taloudellinen vastuu hänen yksityiselämästään? Meillä on varsin toimiva ratkaisu saada jäädä pois töistä, kun perhettä kohtaa kriisi. Miksi sitä ei käytetä? Siksikö, että työnantajan ei tarvitse maksaa palkkaa ko. poissaolosta?
Traumaperäinen stressihäiriö on luokiteltu diagnostiset kriteerit täyttäväksi sairaudeksi, eli on ihan samalla lailla sairaus kuin vaikkapa käden murtuminen.
Palkaton vapaa. Miks työnantajan pitäisi maksaa sulle palkkaa kun itket eroa?!