Miehen vähenevä viestittely tapailun yhteydessä
Niin siis tilanne on nyt sellainen, että olen tapaillut erästä mukavaa miestä nyt muutaman kuukauden. Alkuaikoina juttelimme todella paljon viestien välityksellä. Nyt kuitenkin viestittely on hiipunut todella paljon, emme juttele läheskään joka päivä ja yleensä minun pitää olla aloitteellinen viestien laiton suhteen. Kuitenkin aina kun tapaamme kasvotusten, juttua riittää aivan entiseen tapaansa. Voiko olla, ettei mies ole enää kiinnostunut vai eikö hänellä vain enää ole tarvetta "tutustua" laittamalla jatkuvasti viestiä?
Kommentit (26)
No, oma kokemukseni miehistä on että jos suhde etenee ja mies on edelleen kiinnostunut yhteydenpidon määrä ei vähene. Niin kauan kun miestä kiinnostaa, mies ottaa yhteyttä - päivittäin.
Voi ihmiset ovat tosi erilaisia. Mies on ehkä helpottunut, kun ollaan päästy tapailuasteelle, eikä enää tarvitse viestitellä. Tähän asti oli pakko, että pääsee eteenpäin. Toiset ei tykkää yhtään viestittelystä, kuten oma mieheni. Hän ei tykkää myöskään puhua puhelimessa kuin lyhesti ja ytimekkäästi.
Vierailija kirjoitti:
Voi ihmiset ovat tosi erilaisia. Mies on ehkä helpottunut, kun ollaan päästy tapailuasteelle, eikä enää tarvitse viestitellä. Tähän asti oli pakko, että pääsee eteenpäin. Toiset ei tykkää yhtään viestittelystä, kuten oma mieheni. Hän ei tykkää myöskään puhua puhelimessa kuin lyhesti ja ytimekkäästi.
Mulla on sama kokemus. Tapailen erästä miestä joka ei juuri viestittele, itsekin puhun mieluummin puhelimessa :) Otetaan kaikki irti niistä kerroista kun nähdään.
Vierailija kirjoitti:
Voi ihmiset ovat tosi erilaisia. Mies on ehkä helpottunut, kun ollaan päästy tapailuasteelle, eikä enää tarvitse viestitellä. Tähän asti oli pakko, että pääsee eteenpäin. Toiset ei tykkää yhtään viestittelystä, kuten oma mieheni. Hän ei tykkää myöskään puhua puhelimessa kuin lyhesti ja ytimekkäästi.
Mutta millainen tapailu ja suhde sellainen on, jossa yhteydenpito on vain toisen osapuolen harteilla? Nythän ap on itse joutuu miltei aina olemaan aloitteellinen yhteydenpidossa, jossa voi tulla yhteydenpitottomia päiviäkin. Jos mies olisi kiinnostunut ja ei pitäisi viestittelystä, eikö mies sitten haluaisi itse soittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ihmiset ovat tosi erilaisia. Mies on ehkä helpottunut, kun ollaan päästy tapailuasteelle, eikä enää tarvitse viestitellä. Tähän asti oli pakko, että pääsee eteenpäin. Toiset ei tykkää yhtään viestittelystä, kuten oma mieheni. Hän ei tykkää myöskään puhua puhelimessa kuin lyhesti ja ytimekkäästi.
Mutta millainen tapailu ja suhde sellainen on, jossa yhteydenpito on vain toisen osapuolen harteilla? Nythän ap on itse joutuu miltei aina olemaan aloitteellinen yhteydenpidossa, jossa voi tulla yhteydenpitottomia päiviäkin. Jos mies olisi kiinnostunut ja ei pitäisi viestittelystä, eikö mies sitten haluaisi itse soittaa?
Ehkä mies tekisi aloitteen yhteydenpidossa jos ehtisi. Jos toinen aina viestittää tai soittaa, niin eipä siinä itselle ehdi tulla asiaa.
Miksi yhteydenpidoton päivä on paha?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ihmiset ovat tosi erilaisia. Mies on ehkä helpottunut, kun ollaan päästy tapailuasteelle, eikä enää tarvitse viestitellä. Tähän asti oli pakko, että pääsee eteenpäin. Toiset ei tykkää yhtään viestittelystä, kuten oma mieheni. Hän ei tykkää myöskään puhua puhelimessa kuin lyhesti ja ytimekkäästi.
