Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Olen mies, takana yli 10v. avioliitto, joka päättyi, kun vaimo petti noin 3 vuotta sitten. Muitakin syitä eroon toki oli. Nyt ollut pari lyhyempää suhdetta, jotka ovat päättyneet lähinnä siitä syystä, etten uskalla tarpeeksi luottaa toiseen ja yritän tukahduttaa tunteitani.
Miten päästä tästä yli? Ajatuksia? Löytyykö toisia kohtalon tovereita?

Kommentit (7)

Vierailija

Koeta tehdä ainakin jotain muuta kuin minä. Kohta kymmenen vuotta erosta ja sen jälkeen olen se joka mieluummin nostaa kytkintä kuin sitoutuu sen kummemmin. Tiedän että on väärin ajatella että kaikki olisivat epäluotettavia jos joku oli mutta aina vain enemmin tai myöhemmin jos yhtään enempää alkaa retkahtaa johonkin tulee jopa fyysisesti ahdistava olo ja on ollut pakkoa viheltää säätäminen poikki.

m40+
 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lähtisin siitä että käsittelisin tunteeni.

Samaa olin tulossa sanomaan. Aiheuttelet siellä sydänsuruja joillekin ja levittelet käsiäsi, että "koska mua satutettiin"? Ei hyvä. En nyt haluaisi moittia mutta sitoutumiskammoinen on mies on sieltä ja syvältä... -_-

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin siitä että käsittelisin tunteeni.

Samaa olin tulossa sanomaan. Aiheuttelet siellä sydänsuruja joillekin ja levittelet käsiäsi, että "koska mua satutettiin"? Ei hyvä. En nyt haluaisi moittia mutta sitoutumiskammoinen on mies on sieltä ja syvältä... -_-

Ei tietenkään pitäisi aiheuttaa toiselle sydänsuruja, mutta mistäköhän sitä tietää, että on itse valmis sitoutumaan? Onko jollekin tullut sellainen selkeä tunne, että nyt on valmis suhteeseen?

Vierailija

Olen nainen, joka ei ole koskaan pettänyt. Ei ole ollut edes yhden illan juttua. Elämäni rakkaus ei uskaltanut jatkaa suhdetta, koska ei vaan uskaltanut luottaa. Mitään hyvääkään ei saa, jos ei uskalla luottaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin siitä että käsittelisin tunteeni.

Samaa olin tulossa sanomaan. Aiheuttelet siellä sydänsuruja joillekin ja levittelet käsiäsi, että "koska mua satutettiin"? Ei hyvä. En nyt haluaisi moittia mutta sitoutumiskammoinen on mies on sieltä ja syvältä... -_-

Ei tietenkään pitäisi aiheuttaa toiselle sydänsuruja, mutta mistäköhän sitä tietää, että on itse valmis sitoutumaan? Onko jollekin tullut sellainen selkeä tunne, että nyt on valmis suhteeseen?


Mä taas en ole koskaan miettinyt, etten olisi valmis sitoutumaan. Siinä pitää vain panna osa omista itsekkäistä tarpeistaan sivuun. Kaivaa ne sitten suhteen aikana naftaliinista ja sanoa kumppanille, että parannat mut nyt, koska olet kerran sitoutunut minuun. Auta.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla