Lue keskustelun säännöt.
Osaavatko ja haluavatko teidän miehenne ratkaista teidän ongelmianne?
18.05.2016 |
Miehistä sanotaan parisuhdeopas-tasoisessa puheessa että aina kun he kuulevat naisen valittavan ongelmistaan, niin heidän ensimmäinen reaktionsa on tarjota ratkaisu. Siinä vaiheessa kuulemma nainen suuttuu, koska ei olekaan oikeasti halunnut ratkaisua vaan ainoastaan kuuntelua ja sympatiaa.
No, minä haluaisin että joku tarjoaisi HYVIÄ ratkaisuja, eli onko mulla syytä olettaa että suhde mieheen täyttäisi tämän tarpeen. Noin niin kuin lähtökohtaisesti. Omassa lähipiirissä miehet ei ole koskaan ongelmia ratkoneet, mutta toiveikkaasti ajattelen että otantaryhmäni on vaan poikkeuksellisen huono.
Kommentit (18)
Eivät. Useimmiten reaktiona on ollut ongelmani ja minulle sen aiheuttamien kielteisten tunteiden kyseenalaistaminen, mistä olen taas vain lisää harmistunut. Aika yksilökohtaistahan tuo on ja vastaavaa olen huomannut naisillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Voin pohtia niitä miehen kanssa ja hän voi esittää omia ehdotuksiaan. Itse teen kuitenkin päätöksen, mitä teen.
Kyllä miehellä toisinaan on tarjolla ratkaisujakin... eri asia on kelpuutanko niitä ainakaan sellaisinaan.
Itselläni on ollut sen tason ongelmia ettei niille voi kukaan mitään en itse eikä mies. Siksi siinä onkin käynyt juuri niin kuin parisuhdeoppaassa esitetään 😈
Mitä ongelmia? Parisuhdeopppaan lukeminen on idiooteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppi kakkoselle. Ollaan oltu miehen kanssa kohta 30 vuotta, mutta aina se vaan jaksaa välillä yllättää, miten hän reagoi minun vastoinkäymisiini. Jos esim. kaadun ja loukkaannun, hän suuttuu. Jos kerron jostain harmin tai surun aiheestani esim. töissä, hän alkaa heti puhua, miten paljon vaikeampaa HÄNELLÄ on. JOS joskus harvoin hän ehdottaa jotakin ratkaisua, se tapahtuu todella ärsyttävällä tyylillä: "ai onko sulla tollanen ongelma, no ihan tyhmä ongelma, sähän tietty ratkaiset sen näin..." (ja sitten seuraa joku aivan idioottimainen ratkaisuehdotus, jota tietenkään ei saa mitenkään arvostella, koska se on Hänen esittämänsä, ja siten "viisas").
Hän ei vaan OSAA pitää suutansa kiinni ja kuunnella ja sen jälkeen olla empaattinen.
Jos valitan jostakin, olen älykkäänä ja runsaasti elämänkokemusta saaneena ihmisenä osannut ihan itsekin miettiä siihen jo ratkaisukeinoja. En tarvitse siihen keneltäkään minuutissa keksaistuja ratkaisuehdotuksia. Tai no, ehkä joskus harvoin joltakin, joka sattuu olemaan juuri kyseisen ongelman asiantuntija, mutta mitään maallikko-mutuehdotuksia on aika loukkaavaa tyrkyttää. Myötäelämistä sen sijaan kaipaisin kyllä. Mutten saa.
Ei liene vaikeaa arvata, etten juurikaan kerro vastoinkäymisistäni miehelle.
No, ehkä en sitten vanhapiikuudessani menetä mitään. Kyse ei edes ole omista ongelmistani, vaan lähinnä siitä että olen jo pitkään ollut "vastuussa" toisen ihmisen tilanteessa sikäli, että multa aina oletetaan löytyvän ratkaisu tai vastaus. Joskus tuntuisi että olisi kiva jakaa taakkaa....
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Komppi kakkoselle. Ollaan oltu miehen kanssa kohta 30 vuotta, mutta aina se vaan jaksaa välillä yllättää, miten hän reagoi minun vastoinkäymisiini. Jos esim. kaadun ja loukkaannun, hän suuttuu. Jos kerron jostain harmin tai surun aiheestani esim. töissä, hän alkaa heti puhua, miten paljon vaikeampaa HÄNELLÄ on. JOS joskus harvoin hän ehdottaa jotakin ratkaisua, se tapahtuu todella ärsyttävällä tyylillä: "ai onko sulla tollanen ongelma, no ihan tyhmä ongelma, sähän tietty ratkaiset sen näin..." (ja sitten seuraa joku aivan idioottimainen ratkaisuehdotus, jota tietenkään ei saa mitenkään arvostella, koska se on Hänen esittämänsä, ja siten "viisas").
