Miksi olla missään suhteessa eikä vain panna ketä huvittaa?
Liitot päättyy eroon, suhteet päättyy eroon. Miksi ei voi keskistella niiden kanssa jotka siihen sopii ja panna niiden kanssa ketkä kiihottavat. Edellisiä on kuitenkin vähemmän kuin jälkimmäisiä.
Kommentit (6)
Et ilmeisesti ole enää mikään parikymppinen? Nuorena perhettä perustamassa ollessa olin hyvinkin mustasukkainen ja omistushaluinen. Nyt kun lapset ovat lentäneet pesästä, sovimme mieheni kanssa avoimesta suhteesta, missä ainoa sääntö on,että ulkopuoliset eivät saisi juoruilleen tarpeita,eli mahdolliset "sivusuhteet" pidetään salassa...myös toisiltamme jos onnistuu. Rakastamme toisiamme, emme aio erota.
En osaa selittää, mutta ihastuminen ulkopuoliseen ja pieni " seikkailu" piristi suhdettamme. Huomasimme taas ne asiat toisissamme, joihin aikoinaan rakastuimme. Ja Huom! emme ihastu helposti ulkopuolisiin, emme siis hurjastele syrjähypyillä. Vkl olemme yhdessä, joten jos jotain tapahtuu ulkopuolisten kanssa,se tapahtuu arkena. Jos tapahtuu....
En sinkkuna yhtään tykännyt yhden illan jutuista enkä ympäri kyliä paneskelusta. Kerran koklasin (yleensä viime hetkillä kieltäydyin seksistä) ja ei ollut hauskaa. Se ei vain ole mun juttu!
Seksiä se on myös kumppanin kanssa, parempaa sellaista tutun rakkaan kanssa. Ja on kätevää, että saman tyypin kanssa voi viettää aikaa sekä jutella ja paneskella. En jalsa ylläpitää niin monia ihmissuhteita, että monen kanssa panisin ja toisten kanssa vietäisin aikaa.
Koska en tykkää yhdenillanjutuista ja pelkästä paneskelusta vaan haluan nimenomaan sen parisuhteen ja rakkautta.
Tuohan on asia jonka jokainen saa päättää ihan itse. Ap voi hankkia itselleen pari kesäkollia, yhden halittavan nallekarhun ja jonkun älykön keskustelukumppaniksi. Ja sitten elellä onnellisena vaikka niitä kolleja vaihdellen.
Undoz kirjoitti:
Niin, miksiei?!
Mun mielestä paras tilanne olisi yhdistää parisuhde ja maustaa sitä silloin tällöin jollakin ihanilla uusilla tuttavuuksilla. Ja onhan se meille monille ihan mahdollistakin. Oma puoliso ei kovin helposti saa tietää, vaikka siellä työmatkalla olisi jotakin sattunutkin :)
Toinen vaihtoehto on hankkia "pelimies suhde" eli soittorinki sellaisista (miehistä), joille voi kilauttaa, kun haluaa jotakin hauskanpitoa. Ja en pidä tätäkään ihan mahdollomana ajatuksena toteuttaa, ilman, että oma puoliso aavistaa mitään.
Kolmas, se mielestäni vaarallisin, on se, että tapaa jonkun "ihanuuden" ja aloittaa salasuhteen - johon ei sitten ole kuitenkaan tyytyväinen: haluaa ehkä enemmän, haluaa ehkä vakiintuneemman suhteen tämän uuden kanssa yms.
Mulle itselle se vakikumppani on tärkeä. Kotisatama, joka on ja pysyy. Kestän hyvin harmaata arkea, mutta haluan joskus jotakin ihanaa ja uutta. Varovainen pitää olla, mutta eipä ole tähän mennessä mitään pelkoa kärähtämisestä.
Ei se kumppani kovin tärkeä taida olla. Ei ainakaan ykkösenä sinun tärkeyslistalla.
Niin, miksiei?!
Mun mielestä paras tilanne olisi yhdistää parisuhde ja maustaa sitä silloin tällöin jollakin ihanilla uusilla tuttavuuksilla. Ja onhan se meille monille ihan mahdollistakin. Oma puoliso ei kovin helposti saa tietää, vaikka siellä työmatkalla olisi jotakin sattunutkin :)
Toinen vaihtoehto on hankkia "pelimies suhde" eli soittorinki sellaisista (miehistä), joille voi kilauttaa, kun haluaa jotakin hauskanpitoa. Ja en pidä tätäkään ihan mahdollomana ajatuksena toteuttaa, ilman, että oma puoliso aavistaa mitään.
Kolmas, se mielestäni vaarallisin, on se, että tapaa jonkun "ihanuuden" ja aloittaa salasuhteen - johon ei sitten ole kuitenkaan tyytyväinen: haluaa ehkä enemmän, haluaa ehkä vakiintuneemman suhteen tämän uuden kanssa yms.
Mulle itselle se vakikumppani on tärkeä. Kotisatama, joka on ja pysyy. Kestän hyvin harmaata arkea, mutta haluan joskus jotakin ihanaa ja uutta. Varovainen pitää olla, mutta eipä ole tähän mennessä mitään pelkoa kärähtämisestä.