Sanokaa nyt joku että suuren menetyksen jälkeenkin voi vielä nauttia elämästä

Voi nauttia. Ajan kanssa menetykseen tottuu. Minun suuresta menetyksestäni on nyt vähän yli viisi vuotta ja elämä on pääsääntöisesti hyvää. Toki se ei ikinä enää tule olemaan täydellisen ihanaa ja onnellista. Mutta onnellinen ja iloinen voi olla, vaikka taivaanrannassa olisi pysyvästi pieni musta pilvi.

Kyllä se mahdollista on. Itselläni auttoi uusi työpaikka ja toiselle paikkakunnalle muutto.

Aika parantaa ja ainakin arpeuttaa haavat.

Kokemuksesta sanon, e ttä kyllä voi, vaikka siihen voi mennä aikaa. Mutta pieninä paloina ilo vähitellen ainakin hetkittäin palaa. Jaksamista!

Kyllä voi. Aika tekee kummasti ihmeitä. Elä surusi ja menetyksesi läpi, se ei mene nopeammin ohi jos yrität olla kuin sitä ei olisi tai pakotat itsesi olemaan iloinen. En tarkoita tunteissa rypemistä ja vellomista ja suruun lukkiutumista, mutta kaikella on aikansa, niin ilolla kuin surullakin ja nyt on sinulla synkemmät ajat.

Joskus myöhemmin voit jopa huomata että tämä aika on ollut elämässäi erityisellä tavalla kaunista ja herkkää vaikka nyt ei tunnu siltä.

Voimia ja valoa elämääsi <3

Useimmat nauttivat elämästä suurten menetysten jälkeen. Useammankin. Mutta harva ihan heti.

Isäni kuoli kaksi vuotta sitten. Ensimmäisen vuoden näytti siltä, että äiti ei saa kiinni mistään, haluaa vain pois kaikesta. Sitten alkoi vähitellen päästä elämän syrjään ja nyt jo nauttii arjestaan.

Kyllä voit vielä nauttia elämästä.

Ajan kanssa elämään tulee uusia sävyjä, mustuus väistyy.

Toivon sinulle kaikkea hyvää.

Akuutit, kipeät asiat muuttuvat ajan ja työstämisen myötä muistoiksi. Ne eivät ole mukavia asioita silloinkaan, mutta ainakaan ne eivät ole joka hetki läsnä.