Lue keskustelun säännöt.
Entiset ikisinkut, miten lopulta löysitte jonkun?
17.05.2016 |
Otsikossa kysymys? Olimme kummatkin hyvän ystäväni kanssa ikisinkkuja kunnes yht äkkiä ydtäväni löysi miehen johon rakastui. Samalla tulee itselle toiveikas olo ja onnellinen ystäväni puolesta mutta samalla tietenkin vähän katkera. Tarvitsen kuitenkin esimerkkejä että en vaipuisi aivan epätoivoon!
Kommentit (29)
Tuollainen tuttu löysi ihan äsken kavereidensa kautta. Teki koko ajan selväksi etsivänsä seuraa, eikä nirsoillut kun hänelle sitten järjestettiin joku kaverinkaverinkaveri, joka ei toki ollut porukkansa halutuin tapaus, mutta mies kuitenkin. Nainen olisi samalla tavalla toimien saanut parisuhteen jo aiemmin, mutta odotti hieman liian pitkään ennen kuin alkoi kipuilla ikisinkkuutensa kanssa ja etsiä todella itse sitä seuraa, joten melkeinpä kaikki ikäluokkansa kiinnostavat miehet olivat jo varattuja eikä sellaisia toimivia sinkkumarkkinoita kuin opiskeluikäisenä ollut enää olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kovin vanha, vain 23 vuotias, mutta minusta tuntui että tulisin olemaan ikisinkku. En seurustellut ikinä nuorempana vaikka kovasti yritin. Täytettyäni kaksikymmentä epätoivo alkoi iskea ja kävin reippaaseen tahtiin treffeillä. On kokeiltu tinderit ja meikattu ja laittauduttu varmasti satoihin baari-iltoihin, että josko tänään sieltä joku löytyisi. Varsinkin muutuettuani yksin tajusin kuinka kovasti kaipasin toista ihmistä vierelleni. Minusta oli jopa havaittavissa masentumisen merkkejä ja tuntui vain etten koskaan löydä ketään, niin kuin en ollut tähänkään mennessä löytänyt etsinnöistä huolimatta. Kaikki viimeisimmätkin sinkkukaverit alkoivat löytää kumppaneita ja minä se jatkoin menemään yksin. Tuli aika jolloin en enää edes päässyt toisille treffeille, tiekkö epätoivo alkoi näkyä läpi...
No poistin sitten Tinderin ja ajattelin panostavani vain itseeni ja minun tulevaisuuteen, noin vuosi sitten. Kuulostaa hyvältä, kunnes sain print screenin kaveriltani Tinderissä olevasta miehestä joka oli joskus pari vuotta aiemmin ollut työkaverini. Tuli vahva tunne että tämän kanssa haluan jutella uudemman kerran, joten latasin Tinderin, laitoin iän about oikealle kohdalle ja aloin etsimään juuri kyseistä miestä. Hetken pelailtuani löysin hänet ja annoin sydämmen. Ei tullut sinä päivänä sydäntä takaisin, mutta seuraavana päivänä tuli. Ajattelin että mies olisi laittanut minulle viestiä, entisiä työkavereitahan olimme. No päätin sitten laittaa itse viestiä, josko nyt edes seksiä saisin tältä komealta mieheltä. Viime kerrasta oli aikaa.
No sovimme treffit samalle illalle. Nämä tredfit kestivät yhteen putkeen yli viikon enkä saanut seksiä, mutta jotain parempaa. Sain parhaan kaverin ja minulle täydellisen kumppanin. Siinä se nyt oli ja kaikki oli vaan niin selvää. Ei mitään epävarmuuksia ("miksei se soita" jne.) tai vikojen löytämistä (nojoo on sillä karvanen selkä ja vähän kellertävät hampaat:D)
Vuosi on mennyt ja olemme edelleen super rakatuneita ja yhteinen tulevaisuus edessä. Joku kuukausi sitten naureskelimme että emme edes ikinä puhuneet sitoutumisesta tai seurustelusta koska se oli vaan niin selvää samantien.
Välillä mietin miten emme tajunneet olevamme sielunkumppaneita jo kolmisen vuotta sitten kun olimme samassa työpaikassa, mutta olen ymmärtänyt että kummatkin tarvitsimme sen ajan kasvaaksemme, tehdäksemme tyhmyyksiä ja nyt aika ja paikka oli täydellinen salamarakastumiselle.
Näin sen pitikin mennä. Olen itsevarmempi omasta kropastani ja itsestäni ihan vain koska löysin hänet ja hän saa minut tuntemaan olevani hänelle täydellinen. Että jos minun oli tarkotus etsiä itseäni ja itkeä miesten perään ikävuodet 14-22 niin oli se sen arvoista. Kaikki se "tuska" on unohtunut tässä vuodessa kun kaikki on vaan täydellistä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et vain keskittyisi elämiseen? Ei sinkkuus ole mikään sairaus, vaan ihan luonnollinen olotila sellaiselle ihmiselle joka ei tyydy huonoon tai keskinkertaiseen kumppaniin. Opi olemaan yksinäsi, kyllä se oikea henkilö sitten tulee vastaan kun sen aika on, pakottamalla ei synny laatusuhdetta.
Tämä on niin totta! Ikisinkku ei ikinä päädy paskaan suhteeseen vaikka niitä on maailma täynnä. Raskastahan se välillä on olla sinkkuna mutta usko pois parempaa se on kuin paska suhde jossa koko ajan tapellaan ja sydän riekaileina koko ajan.
Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin niin yksi päivä se oikea vaan tuli vastaan ja kaikki natsasi. Tätä ennen olen ollut vaan teininä niissä 2vk-2kk kestävissä "suhteissa" ja aina alkoi lyhyen ajan jälkeen se seurustelu ahdistaa, joten jätin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen edelleen sinkku, mutta tavallaan eräs kaverinikin on ollut ikänsä sinkku, vaikka miehiä onkin tullut ja mennyt kuin saluunan ovista. Kaverini löysi parikymppisenä miehen, jonka kanssa teki enemmän tai vähemmän tarkoituksella lapsen. Kaverini lapsineen lähti lopulta turvakotikierteen kautta omille teilleen ja aloitti miehen etsimisen. Hänellä oli profiili joka ikisessä deittipalvelussa ja jokaisen vapaan iltansa hän kiersi ravintoloita - yksinään. Hän saattoi vaihtaa miestä lennossa kesken tuopin, jos paremmalta vaikuttava sattui löytymään. Miehissä oli yhteistä se, että kaverini sai heiltä ennemmin tai myöhemmin turpiinsa. Tämä ei vauhtia haitannut, vaan hän meikkasi mustelmat piiloon ja lähti baanalle. Minulta hän kävi välillä hakemassa neuvoja siihen, kuinka ollaan tyytyväisiä sinkkuja, mutta ei hän sinkkuna viihtynyt. Lopulta hän vaihtoi työpaikkaa, huomasi miehen, jolla ei avioliitto ollut ihan kunnossa, ja alkoi pehmittää tätä. Heti eropaperien tultua he menivät naimisiin ja pitivät siinä samassa yhteiset viisikymmenvuotissynttärinsä. Sitkeys kai palkitaan, mutta koska en ole kuullut kaverista tuon jälkeen, en voi mennä vannomaan.
Vierailija kirjoitti:
Mikä määritellään ikisinkuksi?
ihminen jolla ei ole seurusteluhistoriaa ja ikätovereihinsa nähden ei onnistu muodostaman suhdetta vaikka tähän pyrkiikin.
Erikseen sitten ne jotka eivät suhdetta edes halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä määritellään ikisinkuksi?
ihminen jolla ei ole seurusteluhistoriaa ja ikätovereihinsa nähden ei onnistu muodostaman suhdetta vaikka tähän pyrkiikin.
Erikseen sitten ne jotka eivät suhdetta edes halua.
Unohdit ne, jotka pyrkivät suhteeseen, mutta eivät hinnalla millä hyvänsä, vaan toivovat ihastuvansa toiseen. Olen tällainen ja kaikki ihastussuhteeni ovat olleet hienoja. Ei tunnu omalta jutulta, että toisen kanssa voisi olla vaikkei toinen oikeasti kiinnosta. Suurin osa ihmisistä ei saa mua ihastumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä määritellään ikisinkuksi?
ihminen jolla ei ole seurusteluhistoriaa ja ikätovereihinsa nähden ei onnistu muodostaman suhdetta vaikka tähän pyrkiikin.
Erikseen sitten ne jotka eivät suhdetta edes halua.
Unohdit ne, jotka pyrkivät suhteeseen, mutta eivät hinnalla millä hyvänsä, vaan toivovat ihastuvansa toiseen. Olen tällainen ja kaikki ihastussuhteeni ovat olleet hienoja. Ei tunnu omalta jutulta, että toisen kanssa voisi olla vaikkei toinen oikeasti kiinnosta. Suurin osa ihmisistä ei saa mua ihastumaan.
Sori oletin että ihastumista olisi ilmassa..... Tosin ikisinkku saatta valheellisesti itselleenkin väittää olevansa ihastunut. Myöhemmin sitä tajuaa "enhän mä ollu ees ihastunut kunhan halusin antaa tälle suhteelle mahollisuuden"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutustumalla uusiin ihmisiin. Vanhoissa ympyröissäni olin leimautunut sinkun rooliini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En löytänyt. Ja nyt olen sen ikäinen, että miehille on todella iso hälytysmerkki jos nainen ei ole ollut aiemmin suhteessa. Olen siis luovuttanut.
Vierailija kirjoitti:
Ja nyt olen sen ikäinen, että miehille on todella iso hälytysmerkki jos nainen ei ole ollut aiemmin suhteessa.
Ei kuulosta uskottavalta. Ehkä sussa on joku muu "vika" tai kuvittelet vain tuon syyn? Vaikea uskoa kovinkaan monen miehen ajattelevan noin, ennemminkin kokemattomuutta pidetään arvossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostava aihe. Itse en ole ikisinkku, olen ollut parisuhteessa. Elämänikäistä kumppania ei kuitenkaan ole löytynyt. Missä kohdata Helsingissä näin keski-ikäisenä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja nyt olen sen ikäinen, että miehille on todella iso hälytysmerkki jos nainen ei ole ollut aiemmin suhteessa.
Ei kuulosta uskottavalta. Ehkä sussa on joku muu "vika" tai kuvittelet vain tuon syyn? Vaikea uskoa kovinkaan monen miehen ajattelevan noin, ennemminkin kokemattomuutta pidetään arvossa.
Esimerkiksi juuri viime kerralla tutustuessani uuteen mieheen turvauduin valehteluun ja kerroin edellisestä suhteestani olleen 6 kk, mitä mies piti jo tuota taukoa epäilyttävänä. Että ilmeisesti parisuhderintamalla on sama meininki mitä työmarkkinoilla, eli aukot "CV:ssä" kertovat jotain olevan vialla.
Suomi24:n treffipalstalta löytyi ihana mies. Joutui kyllä käymään tuota tapaamista ennen muutamilla aika kamalilla treffeillä...
Vierailija kirjoitti:
Sattumalta kotibileissä.
Nää on masentavia. Sitä on jo ihan tarpeeks roikkunu toiveikkaana bileissä ja baarissa...
Vierailija kirjoitti:
En ole kovin vanha, vain 23 vuotias, mutta minusta tuntui että tulisin olemaan ikisinkku. En seurustellut ikinä nuorempana vaikka kovasti yritin. Täytettyäni kaksikymmentä epätoivo alkoi iskea ja kävin reippaaseen tahtiin treffeillä. On kokeiltu tinderit ja meikattu ja laittauduttu varmasti satoihin baari-iltoihin, että josko tänään sieltä joku löytyisi. Varsinkin muutuettuani yksin tajusin kuinka kovasti kaipasin toista ihmistä vierelleni. Minusta oli jopa havaittavissa masentumisen merkkejä ja tuntui vain etten koskaan löydä ketään, niin kuin en ollut tähänkään mennessä löytänyt etsinnöistä huolimatta. Kaikki viimeisimmätkin sinkkukaverit alkoivat löytää kumppaneita ja minä se jatkoin menemään yksin. Tuli aika jolloin en enää edes päässyt toisille treffeille, tiekkö epätoivo alkoi näkyä läpi...
No poistin sitten Tinderin ja ajattelin panostavani vain itseeni ja minun tulevaisuuteen, noin vuosi sitten. Kuulostaa hyvältä, kunnes sain print screenin kaveriltani Tinderissä olevasta miehestä joka oli joskus pari vuotta aiemmin ollut työkaverini. Tuli vahva tunne että tämän kanssa haluan jutella uudemman kerran, joten latasin Tinderin, laitoin iän about oikealle kohdalle ja aloin etsimään juuri kyseistä miestä. Hetken pelailtuani löysin hänet ja annoin sydämmen. Ei tullut sinä päivänä sydäntä takaisin, mutta seuraavana päivänä tuli. Ajattelin että mies olisi laittanut minulle viestiä, entisiä työkavereitahan olimme. No päätin sitten laittaa itse viestiä, josko nyt edes seksiä saisin tältä komealta mieheltä. Viime kerrasta oli aikaa.
No sovimme treffit samalle illalle. Nämä tredfit kestivät yhteen putkeen yli viikon enkä saanut seksiä, mutta jotain parempaa. Sain parhaan kaverin ja minulle täydellisen kumppanin. Siinä se nyt oli ja kaikki oli vaan niin selvää. Ei mitään epävarmuuksia ("miksei se soita" jne.) tai vikojen löytämistä (nojoo on sillä karvanen selkä ja vähän kellertävät hampaat:D)
Vuosi on mennyt ja olemme edelleen super rakatuneita ja yhteinen tulevaisuus edessä. Joku kuukausi sitten naureskelimme että emme edes ikinä puhuneet sitoutumisesta tai seurustelusta koska se oli vaan niin selvää samantien.
Välillä mietin miten emme tajunneet olevamme sielunkumppaneita jo kolmisen vuotta sitten kun olimme samassa työpaikassa, mutta olen ymmärtänyt että kummatkin tarvitsimme sen ajan kasvaaksemme, tehdäksemme tyhmyyksiä ja nyt aika ja paikka oli täydellinen salamarakastumiselle.
Näin sen pitikin mennä. Olen itsevarmempi omasta kropastani ja itsestäni ihan vain koska löysin hänet ja hän saa minut tuntemaan olevani hänelle täydellinen. Että jos minun oli tarkotus etsiä itseäni ja itkeä miesten perään ikävuodet 14-22 niin oli se sen arvoista. Kaikki se "tuska" on unohtunut tässä vuodessa kun kaikki on vaan täydellistä.
Tää on ihana:)
Miksi et vain keskittyisi elämiseen? Ei sinkkuus ole mikään sairaus, vaan ihan luonnollinen olotila sellaiselle ihmiselle joka ei tyydy huonoon tai keskinkertaiseen kumppaniin. Opi olemaan yksinäsi, kyllä se oikea henkilö sitten tulee vastaan kun sen aika on, pakottamalla ei synny laatusuhdetta.