Miksi aina täytyy juoda?

Mut leikattiin alkuviikosta, en ole tämän jälkeen pystynyt oikein tekemään muuta kuin vetämään nappeja naamaan ja tuijottamaan telkkaria kotona. Mies on ollut yötöissä, ei halunnut ottaa vapaata (valitsee omat vuoronsa) leikkaustani seuraavalle yölle vaan heitti minut extempore lääketokkurassa erään kaverini luokse yöksi, kun lääkäri vannotti ettei mua saisi jättää yksin. Viikon aikana hän on lähinnä käynyt kotona nukkumassa ja juossut muuten omilla asioillaan, mitä nyt iltaisin tullut lämmittämään itselleen ruokaa ja istunut kanssani sohvalle syömään ennen töihinlähtöä.

Asutaan kaukana kaikesta enkä pysty ajamaan, jonka vuoksi miehellä on nyt mun auto käytössä ja olen siis hyvin pitkälti ollut täällä vaan "kotini vankina". Oli puhetta, että tänään mentäisiin käymään yhteisten ystävien luona ja ehdin jo innostua, kunnes kuulin, että mies aikoo ryypätä, rahaa taksiin ei ole joten hänen tarkoituksenaan olisi kulkea osin julkisilla, osin kävellä. Tämä on mulle täysi mahdottomuus, en ole siinä kunnossa että pystyisin kävelemään pitkiä matkoja. Miehen kanssa ollaan vietetty turhankin railakasta kevättä ja käyty ulkona joka viikonloppu, usein molempina päivinä, jonka lisäksi hän on ilmeisesti huomenna lähdössä kaverinsa kanssa baanalle.

Harmittaa niin paljon, ettei tätä yhtä päivää nyt vaan voisi ottaa holittomasti ja liikkua autolla. Ärsyttää ihan saakelisti se, että olen kapulana rattaissa ja edes jaksan miettiä näin itsekkäästi. Mökkihöperöidyn täällä yksikseni pikkuhiljaa niissä määrin, että jotenkin tämä kaikki on saanut mut tuntemaan vähän negatiivisia fiiliksiä miestä kohtaan.

Pakko vaan avautua johonkin, kun en halua negistellä miehellekään. Tiedän, ettei maailma pyöri mun ympärillä eikä ihmisten todellakaan tarvitse muutella suunnitelmiaan mun takiani, mutta jotenkin en vaan saa tätä raivostuttavaa inhottavaa harmistunutta oloa karistettua.