Oletko koskaan seurustellut helluntailaisen kanssa? Tuliko vastaan jotain ongelmia?

Saat varautua, ettei esiaviollista seksiä suvaita ja naimisiin mennään nopeasti.

Olen seurustellut. Ei seksiä ennen avioliittoa eikä näin ollen yhdessä asumista ennen papin aamenta. Jos on kovin erilaiset arvomaailmat, ei tule onnistumaan ihan helpolla. Varsinkin jos toinen on innokas osallistumaan seurakunnan toimintaan ja toinen ei (no luultavastikaan ei ole, jos ei ole uskossa). Itseäni alkoi ahdistaa myös mustavalkoinen ajattelutapa ja toisten ihmisten tuomitseminen. Seurustelukumppanini ei välttämättä toitotellut sitä ääneen, mutta tiesin mitä hän sydämessään ajatteli mm. homoista ja niistä jotka olivat erilaisessa uskossa (siis ei-kristityt). Ahdistuin sen verran, että lopetin suhteen. Toki hänellä oli agendana myös, että minä olisin tullut uskoon koska ei hän olisi voinut kuitenkaan mennä naimisiin ei-uskovaisen kanssa. Voikin kysyä näin jälkeenpäin, miksi edes seurustelimme :D No, olihan hän komea ja miellyttävä, se kai minuun vetosi.

Älä tee sitä! Ihmisessä on jotain rikki jos sen tarvitsee hakeutua uskon pariin. Tämä rikkinäisyys tulee sitten ilmi vuosien varrella eikä mitenkään hyvällä tavalla. Voithan sä seukata mutta mitä ikinä teetkin niin älä mene naimisiin äläkä tee lapsia sen kanssa! Mä tein tän virheen ja vaikka alkaa olla 15v. aikaa niin yhä kärsin nuoruuden hölmöydestäni.

Varaudu siihen et sen sukulaiset on hulluja.

Et tule jaksamaan sitä jeesustelua ja höpinää jumalasta. Niin ja niitä typeriä sääntöjä.

Olen naimisissa helluntailaisen kanssa. Eipä meillä asiasta mitään ihmeempiä ongelmia ole, paitsi miehen puolelta hätä minun iankaikkisuuskohtalostani, kun olen agnostikko ;) 

Välillä kyllästyttää miehen syyllisyydentunto- ja helvetin ja Jumalan rangaistuksen pelkokaudet. Hän on aivan yliherkkä kaikelle, ja tuntuu että hänen Jumala-kuva on sellainen että kun hän tekee aavistuksenkin väärin, niin Jumala voi rangaista vähintään syövällä tai työttömyydellä. Sitten sitä tehdään saalemissa taas parannusta polvillaan ja eletään "ylipyhästi" arjessa. 

Miehellä, kuten helluntailaisilla yleensä, on aika nykyisin tavallisesta poikkeava maailmankuva, hän esim. uskoo täällä maan päällä aktiivisiin henkivaltoihin ja siihen että ne koko ajan taistelevat uskovia ja Jumalaa vastaan. Mutta ei meillä tästä suurempia ongelmia ole, koska hän saa minun puolestani uskoa miten haluaa niin kauan kuin ei minua vaadi uskomaan samoin. Joskus olen hämmästynyt siitä, että vaikka monet niistä uskomuksista tuntuvat suorastaan vainoharhaisilta ja hulluilta, niin silti mies kuten muutkin useimmat hellarit, ovat ihan järjissään ja työkykyisiä muuten. Ovatpa vaan omaksuneet tuonpuoleista ja henkitodellisuutta koskevia erikoisia uskomuksia.

Uskon tosissani Jumalaan ja Jeesukseen syntien sovittajana. Pidän henkivaltojakin todellisena, mutta tuommoisia syyllisyydentuntoja ja Jumalan rangaistuksen pelkoja ei ole. Ikäviä ja rankkoja asioita saattaa sattua ja sattuukin, mutta en pidä niitä rangaistuksina, vaan ehkä enempi koettelemuksina. Ajattelen myös niin, ettei kristityn tarvitse pelätä henkivaltoja, sillä Jeesus on meidät pelastanut.

Hell und die. En seurustele saatananpalvolaislahkolaisten kanssa, kristitty kun olen.

Vierailija kirjoitti:

Älä tee sitä! Ihmisessä on jotain rikki jos sen tarvitsee hakeutua uskon pariin. Tämä rikkinäisyys tulee sitten ilmi vuosien varrella eikä mitenkään hyvällä tavalla. Voithan sä seukata mutta mitä ikinä teetkin niin älä mene naimisiin äläkä tee lapsia sen kanssa! Mä tein tän virheen ja vaikka alkaa olla 15v. aikaa niin yhä kärsin nuoruuden hölmöydestäni.

Siis menit naimisiin ja teit lapsia? Millä tavalla kärsit? Oletko yhä naimisissa vai eronnut?

Vastaan, vaikken olekaan helluntailainen. Olen 10-lapsisesta uskovasta perheestä. Emme ole lestadiolaisia, eikä meidän seurakuntaporukoissa ole ketään muuta isolapsista perhettä. Muilla on normaalit, 1-3-lapsiset perheet. 

Meillä oli todella konservatiivinen kasvatus ja uskonasioista puhuttiin paljon. Kaikki me sisarukset olemme naimisissa tai ainakin menneet kerran naimisiin. Neljä on eronnut ja kiistat ovat näissä suhteissa johtuneet paitsi muista asioista, mutta myös hyvin paljon uskonasioista. Vaikkemme kaikki sisarukset ole enää seurakunnan toiminnassa aktiivisesti mukana, sydämessä kaikilla on kuitenkin vahva usko ja elämme sen mukaan. Ei-uskovaisille puolisoille on ollut vaikeaa niellä esimerkiksi lapsen kastaminen, joulukirkko tai ihan vain vaikka lasten iltarukoukset. 

Jos seurustelee vakavasti sellaisen henkilön kanssa, joka ei usko tai uskoo, täytyy miettiä, mitä oma usko tai oma epäusko merkitsee ja voiko hyväksyä sen, ettei toinen usko tai uskoo. Suhteeseen ei voi lähteä sillä ajatuksella, että muuttaa toista. Ei voi olettaa, että uskovainen hylkää uskonsa tai että epäuskoinen jotenkin ihmeellisesti tulee uskoon vuosien varrella. Toinen on hyväksyttävä sellaisena, kuin hän on. 

AP, mieti, mitä ajattelet seurustelukumppanisi arvoista ja miten toimisitte, jos teille tulisi lapsia. Miltä tuntuisi, jos puoliso kasvattaisi lapsistanne uskovaisia, heidät kastettaisiin jne.? Jos se tuntuu utopistiselta, älä jatka suhdetta. 

Riippuu helluntailaisesta. Jotkut pidättäytyy, toiset sitten nussii pitkin ja poikin ja tuntee jälkeenpäin syyllisyyttä joka kerrasta. Melko outo lahko sanoisin.

Tavallinen raamattu ei pelottele riittävästi helvetillä joten valkataan joku versio jossa on enemmän helvetin uhkaa. Lisäksi käynti kerran viikossa kirkossa ei riitä vaan viikollakin pitää käydä kuulemassa tulikivenkatkuisia saarnoja muutaman kerran.

Lisänä saattaa olla että sen puolison sukulaiset poukkaisee joukolla sinua käännyttämään yllättäen jos katsovat että et ole riittävän uskossa. Varaudu siihen että ainakin kerran nuo yrittävät.

No mun veli on ollut naimisissa helluntailaisen kanssa jo vuosia, on siis itsekin nykyään helluntailainen, lapsuudenkoti oli lähinnä tapakristitty. En kyllä ole arjessa huomannut mitään meidän muiden perheestä poikkeavaa käytöstä, jos en tietäisi tuota helluntailaisuutta, niin en edes tajuaisi sitä. Toki käyvät seurakunnan tapahtumissa ja kesäkokouksissa, muttei tuota muuten huomaa mitenkään.

Aika käännyttävää sakkia ovat. Ihan mukavia kyllä, läheinen yhteisö, mutta en tiedä miten suhtaudutaan sitten niihin, jotka eivät ole "uskossa". Riippuu pitkälti itsestäsi, mikä on oma suhtautumisesi uskontoon. Itse kuulun ns. tavalliseen kirkkoon, joten itseeni ei yhtään uppoa se pyhähenki, kielilläpuhuminen jne.

Paljon tiedän tyttöjä jotka on helluntailaisen kanssa mennyt naimisiin. Nuorena menevät ja seksi kiellettyä ennen avioliittoa. Ihan onnellisilta vaikuttavat.

Helluntalaiset kuitenkin aika tavallista porukkaa. Esim. Monesti laittautuvat paljon, kun taas lestadiolaiset ei saisi oikein itseään ehostaa. Katumus heillä vissiin joku juttu, paljon ex-alkoholisteja/-nistejä/-prostituoituja yms seurakunnassa. Näkyy nuortenkin elämässä. Ensin ryypätään ja peuhataan ja sitten pelätään Jeesusta ja saatanaa, puhutaan vähän kielillä ja itketään, ja sitten taas uudestaan ryyppäämään. Vähän tekopyhää mielestäni, mutta itse en toki oikeasti ole ollut yhteisössä sisällä.