Voiko vuosia kestänyt itseinho vaan kadota?

Voi. Kun tekee rauhan itsensä kanssa. Vaikka muu maailma on paskaa, oman elämänsä voi käyttää paremmin.

Kyllä. Onneksi olkoon, aikuistut!

Miten aikuistuminen liittyy psyykkisiin ongelmiin?

Vähän samanlainen olo itsellänikin tänä aamuna. Tunnen itseni vahvaksi ja terveeksi, olen tyytyväinen itseeni.

Voi :) kymmenen vuoden itseinhon jälkeen olo jotenkin muuttui, ikäänkun avasin silmäni ensimmäisen kerran sille että hei, minä kelpaan, ja kaikkien vuosien itseinhon jälkeen hyväksyin itseni parissa kuukaudessa ihan täysin. En ymmärrä mitä tapahtui, mutta vau. Eipä harmita että tapahtui :)

Ihana kuulla:) mulla on samanlaista taustaa. Eilen yksi tuttava kommentoi hiuksiani että pitäisi muuttaa tyyliä luonnollisemmaksi. Se todella ahdisti. Tiedän että tarkoitti varmasti hyvää, mutta tuli kamala ahdistus ja tänään olen vaan surkutellut hiuksiani :( tykkään niistä tälläisena kuin ne nyt ovat. En ollenkaan pidä siitä "luonnollisesta" tyylistä. Älkää jooko kommentoiko toisen tyyliä, meikkiä, hiuksia mitenkään, että "voisit muuttaa tuota niin olisit kauniimpi". Olisi tietysti pitänyt siinä tilanteessa sanoa että "tuo oli loukkaavaa". Mutta en vaan osannut joten tietysti itsessänikin on vikaa kun en avannut suutani. Sekin johtuu huonosta itsetunnosta. Myös pukeutumistyylini on ehkä huomiota herättävä. Saan kyllä myös paljon kehuja mutta kun on huono itsetunto niin tosi vaikea ottaa niitä vastaan. Antakaa kaikkien pukeutua ja olla sen näköisiä kuin on! Vaikka olisi lihava tai laiha niin ei sen huomauttamisesta ole mitään hyötyä! Oikeasti miettikää mitä suustanne päästätte. Sanojaa kehuja mutta oikeita. Ei sellaisia että "jos olisit 10 kiloa laihempi/painavampi niin olisit tosi kaunis".