Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Olen 23v nainen ja vakavassa suhteessa ollut jo useamman vuoden. Viime aikoina erityisesti miehen puolen sukujuhlissa on vaivihkaa heitelty ilmoille "sitten kun saatte lapsia", "voitte tämän säästää sitten teidän lapsille" jne. Itse en vielä tiedä haluanko koskaan lapsia, ja vaikka joskus haluaisinkin, niin en vielä pitkään aikaan. Mieskin tämän tietää. Ahdistun järjettömästi näistä varmasti viattomista heitoista.

Muutenkin aika riskialtista kenellekään noin sanoa, kun ei voi tietää kykeneekö joku edes saamaan lapsia. Kohtalontovereita, mielipiteitä?

Kommentit (16)

Vierailija

Onhan tuo ahdistavaa, mutta vaikea asiaan on puuttuakaan. Näillä töksäyttelijöillä kun ei ole sosiaalisia taitoja tai ymmärrystä, ei heitä voi oikein häpäistäkään hiljaisiksi. Itse vain vältän kaikenlaisia sukulaiskontakteja. Niistä ei ole minulle minkäänlaista hyötyä tai iloa.

Vierailija

Joo mä en niitä koskaan saanu vaikka olisin halunnut, ja tekisi mieli heittäytyä rotkoon joka päivä. Lauseet joita äitinikin lapseta asti sanoi, eli "sitten kun sulla on omia lapsia" jne... Tuntuvat todella pahalta. Aina kun joku sanoo noin esim. lapsellensa, niin haluaisin sanoa, että; Älä sano noin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Perusoletus on se, että kun mies ja nainen ovat vakituisessa suhteessa keskenään, he jossain kohtaa tekevät lapsia. Poikkeus normista on, jos eivät tee. Ihan samalla tavalla voi ammattiin valmistuvalle sanoa, että "sitten kun menet töihin..." tietämättä, aikooko tai voiko kyseinen henkilö koskaan tehdä alansa töitä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Perusoletus on se, että kun mies ja nainen ovat vakituisessa suhteessa keskenään, he jossain kohtaa tekevät lapsia. Poikkeus normista on, jos eivät tee. Ihan samalla tavalla voi ammattiin valmistuvalle sanoa, että "sitten kun menet töihin..." tietämättä, aikooko tai voiko kyseinen henkilö koskaan tehdä alansa töitä.

No aika erikoisen vertauksen heitit. Uskoisin, että töiden saanti tai saamattomuus ei ole yhtä henkilökohtainen ja kipeä asia. Kuten huomaat vaikka viestistä 2. Ja olkoonkin vaikka perusoletus, mutta tarvitseeko sitä sanoa ääneen, jos riskinä on loukata, satuttaa tai aiheuttaa ahdistusta?

Kiitokset aiemmille vastaajille ja tsemppiä vastaajalle 2. <3

AP

Vierailija

Oon samanikäinen, seurustellut miehen kanssa vähän alle 4 v. Jatkuvastihan tuota kuulee, eikä me edes tiedetä halutaanko me lapsia. Ei ainakaan lähivuosina haluta, niin tuntuu ahdistavalle, että ne lapset on joku oletus.

Kerroinkin tän jossain keskustelussa aiemmin, mutta kaveritkin pohtii, ollaanko me tosissamme, kun ei olla edes kihloissa. Sanoin vaan, että mikä hätä meillä on, kun kumminkin asutaan yhdessä, että eikös se jo kerro myös sitoutumisesta.
"No kyllä kahden vuoden seurustelun jälkeen jo pitäis kihloihin mennä, kyllähän siinä jo toisen tuntee" jne.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Perusoletus on se, että kun mies ja nainen ovat vakituisessa suhteessa keskenään, he jossain kohtaa tekevät lapsia. Poikkeus normista on, jos eivät tee. Ihan samalla tavalla voi ammattiin valmistuvalle sanoa, että "sitten kun menet töihin..." tietämättä, aikooko tai voiko kyseinen henkilö koskaan tehdä alansa töitä.

Melko typerää on toimia noin huonosti yleistettävissä olevan perusoletuksen varassa. Joka viides nelikymppinen nainen on lapseton, eli kun viidelle ihmiselle möläytät tuon kysymyksesi, melko varmasti ainakin yhteen sattuu.

Vierailija

Meilläkin on juurikin samanlainen "tilanne" päällä. 
Ollaan kumpikin kyllä jo päälle kolmekymppisiä, ja naimisissakin ollaan oltu jo viitisen vuotta. 
Aikaisemmin en ole ollut valmis hankkimaan lapsia. Tuolloin nuo heitot enemmänkin ärsyttivät.
Nyt kun lasten hankkiminen olisi ajankohtaista, niin kappas, lasta ei vaan näy eikä kuulu. 
Päälle vuosi jo yrittämistä takana, ja ensi syksynä aletaan tutkia mistä kiikastaa. Nykyään nuo heitot vaan satuttavat. 

Vierailija

Mä oon nin kyllästynyt tähän, että joka sanaa pitää varoa. Mulle on aivan sama ketä kukakinpanee tai paneeko ketään ja seuraako siitä jotain vai ei. Mutta en jaksa varoa joka sanaa. Kun mitään ei saa olettaa ja kysyminen se vasta paha asia onkin, niin mistä sitä enää voi puhua?!

Vierailija

Suotta sitä pahoittamaan mieltään, lähinnä huvittaa toisten törppöys. Jos asia on niin tärkeä, niin odottakoot sitä ihmettä vaikka maailman tappiin, meiltä ei jälkikasvua tule ja uteluihin vastaan milloin mitäkin ympäripyöreän epäselvän mitäänsanomatonta kun ei sitä kitinää totuudestakaan jaksa kuunnella. Uteliaille ja tungetteleville ihmisille tuollainen tietämättömyys on pahinta :D

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mä oon nin kyllästynyt tähän, että joka sanaa pitää varoa. Mulle on aivan sama ketä kukakinpanee tai paneeko ketään ja seuraako siitä jotain vai ei. Mutta en jaksa varoa joka sanaa. Kun mitään ei saa olettaa ja kysyminen se vasta paha asia onkin, niin mistä sitä enää voi puhua?!

Jaa-a, tietysti jos on lusikalla annettu niin on tosiaan kohtuuton oletus että oppisi sivistynyttä keskustelua.

Vierailija

Pitää olla niin vitun uniikkia lumihiutaletta, että ja sivistyneesti sitten keskustella siitä omasta uniikkiudesta ja leijailusta. Jos joku erehtyy olemaan kiinnostunut toisen elämästä, niin hyi helvata mikä juntti, kun ei osaa leijailla vaan sen oman napansa ympärillä. Sivistyneesti.

Vierailija

Tuo on tosiaan ärsyttävää. Jos vastaa, että niitä lapsia ei ole koskaan tulossa, niin heti ryhdytään vakuuttelemaan, että "kyllä se mieli vielä muuttuu". Huoh.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Pitää olla niin vitun uniikkia lumihiutaletta, että ja sivistyneesti sitten keskustella siitä omasta uniikkiudesta ja leijailusta. Jos joku erehtyy olemaan kiinnostunut toisen elämästä, niin hyi helvata mikä juntti, kun ei osaa leijailla vaan sen oman napansa ympärillä. Sivistyneesti.

Kiroilukaan ei muuten kuulu sivistyneeseen käytökseen sen paremmin kuin toisen yksityisasioiden utelu. Ja totta kai toisen elämästä sopii olla kiinnostunut, kunhan kunnioittaa toisen oikeutta päättää mitä siitä kertoo. Eli voit kysyä avoimen kysymyksen "mitä sinulle kuuluu?" ja toinen voi kertoa sinulle niitä asioita, jotka hän on valmis kanssasi jakamaan. Jos olet kiinnostunut jostain tietystä elämänalueesta, voit kokeeksi kertoa vastaavista asioista omassa elämässäsi, esim. omista lapsistasi. Toinen saattaa silloin kertoa asiasta omalta kannaltaan - mutta jollei kerro, kunnioita sitä.

Vierailija

Siis toi vastaa iha mun omaa tilannetta,ikäkin täsmää :D pikku hiljaa olen alkanut kyllä itsekin ajatella, että ehkä voitaisiin lapsiakin tehdä. Mies ei ole lämmennyt ajatukselle ja nykyään lähinnä katson hänen kiemurteluaan moisten kommenttien kohdalla ja olen vain hiljaa. Mutta olihan se ahdistavaa vielä, kun itse oli vahvalla eiei asenteella ja anoppi vihjailee kaikkea lapseen liittyvää. Toki ollaan pitkään yhdessä oltu jo, mutta ei ny ainakaan vielä..!
Jos sanois et hiljaa ny nii saattais olla aika jäätävä tunnelma kohta... Mutta toisaalta mahdolliset tulevat lapsen lapset on vähä semmonen aihe, ettei ainakaan anoppi voi voittaa, sano se mitä vaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Joo mä en niitä koskaan saanu vaikka olisin halunnut, ja tekisi mieli heittäytyä rotkoon joka päivä. Lauseet joita äitinikin lapseta asti sanoi, eli "sitten kun sulla on omia lapsia" jne... Tuntuvat todella pahalta. Aina kun joku sanoo noin esim. lapsellensa, niin haluaisin sanoa, että; Älä sano noin.

Oletko kenties joku niistä katkerista veloista, jotka täällä aina kilvan ihmettelevät miten ihmeessä joku voi haluta lapsia? :D

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla