Lue keskustelun säännöt.
Tunnen syyllisyyttä siitä, että opiskelin alaa mikä kiinnosti minua muttei työllistä. :(
Itsemurhaakin miettinyt
17.05.2016 |
Valmistuin yliopistosta hyvin arvosanoin 15 vuotta sitten. Sen jälkeen en ole enää kelvannut mihinkään työhön, koska hanttihommiin olen ylikoulutettu (ja kohta yli-ikäinen) kummajainen ja omalla alallani ei työtä ole tarjolla. Työkokemusta minulla ei ole ja koulustakin on jo aikaa. Opintotuet on käytetty ja lainaakin niskassa.
Vaimo on nyt lapsen kanssa kotona ja on todella tiukkaa sekä taloudellisesti että henkisesti.
Ammattikorkeakouluihin päässeet koulukaverini ovat nykyään insinöörejä ja tradenomeja, heillä on omakotitaloa, kesämökkiä, hienoja autoja ja paljon lomamatkoja ja harrastuksia. Meillä mietitään että joko pystyisi korjaamaan mummopyörän renkaan vai vieläkö lähiön kauppaan kuljetaan kävellen. Aikaa tosin riittää leipäjonoonkin enkä enää jaksa välittää ihmisten tuijotuksesta. Päivät ovat muuttuneet viikoiksi, sitten viikot kuukausiksi ja kuukauden vuosiksi. Vuosista tulee hiljalleen vuosikymmeniä ja kohta onkin aika jo lähteä täältä.
Muita kohtalotovereita?
Kommentit (11)
Monet ovat samassa tilanteessa. Voit lukea työllistävään ammattiin vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma vika kyllä täysin. Älä katkeroidu ja ole kateellinen, miksi ihmeessä et ole lukenut itseäsi jo vuosia sitten esim. lähihoitajaksi?!
Eikö sulla ole opiskelukavereita? Mitä he tekevät?
Mikset sinä ole lasten kanssa ja vaimo töissä? Oletteko molemmat nyt päivät kotona?
Mihin työhön kannattaa kouluttautua, jos ikää on ilmeisesti noin 35-40 eikä ole päivääkään työkokemusta? Ihan rehellisesti, kannattaako enää edes yrittää työllistyä palkkatöihin, vai pitäisikö olla realisti ja keksiä elämälleen jotain muuta hyödyllistä tekemistä? Esim. vapaaehtoistöissä on loputon työsarka, ja sellaiseen keskittyminen voi olla paljon palkitsevampaa kuin epätoivoinen "oravanpyörään" yrittäminen noin pitkän työttömyyden jälkeen.
Suoraan sanottuna kukaan ei palkkaa ihmistä joka on 40v eikä työkokemusta pätkääkään, olkoot kuinka uudelleenkouluttautunut tahansa. Sitäpaitsi miten ap kouluttautuisi, kun opintotukea ei varmasti enää ole jäljellä, aikuiskoulutustukea ei saa kun ei ole työhistoriaa ja työkkärikään ei varmasti enää lisäkoulutuksia ala tukemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älykäs maisteri istunut 15v perseellään. Olisit Lukenut toisen ammatin. Vieläkään ei ole liian myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
Älykäs maisteri istunut 15v perseellään. Olisit Lukenut toisen ammatin. Vieläkään ei ole liian myöhäistä.
Jos olet itse älykkäämpi, niin kerro toki miten yliopistosta valmistunut "lukee toisen ammatin"? Ainoa mahdollisuus on ammattikoulu johon saa vielä toistaiseksi opintotukea vaikka olisi korkea-asteen kuukaudet jo kuluttanut (jos ei ole jo tämäkin tie tukittu). Mutta tuossa iässä sekään ei enää kannata, ja ymmärrän hyvin miksi ~25v maisteri ei ihan heti vuoden työttömyyden jälkeen lähde amiskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
0/5 provohan tämä, mutta on siinä totuuden siementäkin.
Meinaan on aivan sama vaikka olisit alasi ainoa tekijä (koulutustasoon katsomatta) mutta jos sille ei ole minkäänlaista tilausta työmarkkinoilla, olet "hukkamaisteri".
Ja hukkamaisterin sietääkin hävetä, sillä on kuluttanut ei-työllistävään koulutukseensa omaa aikaansa ja rahaansa, ja toki sen lisäksi myös yhteiskunnallisia resurssejakin.
"kivat asiat" opiskellaan omalla ajalla harrastusten muodossa. En minäkään koskaan kuvitellut että perhokalastuksen myötä saadun hyönteis- ja kalatietouden myötä olisin koskaan päässyt samoille liksoille kuin sähköinsinöörinä. Vaikka ne huomattavasti mielenkiintoisempia ovatkin kuin tämä "kaapelinveto".
Miksi et kerro opiskelukavereistasi mitään? Vai oletko provoileva amk-hessu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin ihan samassa tilanteessa kuin ap. vielä pari vuotta sitten. Sitten päätin, että pakko opiskella taas ja vaikka se uusi ala ei kiinnostanutkaan, niin pakko oli.
Nyt, melkein 40v, ja olen menossa elämäni ensimmäiseen työpaikkaan. Toivon, että nyt mekin voidaan alkaa pikkuhiljaa elämään vähän ns. leveämmin, kun tähän päivään asti ollaan eletty lähes yhtä köyhästi kuin parikymppisinäkin. Rahoja laskien ja odottaen niitä parempia aikoja. Haaveillen olen katsellut ikätovereiden "aikuista" elämää. Matkoja ja uusia autoja ja sitä, kun voivat päivittää sisustusta kotonaan vähän väliä.
Ehkä mekin pikkuhiljaa...
Kannattaa opiskella uusi ammatti. Vielä ehtii hyvin. Ja nimenomaan amiksessa. Ammattikoulu on tätä päivää, sillä työllistyy.
Mille alalle kouluttauduit? Voisitko jotenkin laajentaa alaasi/osaamistasi? Kai sulla muuten on hyviä asioita elämässäsi, kun kerran vaimo ja lapsikin on? Kouluttausu uudelleen, kyllä sulla on aikaa jos 15 v sitten valmistuit. Mitä olet tehnyt 15 vuotta?
Ja se että kaikilla olis omakottitalot ja mökit ja lomamatkoja sun muuta on kukkupuhetta. Se voi vaikuttaa siltä ja monella varmasti on noita kaikkia, mutta ei kaikilla.