Mutta millainen tapailu ja suhde sellainen on, jossa yhteydenpito on vain toisen osapuolen harteilla? Nythän ap on itse joutuu miltei aina olemaan aloitteellinen yhteydenpidossa, jossa voi tulla yhteydenpitottomia päiviäkin. Jos mies olisi kiinnostunut ja ei pitäisi viestittelystä, eikö mies sitten haluaisi itse soittaa?
Ehkä mies tekisi aloitteen yhteydenpidossa jos ehtisi. Jos toinen aina viestittää tai soittaa, niin eipä siinä itselle ehdi tulla asiaa.
Miksi yhteydenpidoton päivä on paha?
Niinpä kai. Siksi, koska sellaisia ei ole ollut aikaisemmin vaan mies on muuttunut passiivisemmaksi, siksi. Ei se haittaisi jos samaa olisi ollut alusta lähtien. En ole siis ap, mutta samaa miettinyt.
Huono merkki. Vähennä itsekin yhteydenpitoa ja katso reaktio.
Mun kohdalla nuo hiipumiset ovat olleet merkki miehen vähenevästä kiinnostuksesta ja siinä vaiheessa olen jo kypsytellyt tietoon suhteen loppumisesta.
Mä tykkään ottaa kaiken irti siitä kun nähdään ja sopia seuraavan tapaamisen kasvokkain. Puhelinta inhoan. Viestejä lähettelen jos mies tulee mieleen, jotain hellittelyviestejä. Jos on muuta mietittävää niin en niitäkään. Miksi pitäisi kun kohta nähdään taas kuitenkin.
Yksilöllistä.
Työkaveri lähetti miehelle pitkiä tekstiviestejä, joissa hän kysyi erilaisia asioita.
Mies - insinööri - vastasi kysymyksiin.
N: Hei Oletko menossa mökille? Pääsetkö käymään huomenna? Soittiko tyttäresi sinulle ja miten hänen lapsensa voi? Järjestyikö sijainen lomalle?
M: Hei Olen. Pääsen. Soitti. Hyvin. Järjestyi.
Työkaveri näytti minulle mieheltä saamansa viestin, jota pidin huvittavana.
Mies huolehti hyvin naisesta, joka sairastui syöpään ja kävi joka päivä häntä katsomassa.
Viestittely ei kuulunut miehen vahvuuksiin. :)
Vierailija kirjoitti:
Yksilöllistä.
Työkaveri lähetti miehelle pitkiä tekstiviestejä, joissa hän kysyi erilaisia asioita.
Mies - insinööri - vastasi kysymyksiin.
N: Hei Oletko menossa mökille? Pääsetkö käymään huomenna? Soittiko tyttäresi sinulle ja miten hänen lapsensa voi? Järjestyikö sijainen lomalle?
M: Hei Olen. Pääsen. Soitti. Hyvin. Järjestyi.
Työkaveri näytti minulle mieheltä saamansa viestin, jota pidin huvittavana.
Mies huolehti hyvin naisesta, joka sairastui syöpään ja kävi joka päivä häntä katsomassa.
Viestittely ei kuulunut miehen vahvuuksiin. :)
Sulta meni ketjun pointti ohi. Tuo insinööri oli alusta asti tuollainen.
Jos tuon miehen läheisyydentarve on edes vain lievästi pienempi kuin sun, niin hän ei ehdi kaivata sua, kun olet koko ajan viestittelemässä. Pidä itse vähän hillitympää linjaa, ehkä mies sitten havahtuu huomaamaan, että kaipaa sua ja haluaa olla yhteydessä.
Kaikki eivät vaan tykkää viestittelystä ja puhelimessa puhumisesta. Oma mieheni on tietokonenörtti ja on tottunut kommunikoimaan tekstin välityksellä, joten viestittelimme alkuaikoina paljon. Mutta kaikille se ei ole luontevaa.
Jotkut taas eivät halua tai tarvitse jatkuvaa yhteydenpitoa. Heille riittää, kun tietää, että toinen odottaa siellä jossain. Moni tykkää olla omissa oloissaan ja elää omaa elämäänsä kuten ennenkin, vaikka kuvioon tulisi yksi uusi ihminen lisää. Ehkä tällaiset ihmiset eivät yleensäkään "hullaannu" helposti asioista, vaan ovat ennemmin pidättyväisempiä ja rauhallisempia kaiken suhteen? Jos toinen osapuoli on korviaan myöten ihastunut ja haluaisi koko ajan olla tekemisissä, yhtälö on vähän hankala...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksilöllistä.
Työkaveri lähetti miehelle pitkiä tekstiviestejä, joissa hän kysyi erilaisia asioita.
Mies - insinööri - vastasi kysymyksiin.
N: Hei Oletko menossa mökille? Pääsetkö käymään huomenna? Soittiko tyttäresi sinulle ja miten hänen lapsensa voi? Järjestyikö sijainen lomalle?
M: Hei Olen. Pääsen. Soitti. Hyvin. Järjestyi.
Työkaveri näytti minulle mieheltä saamansa viestin, jota pidin huvittavana.
Mies huolehti hyvin naisesta, joka sairastui syöpään ja kävi joka päivä häntä katsomassa.
Viestittely ei kuulunut miehen vahvuuksiin. :)
Sulta meni ketjun pointti ohi. Tuo insinööri oli alusta asti tuollainen.
Väittääkö joku, ettei kukaan koskaan suhteen alussa ole hieman erilainen kuin "oikeasti"? Ei ap:n mies välttämättä OLE sellainen, vaan pakottautui alussa olemaan sellainen. Nyt kun on päästy tietylle asteelle eli tapaamisiin, ei ole pakko enää viestitellä niin paljon eli mies palautui normaaliin viestittelykäytäntöönsä.
Se käytäntö on monilla miehillä. Omani saattaa joskus olla rasittava mörökölli. Jos laitan jonkun oikeasti vitsikkään viestin, mies ei välttämättä vastaa mitään, mutta on nauranut sille, kuten jälkeenpäin käy ilmi. Musta taas se huvittuneisuuden voisi myös ilmaista vastausviestillä. Naiset ja miehet on joskus tässä suhteessa eri planeetoilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksilöllistä.
Työkaveri lähetti miehelle pitkiä tekstiviestejä, joissa hän kysyi erilaisia asioita.
Mies - insinööri - vastasi kysymyksiin.
N: Hei Oletko menossa mökille? Pääsetkö käymään huomenna? Soittiko tyttäresi sinulle ja miten hänen lapsensa voi? Järjestyikö sijainen lomalle?
M: Hei Olen. Pääsen. Soitti. Hyvin. Järjestyi.
Työkaveri näytti minulle mieheltä saamansa viestin, jota pidin huvittavana.
Mies huolehti hyvin naisesta, joka sairastui syöpään ja kävi joka päivä häntä katsomassa.
Viestittely ei kuulunut miehen vahvuuksiin. :)
Sulta meni ketjun pointti ohi. Tuo insinööri oli alusta asti tuollainen.
Väittääkö joku, ettei kukaan koskaan suhteen alussa ole hieman erilainen kuin "oikeasti"? Ei ap:n mies välttämättä OLE sellainen, vaan pakottautui alussa olemaan sellainen. Nyt kun on päästy tietylle asteelle eli tapaamisiin, ei ole pakko enää viestitellä niin paljon eli mies palautui normaaliin viestittelykäytäntöönsä.
Se käytäntö on monilla miehillä. Omani saattaa joskus olla rasittava mörökölli. Jos laitan jonkun oikeasti vitsikkään viestin, mies ei välttämättä vastaa mitään, mutta on nauranut sille, kuten jälkeenpäin käy ilmi. Musta taas se huvittuneisuuden voisi myös ilmaista vastausviestillä. Naiset ja miehet on joskus tässä suhteessa eri planeetoilta.
Nyt puhutaan vain yhteydenpidosta ja kommunikointitavasta. Jos toinen osapuoli ei osoita juuri mitään aktiivisuutta suhteessa luuleeko joku, että silloin menee hyvin?
