Pakkomielle exästä. Mitä pitäisi tehdä?

Olen jo uudessa suhteessa, jonka aloitin melko pian sen jälkeen, kun suhteemme meni lopullisesti poikki. Tästä on jo MONTA VUOTTA. Exä oli kai ensirakkauteni. Suhde oli intohimoinen, mutta sekava, epäreilu, kertakaikkiaan huono. Sen jälkeen itkin monta kuukautta, kiroten hänet syvimpään helvettiin. Luulin jo päässeeni yli hänestä, mutta en vaan pääse.

Ajattelen häntä kausittain todella paljon. Vihasta ja surusta olen jo päässyt ohi. Nykyisin toivon salaa törmääväni häneen - ja toisaalta taas pelkään sitä hirveästi. Tämä on mennyt jo niin pahaksi, että lenkkeillessäni suuntaan sinne päin, missä hän asuu (hänen kotikatunsa kuitenkin kierrän kaukaa!), eli tilanteeseen on pakko saada muutos!

Jos näen hänet tai jonkun häntä muistuttavan, mahanpohjan valtaa toisaalta kutkuttava, toisaalta hyvin ahdistava tunne. Viimeksi kun kohtasin hänet pitkästä aikaa ihan kasvotusten (tervehdimme vain), aloin tuon kohtaamisen jälkeen vain täristä ja ajatukset pyöri hänessä monta päivää.
En usko, että oikeasti edes haluaisin exää takaisin. Jotenkin vaan olen kehittänyt itselleni sellaisen pakkomielteen, että haluaisin nähdä häntä. En tiedä miksi, kai mua jotenkin kiinnostaa, että mitä hänelle kuuluu. Haluaisin, että hän kaipaisi mua. Tämä on ihan naurettavaa, mutta luulen että se liittyy heikkoon itsetuntooni. Exä on jo muutaman kerran eromme jälkeen sanonut haluavansa minut takaisin. Mutta kun mä en edes halua häntä takaisin, voi helvetti sentään...!

Olen myös miettinyt välillä kuolemaa. Jos exäni kuolisi, mitä tekisin ja ajattelisin? Katuisinko sitä, että jätin jotain tekemättä? Entä jos mulle kävisi jotain, vaikuttaisiko se häneen millään tavalla?

Avomieheni kanssa on välillä todella vaikeaa ja riitelemme aika usein. Hän on mustasukkainen ja välillä myös agressiivinen. Varmaan tämän suhteen vaikeuksien takiakin ajatukset harhailee exässä. En kuitenkaan koskaan pettäisi miestäni. Pelkään, että jos eroaisimme, niin sydän särkyneenä ajautuisin exäni kainaloon, kun ihan oikeasti se ihminen ei tiedä yhtään mitään hyvää. Sekin on tavallaan yksi syy, miksi pelkään erota. Exäni vain vetää mua puoleensa kuin magneetti.

Pääsenkö mä exästäni yli muuten kuin ammattiavulla - vai auttaako sekään?
Haluaisin kokemuksia ja tukea, en haukkumista ja ilkeilyä, vaikka senkin olisin varmaan ansainnut.