Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Minulla ei ole lapsia, miesystävälläni on teini-ikäinen poika(14v). Olemme seurustelleet miehen kanssa kohta vuoden, ja pojan tapaaminen alkaisi olla ajankohtaista. Mutta, miten? :D Toki tervehdin ja esittelen itseni, mutta mitäs sitten? Mihin varautua? Pitääkö keksiä juteltavaa väkisin vai annanko pojan puhua tai olla puhumatta? Jännittää kovin!

Kommentit (9)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Yrittäkää tavata jossain neutraalissa paikassa, jossa voi puhua tai olla puhumatta (esim. keilahalli voisi toimia tuon ikäiselle). Ihan pakolla ei tarvitse keskustelua pitää yllä, mutta yritä nyt edes jotain sanoa tervehdyksen ja heipan välissä.

Miehesi kanssa pitäkää neutraalia linjaa eli ei mitään tolkutonta nuoleskelua ja takapuolesta puristelua teinin nähden.

Vierailija

Ole ihan tavallisesti. Tuon ikäiset eivät välitä liian innokkaasta, pirteästä jutustelusta. Rauhassa tutustutte toisiinne. Hyvin se menee, älä suotta jännitä!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää tavata jossain neutraalissa paikassa, jossa voi puhua tai olla puhumatta (esim. keilahalli voisi toimia tuon ikäiselle). Ihan pakolla ei tarvitse keskustelua pitää yllä, mutta yritä nyt edes jotain sanoa tervehdyksen ja heipan välissä.

Miehesi kanssa pitäkää neutraalia linjaa eli ei mitään tolkutonta nuoleskelua ja takapuolesta puristelua teinin nähden.

Olemme aikuisia ihmisiä, emme käyttäydy noin muutenkaan julkisilla paikoilla, eli sitä ei tarvitse pelätä. :) Mietin, että mistä ihmeestä tuon ikäisen pojan kanssa virittelisi keskustelua? Harrastan itse mm. metsästystä, mutta se ei kuulemma poikaa kiinnosta. Tietokonepelejä harrastaa ja mopoilee, mutten niistä tiedä mitään. -AP

Vierailija

Älä yritä olla sen kaveri. Moi riittää ja normaali oleilu. Älä yritä mitään suhdetta sen kanssa luoda. Se tulee tai ei tule, sulla ei ole siihen vaikutusvaltaa.

Vierailija

Ole oma itsesi. Teinejä ärsyttää kaikki mielistely ja yrittäminen. Ja kohtele häntä kuin aikuista.

Jos olet höpöttäjä, niin sitten ole. Jos et luonnostasi sitä ole, niin älä yritä.

T. Teinien äiti ja äitipuoli

Vierailija

Kiitos vinkeistä! En aio tuputtautua, ja olen miehellekin sanonut, että en ole äitipuoleksi hinkumassa. :D Mutta toki jonkinlaiset mukavat välit poikaan olisi mukava luoda ihan yleisen viihtyvyyden vuoksi. :) Meinaa vain vähän jännittää, uusi tilanne ja uusi ihminen. Onneksi on kuitenkin jo tuon ikäinen, ettei ihan mikään pikkunapero, semmoisen kanssa olisin vielä enemmän pihalla. -Ap

Vierailija

Minun mieheni poika oli 15 kun tapasimme ensimmäisen kerran. Meille on muodostunut hyvä ja välitön suhde uskoakseni juuri siksi, etten ole yrittänyt mitään. Suhtauduin poikaan aluksi kuten kenen tahansa ystäväni teiniin, asiallisen ystävällisesti. En myöskään ole katsonut asiakseni kasvattaa häntä. Toki meillä ollessa komennan kuten ketä tahansa lapsista, mutta en puutu isompiin linjoihin enkä esim. huomauttele pukeutumisesta tms. Lisäksi olen aina valmis kuuntelemaan eli kun poika alkoi lähestyä minua, olin aina käytettävissä ja kuuntelin hänen juttujaan. Koen nykyään olevani hänelle vähän kuin läheinen sukulainen.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla