Plussa 2006!

Hoitohistoriaa:

- Syksyllä 2002 sain endodiagnoosin, samana syksynä kaksi laparoskopiaa ja niiden jälkeen ehkäisy jätettiin pois (tahatonta lapsettomuutta takana siis neljättä vuotta).

- Laparotomia marraskuussa 2005 ja siitä toivuttuani (melkein kaksi kuukautta sairaslomalla) tämä plussan tuonut toinen ivf-kierroksemme.

- Ensimmäisestä ivf:n tuoresiirrosta aikoinaan biokemiallinen raskaus ja sitä seuranneesta passista raskaus, josta myöhemmin keskeytynyt keskenmeno.



Tämä hoitokierros:

- Punktio oli 6.3. ja kaksi alkiota siirrettiin 8.3. (pakkaseen ei tällä kertaa saatu mitään).

- pp 10 sain Apteekin testillä hailakan haamun, joka päivä päivältä voimistui.

- pp 12 hcg veritestissä hieman alle 200.

- tänään ultrassa kahdeksan millinen kaunis vauvanalku, jolla tarmokas syke :) raskausviikkoja nyt 7+0



Meidän " kikat"

- lasillinen punaviiniä iltaisin plussatestiin saakka

- Multitabs 2 plus vitamiinia

- siirtoon saakka helokkikapseleita, e-vitamiinia ja sinkkiä

-> tosin tuo marraskuinen laparotomia taisi olla suurin tekijä tässä onnistumisessa



Onnekasta vuotta kaikille muillekin!



WAW

Olen lykännyt plussatarinan kirjoittamista taikauskosta, mutta kun tänään olen menossa ekaa kertaa elämässäni äitiysneuvolaan, parempi kai uskoa, että ihan tosissaan olen plussannut.



Plussa tuli ensimmäisestä ivf:stä. Taustalla oli

- pillerit pois kesällä 2000 -> todella epäsäännöllinen kierto

- yritystä 11/2002 alkaen, edelleen epäsäännöllinen kierto

- pco-tyyppiset munasarjat, pääsyy ovuloimattomuudessa

- lukuisia keltarauhashormonikuureja, purkillinen clomeja ilman seurantaa -> ei mitään tulosta

- jatkuva metformiinilääkitys keväästä 2003, samoin hoitotaukojen aikana vuodot on saatu aikaan primoluteilla

- TAYSiin 9/2004, heti ovulaation induktio clomeilla -> ei ovulaatiota

- 1. IUI 2/2005 -> heikko kemiallinen raskaus

- 2. IUI 4-5/2005 -> kohdunulkoinen

- 11/2005 luomuplussa -> keskenmeno heti alkuun

- 1. IVF 2/2006 -> punktiossa vain kaksi munasolua, niistä vain yksi lähti jakaantumaan ja kaikkien ihmeeksi nyt on täynnä jo rv 11+0!



Mikä sitten oli eri tavalla tällä kertaa? Itse uskon, että suurin syy onnistumiseen oli ihan selkeästi ivf-hoitomuoto. Mutta silti...

- Laihdutin vuoden alussa ennen hoitoa n. 10 kg ruokavalion muutoksilla ja reilulla liikunnalla.

- Lopetin tupakoinnin jälkeen kerran hoidon ajaksi (enkä tietty polta edelleenkään)

- Söin päivittäin kalaöljy+D-vitamiinivalmisteita ja magnesiumia

- Join lasin punaviiniä iltaisin koko hoidon ajan, yhtenä iltana piinan aikana olin reilusti viihteelläkin

- Ennen hoitoa kävin säännöllisesti vyöhyketerapiassa 2-3 kuukauden ajan (ihanaa)



Lisäksi kohdun ulkoisen jälkeen olen käynyt masennuksen takia terapiassa ja syönyt serotoniini-lääkitystä. Se on parantanut omaa mielialaa ja tämän onnekkaan hoidon aikana jaksoin ensimmäistä kertaa keskittyä muuhunkin elämään kuin hoitoon. Aiemmin ajatukset ovat pyörineet täysin hoidon ympärillä, nyt jaksoin suunnata energiaa mm. remontointiin ja liikuntaan.



Edelleen tuntuu täysin käsittämättömältä, että nyt todellakin onnistui. En olisi koskaan uskonut, että ekan ivf:n ainokaisella alkiolla voisi onnistua, mutta niinkin voi käydä. Tai että raskaus alkaisi täysin ilman vuotoja ja kestäisi näinkin pitkään. Toivottavasti vielä melkein kolme kertaa näin pitkään!

Nostan tämän alkuvuodesta olleen ketjun. Tästä löytyy näitä plussakierrossa olleita erilaisia " kiinnittymiskikkoja" ... Toivottavasti on apua. :)



Terkuin

Kamu 39+1

Nostan, kun tässä on noita kiinnittymis- yms. vinkkejä plussanneilta. Olisi kiva, jos myös uudet plussanneet voivat täydentää ketjua.

Ihanaa, että meistäkin näin moni on jo saanut sen oman plussansa ja moni on päässyt sen kanssa jo pitkällekin! :)

Kyllä me loputkin vielä perässä tullaan...

Tässä meidän tarina.Eli lapsettomuutta takana reilut 9 vuotta.Kummastakaan ei niin suurta vikaa ole löytynyt,et olis este raskaudelle.Kävimme 3 kertaa julkisella puolella IVF:ssä,ekalla kerralla alkiot ei hedelmöittyneet,tokalla kerralla ei kiinnitynyt ja kolmannella kohdunulkopuolinen raskaus.Tämän jälkeen oltiin henkisesti ja fyysisesti niin loppu koko touhuun,et lyötiin haskat tiskiin ja päätettin ettei enään ikinä...

Kunnes viime keväänä ajateltiin vielä kerran koittaa onneamme yksityisellä puolella(hki vl).Meille tehtiin ICSI.Tuorealkiosiirto ei kiinnittynyt,mut loppukesän pakastealkoit kiinnityivät molemmat.

Meille on kuitenkin tulossa vain yksi vauva,koska toinen lopetti kehityksen rv 9 tienoilla.Olemme ikionnellisia tästä tulevasta ihmevauvastamme.Nyt jo rv 32+6 menossa eikä vieläkään voi ymmärtää=)Paistaa se päivä synkimpäänkin risukasaan.Tseppiä kaikille ja aurinkoista kevättä!

Hei vaan!



Ajattelin lohduttaa, että epätoivoon vaipuneidenkaan ei kannata vielä menettää toivoaan. Me onnistuimme reilun viiden vuoden yrittämisen ja 3 inssin jälkeen 5. ivf:stä.



Sitähän en tietenkään tiedä mikä loppujen lopuksi auttoi plussan saamiseen vai onko se monen sattuman summa. Mutta jokatapauksessa kauan on yritetty ja 9 alkiota aiemmin tuloksetta siirretty + 3 inssiä tehty.



Ohessa pohdintoja siitä mikä oli erilailla nyt kuin aikaisemmissa hoidoissani:



Ensinnäkin kohdussani oli pieni polyyppi (noin 1 cm), joka poistettiin ennen tätä ivf:ää. Tosin poiston jälkeen tehtiin nuo tuloksettomat inssit, joten ehkä polyyppi ei ollut ainoa syy.



Tähän hoitoon vaihdettiin lääkitystä. Kaikki aiemmat hoidot tehtiin Puregonilla, nyt käytössä oli Menopur (+Suprecur). Mene ja tiedä paransiko se alkioiden laatua.



Alkioille tehtiin VL:ssa pitkä (5 pv) viljely. 2 alkiota siirrettiin ja näistä toinen oli blastokysti ja toinen vähän vaille. Molemmat kiinnittyivät, mutta vain toinen alkoi kehittyä.



Omatoimisesti mulla oli käytössä tukilääkkeenä 5 mg kortisonia siksi, että mulla on autoimmuunitauti (crohnin tauti=suolistotulehdus). Kortisonia on kokeiltu lapsettomuushoidoissa tukihoitona, mutta lääkärin mielestä tutkimusnäyttöä sen hyödystä ei ole, joten he eivät sitä suositelleet, mutta sanoivat ettei siitä haittaakaan ole. Lääkärin mukaan on ajateltu, että kortisoni estää, että elimistö ei tuhoa hedelmöittynyttä alkiota vaan antaisi sen kiinnittyä rauhassa. Autoimmuunitaudissa elimistö hyökkää itseään vastaan ja kortisoni hillitsee tätä.



Muutaman kuukauden ajan olen päivittäin varmistanut E-vitamiinin saannin ottamalla alkuun rypsiöljyä ja nyttemmin vehnänalkioöljyä. Myös margariinin olen valinnut E-vitamiinin määrän perusteella (keltainen Becel) ja salaattikastikkeet tehnyt itse rypsiöljystä ja valmiista maustesekoituksista. Aiemmin olen kartellut rasvoja kaloreiden vuoksi, mutta Paula Heinonen sai minut luennollaan vakuuttuneeksi E-vitamiinin tärkeydestä etenkin raskaudelle.



Kalaa olen syönyt vähintään 2 kertaa viikossa, yleensä useamminkin. Suositus tuli myös tuolta luennolta ja onhan kalan tärkeyttä korostettu vähän joka paikassa.



HyväTerveys-lehden ja Akuutin suosittelemana olen juonut kahvia max. 3 kuppia päivässä (tosin en ole aiemminkaan juonut juuri enempää). Ennen punktiota sain myös miehen vähentämään kahvinjuontia muutamaksi päiväksi. Hän kun juo normaalisti varmaan noin 10 kuppia päivässä (sperma on silti ollut aina ok).



Piina-aikana otin joka ilta nukkumaan mennessä vähän konjakkia. Aiemmin olin ottanut reilun desin punaviiniä.



Henkisestä puolesta on vaikea sanoa, mutta paikkakuntaa vaihdoimme syksyllä, jolloin työmatkani lyheni ja liikenneyhteydet paranivat. Samalla pääsimme vähän kauemmas miehen ex-vaimosta ja murrosikäisistä lapsista.



Tässäpä näitä pohdintoja mahdollisista plussaan auttaneista asioista. Toivottavasti näistä on apua teille, joita ei ole vielä onnistanut.



Terveisin

Kamu rv 10+5

eli takana kolme vuotta surullista ja ankeaa toivomisen aikaa...Taustalla munasarjakysta joka leikattiin ja myöhemmin löytyi varsinainen syy lapsettomuuteemme eli vaikea endometrioosi (luokka5) levinnyt suolistoon yms. Ainoa hoitovaihtoehto IVF. Heinäkuussa 2005 pääsimme suunnittelukäynnille Kys:siin ja hoitoon lokakuussa 2005. Yhden alkionsiirto tehtiin 2.11 ja siitä pamahti plussa. Hoito meni muutenkin yliodotusten 14 alkiosta 13 hedelmöittyi, yksi ei muistaakseni jakaantunut, mutta kymmenen jäi vielä pakkaseenkin. Alkuraskaus meni keskenmenoa pelätessä, kun oli vielä vähän vuotoakin, mutta kaikki on mennyt tähän asti hyvin ja toivoa on että nyt se vauva meillekin tulee. La on 24.7.

Eli älkää heittäkö kirvestä kaivoon, toivoa on niin kauan kuin on elämää! Tiedän että tarinani on siitä kevyemmästä päästä, kun lukee muiden hoitoyrityksiä ja monien vuosien tuskaa, mutta lapsettomuus on aina pariskunnalle ehkä se suurin kriisi ja mitään tarinoita ei voi verrata keskenään!



T: believe rv21+6

että plussasin 20.2. eli maanantaina, jolloin oli pp11. Tänään tein Apteekin testin, sekin plussaa. Taustaa:

-yritystä pian 2v.

-miehessä " vika" (oligoastenozoospermia)

-minulla ovulaatiohäiriöitä

-icsi tehtiin ja siirrettiin yksi 1.lk 8-soluinen alkio



Omat " kikat" :

-Multitabs Special2+ kaksi tablettia/pv

-mies sinkki&seleenikuurilla 2kk ennen hoitoa (tämä ei tosin näytettä kuulemma parantanut)

-reilusti E-vitamiinipitoista auringonkukkaöljyä sekä n. 1dl punkkua piinisaikana.

-kumpikaan ei polta (mies lopetti 10kk sitten)



Odotellaan alkuraskauden ultraa, jossa raskaus todella varmistuu! :)

Jotenkin sitä niin vaan tuntee olonta orvoksi tuolla odotus-puolella ja kuin vanhasta tottumuksesta tulee aina tälle palstalle :)



Elikkäs plussasin 24.1. Lapsettomuutta takanapäin 3½ vuotta. Pari vuotta sitten tehtiin tutkimukset ja kummastakaan ei löytynyt vikaa! Minulla kuitenkin kk-kierto heitteli välillä aikaslailla 31-44!



Hoitoja takanapäin: clomikiertoja, 4 x IUI ja 1 IVF. IVF:ssä oli jonkinlaista viittausta jakaantumisongelmaan. Punktiossa saatiin 12 munista, 8:ssa oli munasolu, kuusi hedelmöittyi ja kaikki 6 lähtivät jakaantumaan. Siirtopäivänä jäljellä vain kaksi 2.luokan alkiota 2- ja 4-soluiset -> negaa kaikista hoidoista. ´



Toisen IVF:n piti siis alkaa tammikuussa, mutta menkat ei sitten alkaneetkaan!



Kaikkea on kokeiltu:

- Multitabsia popsittiin miehen kanssa

- Juotiin Beroccaa

- Söin homeopaattisia rohtoja pari kuukautta juuri ennen plussausta

- Kävin vyöhyketerapiassa (sama kuin homeopaattini) ja juuri plussakierrossa päivää ennen ovista ja 11 päivää oviksen jälkeen

-Jne...



MiaMik rv 8+5

jolloin oli kp25/28.



Mutta tässä meidän tarina, toivottavasti tämä tuo lisätoiveita ja lohtua kaikille teille ei-plussanneille.



Lapsettomutta tosiaan pitkään takana, ollaan aikalailla selittämättömästi lapsettomia, miehen simpat tosin ei täyttä priima -tavaraa, mutta niilläkin pitäisi onnistua.



Takana 9 clomi -kiertoa ja 2 x IUI, nyt olemme jonossa IVF -hoitoon, joka olisi edessä todennäköisesti kesätauon jälkeen.



Ennen joulua oli hirvittävä ahdistus,kun vauvaa ei koskaan kuulu, kunnes päätin joulun jälkeen, että olkoot koko vauva -asia, jatketaan asian murehtimista IVF-hoitojen yhteydessä.



Katselin siinä samalla melko-tyhjää clomi -purkkia ja päätin syödä ne viisi lilaa jäljellä olevaa pilleriä vuoden eka kiertoon, kun siihen oli annettu mahdollisuus, enää niitä ei kuitenkaan IVF -hoidossa tarvittaisi.



Samalla päätin kokeilla luomu Virgino -rypsiöljyä, joka sisältää runsaasti E-vitamiinia ja omega -rasvahappoja, jo ihan ihon hoidonkin kannalta. Samoin mies alkoi käyttää vuoden vaihteessa samaa rypsiöljyä. Lisäksi mies söi monivitamiini -tabletteja ja minä huolehdin riittävästi foolihapon saannista.



...ja kuinka ollakaan, tässä ensimmäisessä e-vitamiinin syöntikierrossa tuli plussa. Piti ihan tehdä kolme raskaustestiä, jotta voi uskoa tämän todeksi. Vieläkin on ihan hölmö olo, että voiko minun massussani olla jotakin elämää. Alkuraskauden ultra on 27.2, tosi jännä nähdä (vähän hirvittääkin!), että onkohan siellä mitään. Väsyttänyt ja kuvottanut on aikalailla, samoin paleltanut. Rinnatkin ovat kasvaneet.



Tällaisin aatoksin, ensi maanantaita kovasti jännittäen, ja kaikille plussasäteitä lähettäen



Isla (6+2)

Kiva kun laitoit Ibiza79 plussanneiden puolelle vinkin tästä pinosta. En käy enää täällä lapsettomuuspuolella, mutta on kiva kirjoittaa oma kokemuksensa, sillä juuri tällaisen rohkaisevan tarinan olisin itse halunnut lukea silloin kun lasta ei kuulunut!



Meillä on takana neljän vuoden lapsettomuus ja nyt olen 5. kuulla raskaana. Kummastakaan ei löytynyt mitään vikaa, joten toivoimme pitkään, että tärppäisi ilman hoitoja. Lopulta lapsettomuuden tuska tuli liian suureksi ja päätimme että tänä talvena menemme hoitoihin. Syksyllä kuitenkin yllättäen tärpääsi luomuplussa! Neljän vuoden jälkeen... Alkuraskaudessa pelkäsin kauheasti keskenmenoa, mutta raskauden kulussa ei ole ollut mitään ongelmia.



Syytä yllätysplussaan en osaa sanoa, ainoat erot normaaliin elämänmenoomme olivat että söin syksyllä terveellisemmin kuin yleensä ja töiden takia olimme joka viikko usemman päivän (ja yön) eri paikkakunnilla.



Onnea kaikille yrittäjille! Luomuplussa voi yllättää pitkänkin yrittämisen jälkeen.



t. Hatti

tutkimusten ja hoitojen piirissä kului 2,5 vuotta. aluksi oltiin ns. selittämättömästi lapsettomia. vuosi sitten keväällä eräs monista tapaamistamme lääkäreistä sitten teki yhteenvetoa tilanteestamme ja vahvisti muidenkin lääkäreiden ilmaan heittämän pco-epäilyn. hormonihoitoihin reagoin hyperisti, ne inseminaatiot mitä tehtiin olivat tuloksettomia. lokakuussa olimme -taas kerran- hoitotauolla ja olin jo kai jollakin tapa luopunut uskomasta, että meitä joskus voisi olla kolme. kiertopäiviä alkoi olla hurjasti, kunnes havahduin että jotakin varmasti vialla, kun ei kuukautisia ole ollut pitkään aikaan. ja olihan siellä jotakin - pikkuihmisenalku näkyi viikoilla 6+ ultrassa. tämä tuli siis täydellisenä yllätyksenä!



nyt rv 17+1, enkä oikein vieläkään usko tätä todeksi :)



tsemppiä kaikille lapsesta haaveileville! toivon teidän jokaisen saavan kokea omakohtaisesti tämän ihmeen.



suurella sydämellä,



m@dicken ja masu

Lapsettomuutta takana ennen syyskuun 2005 plussaa noin 2,5-vuotta. Ongelmia aloin epäillä jo puoli vuotta yrittämisen aloittamisen jälkeen. Kaikki tutkittiin ja syytä ei löytynyt. Minä toimin kuin lääketieteen oppikirjan esimerkit naisen kuukaustikierrosta ja hormooneista. Miehen spermassa oli pientä (liikkuvuudessa ja muodossa), mutta se kuitenkin laskettiin täysin normaaliksi eikä syyn ollut lääkärien mukaan siellä. Meille tehtiin kolme lääkkeellistä iui:ta noin 8 kk:n aikana. Olisivat tehneet nopeammassakin tahdissa, mutta pää ei pysynyt mukana. Lääkkeille iui:ssa meinasin reagoida vähän liiankin hyvin aluksi, 1 tbl:n annoksella tuli 6 munarakkulaa ekassa hoidossa. Muissa kahdessa sitten pari. Iui:t onnistuivat hienosi, raskaus ei vaan alkanut.



Ensimmäiseen ivf/icsi-hoitoon lähdettiin 8kk:n jonotuksen jälkeen elokussa 2005. Hoidoksi tuli icsi, koska menimme mukaan tutkimukseen ja arvouduimme icsi-ryhmään. Munarakkuloita saatiin 15, joista 12:ssa oli kypsä solu. 8 hedelmöittyi, mutta siirtopäivänä vain 2 oli hengissä. Ne olivat molemmat 4-soluisia (toinen hitaammin jakaantunut), mutta eivät top-luokkaisia. Eli syy ilmeisesti paljastui tuossa hoidossa, alkiot hedelmöittyvät, mutta kuolevat heti jakautumisen alkuvaiheessa. Mitään ei jäänyt siis pakkaseen.



Toinen alkio oli sissi ja tarrautui kiinni! Raskaus alkoi tuosta hoidosta ja nyt rv:llä 28 masussa potkiskelee innokas vauveli! Loppujen lopuksi koen että vaikka välillä oli vakeaa, olemme selvinneet helpolla verrattuna moniin muihin ja olen siitä joka päivä äärettömän kiitollinen!



Loviisa

Plussa 6.2 eli uskalsin tehdä testin vasta yli 2 viikkoa inssistä.



10 inssiä takana! usko meinasi hiipua!

6 luomukiertoon ja 4 clomikiertoon!



Mitään en tässä vikassa kierrossa tehnyt juuri eri lailla kuin edellisissä. otin ehkä rennommin ja join yhden siiderin (huom en siis sitä paljon puhuttua punaviiniä) inssipäivänä ja neljänä sen jälkeisene. Oli ihan sattumaa, että oli sellaisia treffejä siinä enkä jaksanut olla juomatta, kun en uskonut tärppiin.



Meillä syy oli kai lähinnä selittämätön. Minusta ei löydetty mitään vikaa. Tosin vähän tutkittiinkin. Juuri ennen plussaa todettiin, että putket onkin ehkä tukossa ja hoitomuodot vääriä. Luovutettuja siittiöitä käytettiin.



Alkuraskauden ultraa vasta odottelen.



TSEMPPIÄ KAIKILLE!

eräältä joka luuli olevansa toivoton tapaus..(tai siis uskoo vieläkin olevansa ennenkuin toisin todistetaan elokuun alussa)



Yritys aloitettu n.3v sitten. Pillerit pois ei menkkoja 8½kk.teen. Ensin gynelle hoitoon-sitten julkiselle hormonipolille-->

Ekaksi clomit 3kiertoa 1tbl ja sitten clomit 3kiertoa 2tbl -- 1x ovis muutoin ei vastetta.

Sitten mentiikin jo yksityiselle hoitoon hesaan ja siellä: clomi+menogon/puregon/menopur+pregnyl yhdistelmillä (joka kerta eri coctail) 4 iui.ta klinikalla + yks " koti iui" . Taas 1x ovis muutoin munasolut ei kasvaneet/irronneet taaskaan....

1.ivf puregon+pregnyl+progesteron (nega)

1.PAS progren depot,primolut,progesteron (+++)



Metformiini (metforem) on ollut käytössä jo clomikierroissa,sitten lopetin se ja lääke vaihdettiin toisen merkkiseen Diformin retard (myös metformiini) ja sitä käytin rv 14 asti. (ei diabetesta)



Lisäksi käytin foolihappoa (600mg) ja b-vitamiinia + EPA 650 kalaöljykapseleita tuossa PASsissa.tai siis aloitin ne jo ennen PASsia. Ja pitkää listaa jatkaakseni karppasin (vältin nopeita hiilareita esim. south beach diet) myös ennen ivf:ää ja PASsia n.6kk:tta jonka avulla laihduin n.-10kg.



