Vierailija

Ollut koko pienen elämänsä kiltti kuin herranterttu, osannut aina leikkiä muiden lasten kanssa ja ei ole koskaan ollut osallisena mihinkään lasten tappeluihin, antaa helposti periksi asioissa jne. Nyt sanotaanko viimeisen kuukauden aikana on asiat hieman muuttunut.

Pääosin on edelleen kiltti ja leikit sujuvat, mutta kuvioihin on myös tullut ehkä noin joka viides leikkitreffi sellaista, että tönäisee jotain lasta. Tämän kun näen niin totta kai otan lapsen heti syrjään, menen hänen tasolleen ja kerron, että tönimistä ei voi hyväksyä, se on rumaa eikä äiti tykkää yhtään. Sanon, että jos vielä kerran tönii niin leikit loppuu siihen. Uskoo aina siitä yhdestä kerrasta, mutta sitten n. viikon päästä tekee sen taas. Aaargh, miksi??

Elämä ja arki on tasapainoista ja täynnä ulkoilua ja perheen kanssa yhdessäoloa. En ymmärrä mikä on nyt mennyt pieleen.

Kommentit (14)

Vierailija

Anteeksi nyt, hyvä ap, mutta tulee mieleen, että oletko tosissasi. Kyseessähän on 2-vuotias lapsi, joka ei vielä oikein ymmärrä tekojensa seurauksia. 2-vuotiaana se uhmakin tulee, joten mikään ei ole todellakaan mennyt pieleen. Normaali lapsi, joka kokeilee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Onkohan tämä nyt ihan tosissaan kirjoitettu... Siis 2-vuotias tönii kerran viikossa. Sillä on varmaan uhmaa ilmassa, omaa tahtoa, kaveri ei tee niin kui lapsi haluaisi tai jotain, se on hei 2-vuotias. Ja jos viikon uskoo kieltoa niin saisit olla ikionnellinen. Toisten 2-vuotiaat saattavat töniä vähintään kerran tunnissa joka päivä, eivätkä usko mitään.

Vierailija

Ihan tosissaanko tuo on ainoa tapa, jolla teillä uhma ilmenee? On meilläkin 2-vuotias tyttö pääosin hyvin kiltti, mutta meitä vanhempia lyö ja potkii silloin tällöin. Pitäähän sen lapsen kokeilla, miltä tuntuu satuttaa toista ja miten siihen suhtaudutaan. Ihan normaalia. Rajojen kokeilua ja puhdasta uteliaisuutta, oman temperamentin esille tuomista. Pieni lapsi kun ei osaa ilmaista itseään sanoin niin helposti paha mielikin ilmenee sitten tekoina. Meidän vanhempien tehtävä on opettaa sitä tunteiden hallintaa ja oikeat tavat ilmaista itseään.

Vierailija

Ihminen on väkivaltaisimmillaan kaksvuotiaana. Jossei se tuon pahempaa oo niin ota iisisti vaan. Opeta lapsi pyytämään anteeksi(tai halamaan jos ei osaa puhua/saa sanaa suustaan) sitten sovitaan ja jatketaan leikkejä.

Ole, ap, ikionnellinen ikäänsä nähden edelleen mielettömän hyvin käyttäytyvästä 2-vuotiaastasi! Tuo on ihan normaalia uhmaikää lähestyvältä lapselta. Varaudu siihen, että luultavasti käytös tulee pahenemaan 3. ikävuoteen mennessä, parantuakseen sen jälkeen taas. Tämä on täysin asiaankuuluvaa. Lapsi testaa rajojaan ja omaa tahtoaan. Jos tätä ei tapahtuisi lainkaan, silloin sinulla olisi syytä huoleen.

Vierailija

Tönivälle lapselle kannattaa ilmaista erittäin tiukasti ja nopeasti Ei! TOISIA EI TÖNITÄ! Sen jälkeen unohda lapsesi ja lohduta tönittyä.

Töniminen ei ole normaalia, noi muut kirjoittajat luulee sen olevan normaalia koska lapset oppivat tekemään noin päivähoidossa, sitten niitä ei komenneta kun se on normaalia käytöstä 2 veelle. Lässytetään vaan tsot tsot pyydä anteeksi...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tönivälle lapselle kannattaa ilmaista erittäin tiukasti ja nopeasti Ei! TOISIA EI TÖNITÄ! Sen jälkeen unohda lapsesi ja lohduta tönittyä.

Töniminen ei ole normaalia, noi muut kirjoittajat luulee sen olevan normaalia koska lapset oppivat tekemään noin päivähoidossa, sitten niitä ei komenneta kun se on normaalia käytöstä 2 veelle. Lässytetään vaan tsot tsot pyydä anteeksi...

Kyllä töniminen on normaalia. Mulla ei 2-vuotiaat ole olleet päivähoidossa.

Vierailija

Kiitos kommenteista. Joku kysyi, onko tämä ainoa asia, jolla uhmaa ilmenee niin on siis muitakin juttuja. Yleisin sana, mitä nykyään sanoo on "ei" melkein kysymykseen kuin kysymykseen. Saa joskus raivareita kun ei saa vaikka herkutella silloin kuin haluaisi. Näin käy kylläkin vain kotona ja ainoastaan me vanhemmat "pääsemme" näitä raivareita todistamaan.

Tiedän, että 2v on potentiaalinen uhmaikäinen, mutta silti tunnen piston sydämessäni joka kerta kun tönäisee, tulee hirveen paha mieli :( Tällaiset on niin uusia juttuja eikä niihin ole yhtään tottunut vaan on tottunut näkemään aina niin mallikkaasti käyttäytyvän lapsen... ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista. Joku kysyi, onko tämä ainoa asia, jolla uhmaa ilmenee niin on siis muitakin juttuja. Yleisin sana, mitä nykyään sanoo on "ei" melkein kysymykseen kuin kysymykseen. Saa joskus raivareita kun ei saa vaikka herkutella silloin kuin haluaisi. Näin käy kylläkin vain kotona ja ainoastaan me vanhemmat "pääsemme" näitä raivareita todistamaan.

Tiedän, että 2v on potentiaalinen uhmaikäinen, mutta silti tunnen piston sydämessäni joka kerta kun tönäisee, tulee hirveen paha mieli :( Tällaiset on niin uusia juttuja eikä niihin ole yhtään tottunut vaan on tottunut näkemään aina niin mallikkaasti käyttäytyvän lapsen... ap

Ei ole potentiaalinen uhmaikäinen, vaan uhmaikäinen. Töniminen on ihan normaalia uhmaikäisen käytöstä. 2-vuotias on niin pieni, että ei oikeastaan käyttäydy, vaan pelkästään on. Ja on varmasti aika sävyisä luonne, jos on noin rauhallinen. Jos lähdet tuolle tielle, että tunnet syyllisyyttä siitä, että lapsi ei toimikaan kuten kuvitelmissasi, koet vielä monet hankaluudet. Kannattaa tutustua siihen, mitä eri ikäkaudet tarkoittavat lapsen kehityksen kannalta. Neuvolasta jaetaan niitä MLL:n vihkosia, mutta kirjastosta löytää vielä syvempää tietoa.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla