Lue keskustelun säännöt.
Miltä empatia tuntuu? En tiedä, tunnenko sitä.
15.05.2016 |
Olen aina pyrkinyt elämään niin, että asiani hoituisivat mahdollisimman helposti. En osaa manipuloida ihmisiä, enkä edes, joten olen mukava. Se on sellainen tapa. Koitan auttaa ihmisiä, jos siihen kykenen. Nykyisin olen syrjäytynyt. En vain pärjää sosiaalisissa ympäristöissä. En osannut sopeutua edes lapsena. Äitipuoleni ja ikätoverit koulussa sanoivat mua psykopaatiksi. Veikkaan, etten sitä kuitenkaan ole. Vaikutan vain aika tunteettomalta. Mulla on kaksi ilmettä. Hymy ja neutraali. Hymy on yleisempi. Pari vuotta sitten mun kimppuun käytiin ilmeisesti tappoaikeissa. Hymyilin silloinkin kun en muuta ilmettä osannut siihen hätään tekaista ja hyökkääjä jotenkin pysähtyi. Itse en tuntenut mitään. En koskaan tuntenut yhtään mitään tapaukseen liittyen.
Pidän itseäni aika mätänä. Tämä tunteettomuus jotenkin vaivaa. Näen hirveitä painajaisia, tunnen enemmän nukkuessani.
Miltä empatian pitäisi tuntua? Koitan toimia niin, että se on kaikille paras, mutta aina jotenkin mokaan.
Kommentit (33)
Esim. siltä mitä mä tunnen ku luin ton sun jutun. Myötätuntoa. Sellasta et tekis kovasti mieli tehdä jotain toisen hyväks mikä auttais.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä ole paljonkaan merkitystä, tunnetko empatiaa vai et. Jos et tunne, niin on mahdollista ohjata käytöstään myös ihan arvojensa ja järjen avulla hyvään. Eli ei empatian tunteen puute tarkoita että olisi välinpitämätön ja kylmä.
Itsekään en ole ollenkaan tunteilija-ihminen, mutta pidän sitä lähinnä vahvuutena työssäni, jossa usein ajatellaan että pitäisi olla empaattinen, sellanien joka tunne-elämällään myötäelää asiakkaiden ongelmia. Itse en myötäelä sillä tasolla, mutta teen kyllä parhaani ihmisten auttamiseksi, ja luulen että toisinaan se on jopa etu ettei mene liian syvälle toisten maailmaan vaan pysyy rationaalisena ulkoisena tarkkailijana, joka ei väsy toisten tunteista.
Empatia ja rationaalisuus ei sulje toisiaan pois.
Itsellänikään ei ole kovin hyvä empatiakyky, mutta oikeudentaju on.
Kyllä musta kuulostaa siltä, että sulla on ainakin jotain tunteita. Osaatko määrittää, että tunnetko kuitenkin iloa, häpeää, vihaa, kiukkua tms? Musta sellaiset vaarallisella tavalla tunnevammaiset ihmiset eivät koskaan pääse niin pitkälle, että alkaisivat miettimään, että onko mussa jotain vikaa ja että ei ehkä ole kiva olla sellainen kuin on. Se on muuten ehkä yleisin tunne, jonka jokainen kokee joskus; olisinpa muuta kuin olen,
Normaaliutta ei sinänsä olekaan, on vain kirjo erilaisia ihmisiä, joista joku tyyppi on yleisempi kuin toinen. Ei sulla ole mitään tarvetta olla samanlainen kuin "muut", mutta hvyä olisi jos sun olisi hyvä olla. Sellaisena kuin olet.
Aloituksessa on paljon tuttua vaikka minua ei ole psykopaatiksi sanottukaan, saati yritetty tappaa. Onpahan vain, että kaikki tunteeni ovat opeteltuja ja näyteltyjä reaktioita eri tilanteisiin, eivät mitään sisältä kumpuavaa. Olen sopuisa, vähän välttelevä ihmisiä kohtaan, mutta seuraan niitä uteliaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä ole paljonkaan merkitystä, tunnetko empatiaa vai et. Jos et tunne, niin on mahdollista ohjata käytöstään myös ihan arvojensa ja järjen avulla hyvään. Eli ei empatian tunteen puute tarkoita että olisi välinpitämätön ja kylmä.
Itsekään en ole ollenkaan tunteilija-ihminen, mutta pidän sitä lähinnä vahvuutena työssäni, jossa usein ajatellaan että pitäisi olla empaattinen, sellanien joka tunne-elämällään myötäelää asiakkaiden ongelmia. Itse en myötäelä sillä tasolla, mutta teen kyllä parhaani ihmisten auttamiseksi, ja luulen että toisinaan se on jopa etu ettei mene liian syvälle toisten maailmaan vaan pysyy rationaalisena ulkoisena tarkkailijana, joka ei väsy toisten tunteista.
Tässä oli aika paljon väärinkäsityksiä empatiasta ja sen puutteesta.
Kyllä empatia on ihan merkityksellistä ihmisten toiminnassa.
Lisäksi empaattiset ihmiset voivat olla ihan hyvin muuta kuin "tunteilijoita" ja kuormittuvia.
Kirjoja lukemalla voi kasvattaa empatiakykyjään. Tuosta oli ihan tieteellinen tuktimus olemassa. Lue siis paljon romaaneja, se auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Empatia tuntuu sellaiselta, että tuntee toisten ihmisten tunteita, tai tuntee toisen ihmisen puolesta=ottaa osaa tunteeseen, noin niinkun kiteytettynä karkeasti. Olen kohtuullisen empaattinen ja tunneherkkä ihminen, esim. Läheisiäni kohtaan tunnen voimakasta kiintymystä ja huolta, huolenpitoa ja rakkautta, välittämistä, jne. Mutta myös esim. Suuttumusta, vihaa, pettymystä jne. Jos mulle sattuisi tuollainen uhkaava tilanne, kuin ap kuvaili, en todellakaan hymyilisi, todennäköisesti säikähtäisin ja pyrkisin suojautumaan, jälkeenpäin olisin järkyttynyt ja pelästynyt, kävisin tilannetta läpi useita kertoja. Olen myös hyvin ilmeikäs, ja ulosantini on värikästä ja moniulotteista.
En tiedä auttoiko tuo selostus millään tavalla, mutta oletan olevani suht normaali ja keskiverto nuorehko nainen, mitä tulee tunne-elämään ja sosiaalisiin taipumuksiin, joten sikäli pyrin kuvailemaan noita asioita sillä tavalla, kuin itse ne koen.
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä ole paljonkaan merkitystä, tunnetko empatiaa vai et. Jos et tunne, niin on mahdollista ohjata käytöstään myös ihan arvojensa ja järjen avulla hyvään. Eli ei empatian tunteen puute tarkoita että olisi välinpitämätön ja kylmä.
Itsekään en ole ollenkaan tunteilija-ihminen, mutta pidän sitä lähinnä vahvuutena työssäni, jossa usein ajatellaan että pitäisi olla empaattinen, sellanien joka tunne-elämällään myötäelää asiakkaiden ongelmia. Itse en myötäelä sillä tasolla, mutta teen kyllä parhaani ihmisten auttamiseksi, ja luulen että toisinaan se on jopa etu ettei mene liian syvälle toisten maailmaan vaan pysyy rationaalisena ulkoisena tarkkailijana, joka ei väsy toisten tunteista.
Toimin niin kuin tuntisin empatiaa. En jätä ketään makaamaan kadulle. En edes syö lihaa. Koitan nähdä asiat mahdollisimman objektiivisesti. Se voi olla etu, mutta haittaakin siitä on. En tiedä edes, miksi toimin näin. En muista juuri tunteneeni myötätuntoa. Tai lainkaan, kun en ymmärrä, miltä sen pitäisi tuntua. Toimivatko tällaiset ihmiset yleenä eri tavalla? Kuka tietää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Empatia om toisten tunteiden tuntemista, eli kun toimen on surullinen, tunnen itsekkin surua, ja kun taas innoissaan innostun itsekkin. Mulle tunne on tismalleen sama, oli se sitten lähtöisin jostain minulle tapahtuneesta asiasta tai vaan toisesta "imettyä". Jostain syystä mulle kolahti tän-yy-tee videon kuvaus empatiasta aikanaan kovaa:
Miten et tunne empatiaa? Siis vähän sama kuin myötätunto jotain ihmistä kohtaan. Että tekee mieli auttaa tai lohduttaa jos jollain on paha olo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä ole paljonkaan merkitystä, tunnetko empatiaa vai et. Jos et tunne, niin on mahdollista ohjata käytöstään myös ihan arvojensa ja järjen avulla hyvään. Eli ei empatian tunteen puute tarkoita että olisi välinpitämätön ja kylmä.
Itsekään en ole ollenkaan tunteilija-ihminen, mutta pidän sitä lähinnä vahvuutena työssäni, jossa usein ajatellaan että pitäisi olla empaattinen, sellanien joka tunne-elämällään myötäelää asiakkaiden ongelmia. Itse en myötäelä sillä tasolla, mutta teen kyllä parhaani ihmisten auttamiseksi, ja luulen että toisinaan se on jopa etu ettei mene liian syvälle toisten maailmaan vaan pysyy rationaalisena ulkoisena tarkkailijana, joka ei väsy toisten tunteista.
Toimin niin kuin tuntisin empatiaa. En jätä ketään makaamaan kadulle. En edes syö lihaa. Koitan nähdä asiat mahdollisimman objektiivisesti. Se voi olla etu, mutta haittaakin siitä on. En tiedä edes, miksi toimin näin. En muista juuri tunteneeni myötätuntoa. Tai lainkaan, kun en ymmärrä, miltä sen pitäisi tuntua. Toimivatko tällaiset ihmiset yleenä eri tavalla? Kuka tietää.
Ap
Jos joku sinulle tärkeä ihminen on joutumassa vankilaan murhasta, niin mitä tunnet? Minä tuntisin empatiaa, vaikka teko onkin hirvein mitä ihminen voi toiselle tehdä. Koska tuo murhaaja olisi minulle tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä ole paljonkaan merkitystä, tunnetko empatiaa vai et. Jos et tunne, niin on mahdollista ohjata käytöstään myös ihan arvojensa ja järjen avulla hyvään. Eli ei empatian tunteen puute tarkoita että olisi välinpitämätön ja kylmä.
Itsekään en ole ollenkaan tunteilija-ihminen, mutta pidän sitä lähinnä vahvuutena työssäni, jossa usein ajatellaan että pitäisi olla empaattinen, sellanien joka tunne-elämällään myötäelää asiakkaiden ongelmia. Itse en myötäelä sillä tasolla, mutta teen kyllä parhaani ihmisten auttamiseksi, ja luulen että toisinaan se on jopa etu ettei mene liian syvälle toisten maailmaan vaan pysyy rationaalisena ulkoisena tarkkailijana, joka ei väsy toisten tunteista.
Toimin niin kuin tuntisin empatiaa. En jätä ketään makaamaan kadulle. En edes syö lihaa. Koitan nähdä asiat mahdollisimman objektiivisesti. Se voi olla etu, mutta haittaakin siitä on. En tiedä edes, miksi toimin näin. En muista juuri tunteneeni myötätuntoa. Tai lainkaan, kun en ymmärrä, miltä sen pitäisi tuntua. Toimivatko tällaiset ihmiset yleenä eri tavalla? Kuka tietää.
Ap
Jos luet jotain todella surullista, esim kuolemaisillaan olevasta lapsesta ja tämän perheenjäsenistä... Millaisia tuntemuksia tai ajatuksia sulle herää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koetko vihaa, tai vastenmielisyyttä jos luet esim uutisia, joissa viattomat lapset tai eläimet tms. on kärsineet. Itse en pysty monesti ko uutisia lukemaan, koska ne jäävät painamaan mieltä pitkäksi aikaa. (=empatiaa)
Jännittäviä vastauksia. Olen muuten lukenut todella paljon kirjoja. Jäin lukemiseen pahasti koukkuun heti kun vain opin. Koitan vain toimia tosiaan jotenkin rationaalisesti. Aina se ei vaan käy, kun se ikuinen hymy, jolla kaikesta selviää, nousee naamalle.
En muuten oikein tunne edes vihaa. Se tunne on niin vieras, etten osaa erottaa mitään vivahteita (ärtymys, suuttumus, raivo, ihan hepreaa). Mulla on diagnosoitu dissosiaatiohäiriö. Se ehkä selittää jotain, mutta välillä mietityttää, onko tämä sitten tätä elämää ihan oikeasti.
Ap
Itse tunnen empatiaa/myötätuntoa, kun tuttu tai tuntematon kohtaa epäoikeudenmukaisuutta tai onnettomuuden.
Sitten taas kun onnettomuus tai ikävä tilanne on itseaiheutettu välinpitämättömyydellä tai tyhmyydellä, en tunne mitään sympatiaa. Päinvastoin tunnen vahingoniloa ja toivon että "Siperia opettaa".
En ole omasta mielestäni erityisen empaattinen ja marttyyriudesta lähinnä ärsyynnyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä ole paljonkaan merkitystä, tunnetko empatiaa vai et. Jos et tunne, niin on mahdollista ohjata käytöstään myös ihan arvojensa ja järjen avulla hyvään. Eli ei empatian tunteen puute tarkoita että olisi välinpitämätön ja kylmä.