T:Piippuli 16+4

että vika on mussa eli olen PCO-lainen. Miehen simot on huippuluokkaa.

1.ivf.ssä siirrettiin 1kpl 8soluinen 1.lk:n alkio

1.PASsissa sulatettiin 2 ja toinen ´säilyi hengissä 8soluinen 2lk.n alkio.



Tsemiä hoitoihin ihan hirveästi kaikille. Käyn täälä edelleenkin säännöllisesti lukemassa viestejänne.



Piippuli 16+4

Mulla todettu PCO ja miehellä hieman heikkolaatuiset siittiöt. Lapsettomuudesta ehdittiin parisen vuotta kärsiä ennen plussaa.



Onnea meillä oli rutkasti matkassa heti kun saatiin lääkitys kohdalleen (Pitkällä stimulaatiolla Puregon+Pregnyl) ja plussattiin ensimmäisestä IUI:stä.



Pelko tietysti jäytää taustalla lähes jatkuvasti, että saadaanko elävä lapsi syliin mutta ei auta kuin elellä päivä kerrallaan.



Toivottavasti mahdollisimman moni siirtyy tuonne plussanneiden puolelle täältä, on se lapsettomuus vaan niin pirun raskasta aikaa kun ei tiedä onnistuuko koskaan!



Rv 20

Lisää tarinoita on tervetulleita!!!

Olisi kiva, jos tästä olisi jollekin apua/lohtua.



Yrityksen aloitimme syksyllä 2003, kun oli jo " kuumeillut" pidempään, mutta olimme lykänneet yrityksen aloittamista ns. järkisyiden takia (huh, miten tyhmältä se on jälkeen päin tuntunut, mutta minkäs teet). Menkat olivat aluksi hyvin säännölliset, mutta kierrot rupesivat puolen vuoden jälkeen venähtämään. Silloin aloin aavistelemaan ettei kaikki ollut hyvin. Odotettiin kuitenkin sitä vuoden maagista rajaa ennen kuin mentiin lääkäriin (tässä neuvoni olisi, että älkää odottako, jos kierrot huitelevat 40 paremmalla puolella!). Menimme suoraan yksityiselle ja jo ensimmäisellä käynnillä minulla todettiin pco.



En ole tyypillinen pco-potilas, koska minulta puuttuvat oikeastaan kaikki muut oireet paitsi nämä monirakkulaiset munasarjat. Ei siis ylipainoa, aknea, karvan liikakasvua tms. Hoidot aloitettiin clomeilla, joihin reagoin hyvin. Sitten siirryttiin metforminiin ja välillä kokeiltiin clomi+metformin yhdistelmään. Lääkärini sanoi, että ei lähtisi meillä kokeilemaan inssejä, koska hänen mielestään mahdollisuudet ovat meillä yhtä hyvät kotikonstein (miehessä kaikki hyvin). Seuraava vaihtoehto olisi ollut ivf.



Reilu vuosi lääkäriin menon jälkeen sitten sai tämä pieni ihmeemme alkunsa. Kierto oli aika " luomu" , tukena metformin ja ajoitusta kertomassa ovistikut. Mikään ei mielestäni ollut eri tavalla kuin aikaisemmissakaan kierroissa, lapsettomuusasia ja sen stressaaminen olivat jopa enemmän pinnalla kuin vähään aikaan. Alkoholin kanssa olin tosin jo hieman relannut ja join piinisaikana punaviiniä ja jotain muutakin (ei humalaa, mutta vähän kuitenkin). Mitään kummempia " poppaskonsteja" en siis osaa neuvoa.



Toivon teille sydämestäni paljon plussaonnea ja jaksamista tämän vaikean asian kanssa. Uskon, että kerran lapsettomuutta kokenut, on aina osittain lapseton. Edelleen tietysti olen hieman huolissani siitä, miten raskaus sujuu, vaikka tähän asti kaikki on mennyt oikein hyvin.



bisous rv21+0