Jos ihminen on vegaani eettisistä syistä, voiko hän silloin hankkia lapsia?

Totta kai voi. Miksei voisi?

Ensinnäkin vegaani voi olla muistakin kuin koko ekosysteemiin liittyvistä syistä. Jos on vegaani, koska pitää eläinten oikeuksia tärkeinä, asia ei liippaa edes läheltä omaa lisääntymistä, vaan vauvoja voi tehdä kevyin mielin niin monta kuin onnistuu tekemään.

Jos taas ekosyyt painavat, vastaus on silti kyllä. Suurin osa ihmisistä kuitenkin suhteuttaa omia moraalisia valintojaan sen mukaan, mitä jaksaa tehdä, ja mistä joutuu valintojensa vuoksi luopumaan. Vegaanit eivät ole mitään erehtymättömiä superjeesuksia sen enempää kuin kukaan muukaan moraalisia valintoja tekevä. (Toki vegaani on todistettavasti luopunut edes jostain moraalisista syistä, mikä on keskivertojamppaa enemmän.)

Voi ihan hyvin olla, että vegaani huolehtii maapallon kantokyvystä kokonaisuutena ja on siksi vegaani, mutta pitää lapsettomuutta liian suurena uhrauksena periaatteensa eteen, vaikka onkin valmis luopumaan eläintuotteista arvojensa vuoksi.

Vähän samaan tapaan kuin suurin osa suomalaisista pitää orja- ja lapsityövoiman käyttöä moraalisesti arveluttavana, mutta ostaa silti Henkkamaukan vaatteita tai Niken juoksutrikoita tai katsoo telkkarista tulevia Qatarin futiksen MM-kisoja siinä kuin edeltäviäkin kisoja. Koska se on helppoa ja niin muutkin tekevät. Oman elämän mukauttaminen omia arvoja vastaavaksi vaatii yleensä ainakin jonkinlaista vaivannäköä tai luopumista. Hyvin harva on valmis elämään tavalla, joka kestäisi lähempää tarkastelua, vaikka sen saisi suorittaa itse ja omia arvojaan vasten.

En ihan tajua sitä, miksi ihmisillä on hirveä tarve etsiä "virheitä" vegaanien elämästä ja käyttää niitä perusteena siihen, että vegaanius ylipäätään ei kannata. Jos nyt on sitä mieltä, että eläimille ei saa tuottaa tarkoituksellista kärsimystä, on aika paljon parempi olla vegaani 364 päivää vuodessa ja syödä yhtenä päivänä grillimakkara kuin syödä lihaa ja maitotuotteita 365 päivää vuodesta.

Ymmärrän syytökset tekopyhyydestä ja virheiden etsinnän sillon, kun suhtautuu vakaumuksen nojalla kiihkeästi vain niihin eettisiin rajoitteisiin, jotka eivät kohdistu itseen, mutta löperösti niihin, jotka rajoittavat omaa elämää. (Tai sit elää täyttä "tee niin kuin minä sanon, ei niin kuin minä teen"-kaksoiselämää.) Esimerkiksi ne tyypit, jotka vaativat Raamatun lukemista pilkulleen, kun puhutaan homojen oikeuksista, mutta sallivat itselleen hyvillä mielin esiaviollisen seksin ja avioeron, ovat musta tekopyhiä. On eri asia puhua sen puolesta, että vegaanius on ylipäätään eettisesti kannatettavaa ja lipsua sit toisinaan yhden kananmunan tai yksien nahkakenkien verran. Varsinkin kun ei-streitit vegaanit puhuvat yleensä enemmän sen puolesta, että ihmisten olisi syytä elää vegaanisemmin, eivätkä vaadi välitöntä lihansyönnin kriminalisointia (ks. edellinen kappale siitä vuosittaisen makkaran paremmuuudesta jokapäiväisen makkarointiin verrattuna).

En ole itsekään vegaani tai edes kasvissyöjä. En silti vaadi, että kaikista eläinrääkkäyssäädöksistä luovottaisiin ja esimerkiksi lemmikkikoiria saisi kohdella yhtä huonosti kuin tuotantoeläimiä. Mut todettakoon, että musta vegaanit ja kasvissyöjät esittävät yleensä kestävällä pohjalla olevia argumentteja oman vakaumuksesna puolesta. Sekasyöntiä taas on musta vaikea perustella muuten kuin toteamalla, että ympäristöön ja eläinten hyvinvontiin liittyvät kysymykset eivät kiinnosta.