En tosin mukaudukaan siihen av:llakin mammojen suosimaan "ymmärrä miestä, mies vaan on sellainen, kestä kaikki, sehän on vaan mies" -lässytykseen kun mies selkeästi ei enää ole kiinnostunut ja nainen joutuu liki yksin hoitamaan yhteydenpidon.
Hmm, voi tosiaan olla, että mies on vain normaalisti sellainen, ettei koe tarpeelliseksi viestitellä "turhia." Tapailun alkuvaiheessa totesi minulle, että jos hänestä ei kuulu mitään, se tarkoittaa, että minun tulisi tehdä aloite. En kuitenkaan jaksa itse olla joka kerta se aktiivinen osapuoli, vaan kaipaan minäkin sitä aloitetta toiselta osapuolelta. Alkuviikosta puhuimme jotain siitä, että viikonloppuna tekisimme mahdollisesti jotain. Saa nähdä ottaako hän nyt yhteyttä, jos oikeasti oli näkemisen kanssa tosissaan. Eilen oli taas päivä, jolloin emme pitäneet mitään yhteyttä. Ap.
No ap, olet saanut jo ihan selkeän vastauksen mieheltä itseltään, että hän on vähän laiska viestittelijä.
Sinun ei "ole pakko" otaa yhteyttä ja tehdä aloitetta. Voit valita, haluatko tehdä niin ja onko pitemmän päälle mielekästä olla se aktiivinen.
Oman 10-vuotisen avioliittoni aikana minä olen aina se, joka ideoi ja järjestää kaikki lomamatkamme. Olen salaa vähän kateellinen ystävilleni, joiden puolisot ovat aktiivisesti mukana ideoimassa ja suunnittelemassa.
Nyt mieheni avautui minulle, kuinka upeilla reissuilla olemme olleet ja ilman minua jokainen niistä olisi jäänyt häneltä tekemättä ikuisiksi ajoiksi. Hän oikein kiitti minua ja sanoi arvostevansa aktiivisuuttani erittäin paljon.
No, se auttoi kyllä :)
Mutta sinun asiaasi. Voit jäädä katsomaan, miten käy, jos itse et ota yhteyttä. Jos mieskään ei ota, silloin voit miettiä, kestätkö tällaista, jos enää mitään miettimistä onkaan. Voihan olla, ettet kuule miehestä enää koskaan? Tai sitten hän havahtuu todella! Tuo viimeinen vaihtoehto on ihan varteenotettava, joten kokeilisin hiljaa olemista.
Vierailija kirjoitti:
No ap, olet saanut jo ihan selkeän vastauksen mieheltä itseltään, että hän on vähän laiska viestittelijä.
Sinun ei "ole pakko" otaa yhteyttä ja tehdä aloitetta. Voit valita, haluatko tehdä niin ja onko pitemmän päälle mielekästä olla se aktiivinen.Oman 10-vuotisen avioliittoni aikana minä olen aina se, joka ideoi ja järjestää kaikki lomamatkamme. Olen salaa vähän kateellinen ystävilleni, joiden puolisot ovat aktiivisesti mukana ideoimassa ja suunnittelemassa.
Nyt mieheni avautui minulle, kuinka upeilla reissuilla olemme olleet ja ilman minua jokainen niistä olisi jäänyt häneltä tekemättä ikuisiksi ajoiksi. Hän oikein kiitti minua ja sanoi arvostevansa aktiivisuuttani erittäin paljon.No, se auttoi kyllä :)
Mutta sinun asiaasi. Voit jäädä katsomaan, miten käy, jos itse et ota yhteyttä. Jos mieskään ei ota, silloin voit miettiä, kestätkö tällaista, jos enää mitään miettimistä onkaan. Voihan olla, ettet kuule miehestä enää koskaan? Tai sitten hän havahtuu todella! Tuo viimeinen vaihtoehto on ihan varteenotettava, joten kokeilisin hiljaa olemista.
Jep, ehkä todellakin kokeilen nyt olla hetken pitämättä yhteyttä. Kiitos kovasti vastauksista kaikille :) Ap.
Oho, otsikko piti olla "miehen vähenevä viestittely tapailun edetessä"