Tapahtui Hesburgerissa

Siis voi ei omg ootsä ok

olisit heittäny lasta majoneesilla naamaan

Mulla taas aina jotenkin tulee olo, että "no nyt on näitten vuoro haha". Olen itsekin käynyt moiset läpi ja olen suhteellisen myötätuntoinen ja vähän vahingoniloinen. Hymyilen tällöin sisäisesti.

Kyllä muita ihmisiä pitäisi sen verran huomioida, että mennään vaikka hetkeksi ulos rauhoittumaan, jos raivari ei lopu kohtuullisen nopeasti. Ei kukaan jaksa kuunnella sellaista, etenkään syödessä. Riehuva ja raivoava aikuinenkin poistetaan äkkiä ravintolasta, joten siinähän oppii jo pienestä pitäen asioiden seuraamukset.

Mikset mennyt huutamaan että HILI-JAA!

Hidas uutispäivä?

Itse aina tyytyväisenä käännän katseeni omiin lapsiini ja myhäilen itsekseni, ONNEKSI NOI ON JO NOIN ISOJA.

Ja sitten se jumalaton toisilleen vittuilu ja toistensa nälviminen alkaa... Sehän jatkuu päiväkausia tarvittaessa.

Lapset ♥

Sellaisia ne lapset välillä on, milloin kaupassa rageemassa, milloin taas bussissa tai siellä Hesessä. Vallitsevan palstamielipiteen mukaan lapsia ei saisi etenkään uhmaikäisinä päästää mihinkään julkiseen tilaan, kun häiriintyy vielä palsta-pirkon kauppareissu pahasti.

Minusta on aina ihanaa kun jonkun muun lapsi huutaa.

Pystyisikö lapsen kasvattamaan sellaiseksi, että hän ei raivoa julkisella paikalla...

Vierailija kirjoitti:

Pystyisikö lapsen kasvattamaan sellaiseksi, että hän ei raivoa julkisella paikalla...

En usko että toi on kasvatuksesta kiinni. Omat lapseni eivät ole ikinä raivonneet julkisilla paikoilla ja en todellakaan väitä tämän johtuvan huikeista kasvatustaidoistani. Lienee noi uhmakohtaukset enempi kiinni lapsen temperamentista, kehityksestä ja herkkyydestä kuin kasvatuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Pystyisikö lapsen kasvattamaan sellaiseksi, että hän ei raivoa julkisella paikalla...

Pystyy toki. Siinä kasvatusvaiheessa näitä raivoamisia tietty vaan tulee, ennen kuin se oppii...