Hän ei vaan OSAA pitää suutansa kiinni ja kuunnella ja sen jälkeen olla empaattinen.
Jos valitan jostakin, olen älykkäänä ja runsaasti elämänkokemusta saaneena ihmisenä osannut ihan itsekin miettiä siihen jo ratkaisukeinoja. En tarvitse siihen keneltäkään minuutissa keksaistuja ratkaisuehdotuksia. Tai no, ehkä joskus harvoin joltakin, joka sattuu olemaan juuri kyseisen ongelman asiantuntija, mutta mitään maallikko-mutuehdotuksia on aika loukkaavaa tyrkyttää. Myötäelämistä sen sijaan kaipaisin kyllä. Mutten saa.
Ei liene vaikeaa arvata, etten juurikaan kerro vastoinkäymisistäni miehelle.
Tuohan on jo aika iso puute suhteessa, saanko kysyä että mitä sitten koet saavasi mieheltäsi kun liitto on kuitenkin niin pitkään jo jatkunut? Ja miten voit ylipäätään luottaa ja tukeutua häneen, eikö ihmiset sitä yleensä parisuhteesta hae?
Mä sanon miehelleni suoraan kun mulla on sellainen ongelma, että kaipaisin ratkaisuun apua.
Toimii hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä sanon miehelleni suoraan kun mulla on sellainen ongelma, että kaipaisin ratkaisuun apua.
Toimii hyvin.
Jos ongelma olisi vaikka jonkun ulkopuolisen ihmisen kanssa, niin miten miehesi auttaa/puolustaa sinua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Komppi kakkoselle. Ollaan oltu miehen kanssa kohta 30 vuotta, mutta aina se vaan jaksaa välillä yllättää, miten hän reagoi minun vastoinkäymisiini. Jos esim. kaadun ja loukkaannun, hän suuttuu. Jos kerron jostain harmin tai surun aiheestani esim. töissä, hän alkaa heti puhua, miten paljon vaikeampaa HÄNELLÄ on. JOS joskus harvoin hän ehdottaa jotakin ratkaisua, se tapahtuu todella ärsyttävällä tyylillä: "ai onko sulla tollanen ongelma, no ihan tyhmä ongelma, sähän tietty ratkaiset sen näin..." (ja sitten seuraa joku aivan idioottimainen ratkaisuehdotus, jota tietenkään ei saa mitenkään arvostella, koska se on Hänen esittämänsä, ja siten "viisas").
Hän ei vaan OSAA pitää suutansa kiinni ja kuunnella ja sen jälkeen olla empaattinen.
Jos valitan jostakin, olen älykkäänä ja runsaasti elämänkokemusta saaneena ihmisenä osannut ihan itsekin miettiä siihen jo ratkaisukeinoja. En tarvitse siihen keneltäkään minuutissa keksaistuja ratkaisuehdotuksia. Tai no, ehkä joskus harvoin joltakin, joka sattuu olemaan juuri kyseisen ongelman asiantuntija, mutta mitään maallikko-mutuehdotuksia on aika loukkaavaa tyrkyttää. Myötäelämistä sen sijaan kaipaisin kyllä. Mutten saa.
Ei liene vaikeaa arvata, etten juurikaan kerro vastoinkäymisistäni miehelle.
Tuohan on jo aika iso puute suhteessa, saanko kysyä että mitä sitten koet saavasi mieheltäsi kun liitto on kuitenkin niin pitkään jo jatkunut? Ja miten voit ylipäätään luottaa ja tukeutua häneen, eikö ihmiset sitä yleensä parisuhteesta hae?
No en nyt niinkään sanoisi. Olen hyvin itsenäinen ja aikaansaapa, en tarvitse varsinaisesti ketään ratkomaan ongelmiani.
Mies on muuten hauskaa seuraa ja hyvä isäkin hän on, enimmäkseen.
Eikä hän nyt epäluotettava ole, tiedän hänen empatiansa puutteet, ja elän sen mukaan. Valitan sitten kavereilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, ehkä en sitten vanhapiikuudessani menetä mitään. Kyse ei edes ole omista ongelmistani, vaan lähinnä siitä että olen jo pitkään ollut "vastuussa" toisen ihmisen tilanteessa sikäli, että multa aina oletetaan löytyvän ratkaisu tai vastaus. Joskus tuntuisi että olisi kiva jakaa taakkaa....
ap
Vastuun jakamista parisuhde minulle on vaikkakaan ei välttämättä sitä että joku tarjoisi ratkaisun ongelmiin.