Itsekään en ole ollenkaan tunteilija-ihminen, mutta pidän sitä lähinnä vahvuutena työssäni, jossa usein ajatellaan että pitäisi olla empaattinen, sellanien joka tunne-elämällään myötäelää asiakkaiden ongelmia. Itse en myötäelä sillä tasolla, mutta teen kyllä parhaani ihmisten auttamiseksi, ja luulen että toisinaan se on jopa etu ettei mene liian syvälle toisten maailmaan vaan pysyy rationaalisena ulkoisena tarkkailijana, joka ei väsy toisten tunteista.
Toimin niin kuin tuntisin empatiaa. En jätä ketään makaamaan kadulle. En edes syö lihaa. Koitan nähdä asiat mahdollisimman objektiivisesti. Se voi olla etu, mutta haittaakin siitä on. En tiedä edes, miksi toimin näin. En muista juuri tunteneeni myötätuntoa. Tai lainkaan, kun en ymmärrä, miltä sen pitäisi tuntua. Toimivatko tällaiset ihmiset yleenä eri tavalla? Kuka tietää.
Ap
Jos joku sinulle tärkeä ihminen on joutumassa vankilaan murhasta, niin mitä tunnet? Minä tuntisin empatiaa, vaikka teko onkin hirvein mitä ihminen voi toiselle tehdä. Koska tuo murhaaja olisi minulle tärkeä.
En varmaan tuntisi mitään.
Ap
Voi olla, että tunnet hyvinkin empatiaa mutta jostain syystä et osaa eritellä tunteitasi. Sivuutit sen hyökkäyksenkin "tuntematta mitään". Mitä ajatuksia sinulla heräsi siitä hyökkäyksestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä ole paljonkaan merkitystä, tunnetko empatiaa vai et. Jos et tunne, niin on mahdollista ohjata käytöstään myös ihan arvojensa ja järjen avulla hyvään. Eli ei empatian tunteen puute tarkoita että olisi välinpitämätön ja kylmä.
Itsekään en ole ollenkaan tunteilija-ihminen, mutta pidän sitä lähinnä vahvuutena työssäni, jossa usein ajatellaan että pitäisi olla empaattinen, sellanien joka tunne-elämällään myötäelää asiakkaiden ongelmia. Itse en myötäelä sillä tasolla, mutta teen kyllä parhaani ihmisten auttamiseksi, ja luulen että toisinaan se on jopa etu ettei mene liian syvälle toisten maailmaan vaan pysyy rationaalisena ulkoisena tarkkailijana, joka ei väsy toisten tunteista.
Toimin niin kuin tuntisin empatiaa. En jätä ketään makaamaan kadulle. En edes syö lihaa. Koitan nähdä asiat mahdollisimman objektiivisesti. Se voi olla etu, mutta haittaakin siitä on. En tiedä edes, miksi toimin näin. En muista juuri tunteneeni myötätuntoa. Tai lainkaan, kun en ymmärrä, miltä sen pitäisi tuntua. Toimivatko tällaiset ihmiset yleenä eri tavalla? Kuka tietää.
Ap
Jos luet jotain todella surullista, esim kuolemaisillaan olevasta lapsesta ja tämän perheenjäsenistä... Millaisia tuntemuksia tai ajatuksia sulle herää?
En ole ap, mutta en mäkään oikein ymmärrä mitä tuossa pitäisi "tuntea", jos asia ei mua koske. Ajatuksina ehkä "mahtaa olla kamalaa".
Ei sillä ole paljonkaan merkitystä, tunnetko empatiaa vai et. Jos et tunne, niin on mahdollista ohjata käytöstään myös ihan arvojensa ja järjen avulla hyvään. Eli ei empatian tunteen puute tarkoita että olisi välinpitämätön ja kylmä.
Itsekään en ole ollenkaan tunteilija-ihminen, mutta pidän sitä lähinnä vahvuutena työssäni, jossa usein ajatellaan että pitäisi olla empaattinen, sellanien joka tunne-elämällään myötäelää asiakkaiden ongelmia. Itse en myötäelä sillä tasolla, mutta teen kyllä parhaani ihmisten auttamiseksi, ja luulen että toisinaan se on jopa etu ettei mene liian syvälle toisten maailmaan vaan pysyy rationaalisena ulkoisena tarkkailijana, joka ei väsy toisten tunteista.