Työkkäri pakotta uravalmennukseen. Onko siitä mitään iloa?

Oli muuten muutama niitä korkeasti koulutettujakin. Yksi lähti kiinteistöalalle, toinen lähihoitajaksi. T. 20

Mutta oli siellä meidänkin kurssilla niitä asenneongelmaisia. Esim. kun meidän piti katsella potentiaalisia työpaikkoja, eräskin sanoi että "ei mun alalla oo töitä". Meidän oli tarkoitus myös auttas toisiamme etsimään paikkoja. Tällä kaverilla oli alan koulutus mutta oli ollut valmistumisesta saakka työtön. Hänen alansa paikkoja löytyi 12 ja kerroimmekin niistä hänelle. Vastaus oli kaikkiin jotain tällaista: "ei ne ota mua", "ei niillä kuitenkaan oo töitä", "kohta tulee kuitenki yt", "ei mulla oo tarpeeks kokemusta".

Olemme pitäneet jonkin verran yhteyttä toisiimme kurssin jälkeen ja nyt mitä viimeksi kuulin, tämäkin kaveri, ihme kyllä, työllistyi! :D

T. 20

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitko kuvitella, että siitä mitään haittaakaan olisi? Onpa sinulla muutakin tekemistä kuin vaan märehtiä työttömäoloa.

Haitta: pilipalikoulutukseen käytetty aika on poissa työttömän varsinaisesta työstä, joka on potentiaalisten työpaikkojen paikallistaminen ja tämän jälkeen niiden hakeminen. Tämähän on huomattavasti rankempaa kuin tavallinen työssäkäynti. Haitta: Pilipalikoulutuksen järjestäminen maksaa rahaa yhteiskunnalle, mutta ei tuota juurikaan hyötyä kenellekään. Haitta: Työttömien pakottaminen epätarkoituksenmukaisille ja alentaville pilipalikursseille heikentää heidän mielenterveyttään lisäten inhimillistä kärsimystä sekä heillä itsellään että heidän lähipiirillään ja aiheuttaa myös tätä kautta kustannuksia yhteiskunnalle.

Muuta tekemistä kuin märehtiä työttömänäoloa? Hmmm. Minun lukemissani lehdissä on viime aikoina kerrottu, että korkeasti koulutettuja, paljon työkokemusta omaavia priimaluokan kansalaisia irtisanotaan sankoin joukoin erinäisistä hyvinkin tunnetuista instituutioista. Minä luen varmaan eri lehtiä kuin nämä jotka ovat aina ylimpänä kailottamassa, kuinka työttömät vain makaavat sohvalla. On ihan kiehtovaa, kuinka jotkut pystyvätkin ylläpitämään omassa päässään suomalaisista työttömistä sellaista mielikuvaa, joka on voinut pitää paikkansa joskus isoisän aikaan Perähikiällä, eli että se työtön on se Arska joka juo viinaa, notkuu snagarilla eikä suorittanut peruskoulua loppuun.

Tuota paikallistamista voi tehdä iltaisin. Pitäisikö siihenkin saada apua, ja noissa erilaisissa koulutuksissa sitä voi saada. Olen huomannut, että monesti ihmiset ajattelevat oman osaamisensa hyvin kapeasti. Jos on tehnyt yhdenlaista työtä 10 vuotta haetaan vain juuri samanlaista. Olen vierestä seurannut IT alan murrosta, jossa työttömäksi jäi juuri noita korkeastikoulutettuja asiantuntijoita. Osa masentui, jäi kotiin katkeroitumaan, osa kävi kursseja, laittoi pieniä start up:peja aiheista joista olivat haaveilleet, osa teki melkoisia loikkia ihan muille aloille. Kun nyt katsoo, niin ne aktiiviset ovat tyytyväisimpiä elämäänsä, kotiinjääneet katkerimpia. Joskus liike on tärkeämpää kuin lopputulos, ja varmasti työttömyydessä monilla pitää paikkansa. Paikalleen jähmettyminen vie energian ja aktiivisuuden, erilaiset uudet kokeilut pitävät vireessä. Tietenkin osalle nuo yleiset työkkärin kurssit ovat sopimattomia, mutta voiko niitä vääntää enemmän itselle sopivaksi esim. noilla harjoittelujaksoilla?

20, meidänkin kurssiporukka on pitänyt yhteyttä jo monta vuotta :D Joidenkin kanssa meistä tuli ihan kavereita ja nähdään usein. Ja joo, oli siell ämeidänkin kurssilla niitä hankalia tapauksia. Sanoisin, että ehkä vaikeimpia olivat ne, joilla oli 40 vuoden vakkarityö loppunut kun sitä koko tehtävää ei enää ole olemassakaan. Se ihminen oli ihan hoomoilasena nykypäivän työnhausta. Ehkä yksi asenneongelmainen oli siellä kurssilla, semmoinen 20v poika, joka teki kaiken vain kun oli pakko eikä sitä edes kiinnostanut. Sanoi vain, että kyllä se jossain vaiheessa pääsee taas setänsä firmaan pariksi kuukaudeksi kuten joka vuosi. Muut siellä oli kyllä ihan tosissaan ja tsempattiin toisiamme :) Mutta se valmentaja oli aivan ihana!

Hyvä et jotain tekis. Kotona oleminen pidemmän päälle ole hyvä asia, joillekkin on, mutta on niitäkin jotka tippuvat tyhjyyteen. Niin kuin minä. Aika vaikea nähdä, että ilman tukea tästä enää mihinkään pääsen. Vähän työkokemusta vielä vähemmän osaamista. Ammattillinen itseluottamus olematon ja pidän itseäni nollana. Töitä kyllä tekisin, mut hakeminen on ihan helvetin vaikeeta enkä ole edes haastatteluun päässyt.

Antaisivat syrjäytyä rauhassa.

Eli olet siis työtön..