Osaa ja haluaa. Käännynkin aina miehen puoleen ongelmineni, häneltä saa aina fiksun ja järkevän ratkaisun hyvillä seurauksilla. Myös mies kysyy minulta neuvoja probleemiinsa. Yhdessä näitä on ratkottu jo parikymmentä vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sanon miehelleni suoraan kun mulla on sellainen ongelma, että kaipaisin ratkaisuun apua.
Toimii hyvin.
Jos ongelma olisi vaikka jonkun ulkopuolisen ihmisen kanssa, niin miten miehesi auttaa/puolustaa sinua?
Antaa toista näkökulmaa asiaan, laittaa mut miettimään onko mun lähestymiskulmani oikeasti kohdillaan. Totta kai, jos multa kysytään se on aina oikea, mutta ei se kyl välttämättä ole. Jos kyseessä on asia joka on aiheuttanut mulle mielipahaa (nykyään hyvin harvoin sellaista on) niin tukee minua päätöksissäni.
En edes halua että hän lähtisi puolustamaan itse minua, mä osaan sen homman kyllä ihan itse, mutta tieto siitä että hän tukee minua on hurja helpotus.
Vierailija kirjoitti:
No, ehkä en sitten vanhapiikuudessani menetä mitään. Kyse ei edes ole omista ongelmistani, vaan lähinnä siitä että olen jo pitkään ollut "vastuussa" toisen ihmisen tilanteessa sikäli, että multa aina oletetaan löytyvän ratkaisu tai vastaus. Joskus tuntuisi että olisi kiva jakaa taakkaa....
ap
- vai oletko vain näitä jotka luulevat että kaikki murheet tarvitsevat ratkaisun? Mulla on pari sellaista naiskaveria, jos ns. valittamisen ilosta sanon vaikka miten hemmetin tympeää jonkun asian hoitaminen on, he laittavat pari linkkiä, neuvovat sormi ojossa millä tavalla pikkurouvan olisi parasta asia hoitaa.
He myös olettavat että heiltä odotetaan vastausta kaikkeen, tai että kaikki asiat ovat vain ongelmia jotka odottavat ratkaisua. Heidän kanssaan ei normaali keskustelu suju juuri tuon besser-wisseröinnin takia.
Riippuu ongelmasta. Esim kaikki autoon liittyvät probleemat hän ratkaisee ja myös tekee ne pyytämättäkin. Esim vaihtaa polttimot, vaikka osaan ja pystyn itsekin.
Jotain ihmissuhdesoppaa tai työasiapohdintaa hän ei edes pyri ratkaisemaan, en kyllä esitäkään niitä niin... vaan selkeästi jutustelen niitä näitä esittämättä tilanteita ongelmina.
Toisaalta olen niin suorapuheinen, että jos odotan häneltä vastausta, kysyn ihan selkeästi mielipidettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ehkä en sitten vanhapiikuudessani menetä mitään. Kyse ei edes ole omista ongelmistani, vaan lähinnä siitä että olen jo pitkään ollut "vastuussa" toisen ihmisen tilanteessa sikäli, että multa aina oletetaan löytyvän ratkaisu tai vastaus. Joskus tuntuisi että olisi kiva jakaa taakkaa....
ap
- vai oletko vain näitä jotka luulevat että kaikki murheet tarvitsevat ratkaisun? Mulla on pari sellaista naiskaveria, jos ns. valittamisen ilosta sanon vaikka miten hemmetin tympeää jonkun asian hoitaminen on, he laittavat pari linkkiä, neuvovat sormi ojossa millä tavalla pikkurouvan olisi parasta asia hoitaa.
He myös olettavat että heiltä odotetaan vastausta kaikkeen, tai että kaikki asiat ovat vain ongelmia jotka odottavat ratkaisua. Heidän kanssaan ei normaali keskustelu suju juuri tuon besser-wisseröinnin takia.
No multa kyllä toistuvasti pyydetään apua ja en voi, enkä halua, kieltäytyäkään. Ei ole ketään muutakaan joka sitä asiaa edes yrittäisi hoitaa. Itse en puolestani paljon apua pyydä muilta. Joskus vaan ajatellut että ehkä parisuhteessa sitä apua voisi olettaa saavansa.
ap
Ei. Paitsi jos hänen oma etunsa on kyseessä