Kerroin veljelle syömishäiriödiagnoosistani
Huhhuh kun sydän pamppaa. Ollaan siis veljen kanssa vuoden ikäerolla syntyneitä, aina oltu tosi läheisiä ja asuttiin yhdessä vaiheessa n.puoli vuotta yhdessäkin. En silti koskaan antanut hänen ymmärtää että jokin olis vialla, koskaan ei nähnyt tai kuullut kun oksensin. Sain pidettyä asian salassa 14-vuotiaasta saakka ja en ole asiasta ylpeä. Tänään kuitenkin psykiatrin kannustamana kerroin asiasta, ja kaikkia pelkojani vastaan veli otti asian hyvin ja oli tukena ja kannusti kovin parantumaan. Mieletön olo! Olen niin kauan salannut asiaa läheisiltäni että oli kuin olisi kivi nostettu hartioilta kun viimein kerroin. Ajattelin kertoa täällä asiasta koska tämä on minulle suuri voitto!
N24
Kommentit (5)
Hienoa! Tuossa huomaat, että asiassa ei ole mitään hävettävää. Monella on sama sairaus. Anna palaa vaan ja nauti elämästä. Hyvä siitä tulee, olet vielä nuori ja sinulla on aikaa rakentaa tulevaisuutta. Voit joskus olla tukena muille vastaavassa tilanteessa oleville. Hienoa veli.
Sinä olet rohkea nuori nainen, jolla on varmasti monta hienoa tervettä vuotta edessä, ja veljesi on ihana ihminen. <3
Kiitos paljon, oli jonnekkin kerrottava asiasta kun tuli niin helpottunut olo. Tuollainen sairaus on tosissaan todella raskas asia kantaa mukanaan, ja vaikka en psykiatrianikaan aluksi uskonut niin helpotti se kyllä helvetisti kertoa asiasta. Aurinko paistaa ja on taas hetken hyvä olo :)
AP
Hyvä sä! Tosta se lähtee.