Lue keskustelun säännöt.
Lemmikit erotessa, mikä on paras ratkaisu?
14.05.2016 |
Meillä ei ole lapsia ja ero on tullut ajankohtaiseksi. Kaksi yhteistä kissaa löytyy, joita minä pääsääntöisesti hoidan yksin, sillä miehen talous ja aika ei riitä kissojen hoitoon (pitkät työpäivät). Alunperin mies halusi kissat ja tottakai minäkin nyt ajan saatossa niistä olen oppinut välittämään. Silti mietityttää mikä on järkevin ratkaisu kissoillemme erotessamme?
Otanko minä kissat ja kärsin tulevat vuodet eteenpäin, kun haluaisin minäkin joskus vielä matkustella. Vai ottaako mies ne, jolloin kissat kärsivät vähästä hoidosta ja ajasta. Vai pitäisikö etsiä niille uusi koti? Miten te toimisitte?
Kommentit (22)
Miehen hankkimat, joten miehen kissohajan ne on. Ja kuten sanoit, että joutuisit kärsimään niiden kanssa, joten sinun tykö ei ole kissoille se oikea paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävisikö vuorohoito , viikko pari ja vaihto ? Jos kissat tulevat keskenään toimeen en erottaisi niitä.
Mies tekee pitkää päivää töissä mutta hänen taloutensa ei kestä kahta kissaa?
Vierailija kirjoitti:
Otanko minä kissat ja kärsin tulevat vuodet eteenpäin, kun haluaisin minäkin joskus vielä matkustella.
Älä ota kissoja, jos on jo valmiiksi negatiiviset fiilikset. Jätä ne miehelle. Jos mies ei tahdo pitää niitä, niin uuteen kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me päätettiin viedä lemmikit piikille. Oli tottakai vaikea ratkaisu, mutta ajattelin myös stressiä mikä muutosta olisi seurannut näille koirille. Muutenkin on vaikeampaa etsiä myös koirille sopivaa asuntoa ja huolehtia riittävästä liikunnasta isoille korille yksin töissäkäyvänä ihmisenä.
Miehelle.
Kissat ei ole koiria, pärjäävät ihan hyvin ilman jatkuvaa ihmisseuraa etenkin kun niitä on kaksi. Riittää ihan hyvin muutama leikkituokio päivässä sekä täydet vesi- ja ruokakipot.
Tyhmä kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi vittu mitä ihmisiä. Viedä nyt terve eläin tapettavaksi vain sen takia, ettei oma ego kestä eläintä uudessa kodissa, mutta viitseliäisyys ei riitä omassa kodissa niiden hoitoon. Keksitään tekosyitä, miten muutto olisi niin raskasta ja muuta paskaa. Olisitte edes rehellisiä: ette halua luovuttaa omaisuutenanne pitämää eläintä (eli teille tavaraa) uuteen kotiin, eikä oma kiinnistus enää riitä. Mitä itsepetosta tuollaiset selittelyt. Jos myönnätte itsellenne suoraan oikeat motiivit, niin ehkä älliä löytyisi tulevaisuudessa sen verran, ettette hanki enää mitään elävää kotiinne. Ikinä.
Yhteishuoltajuus, esim. vuorokuukausittain. Lomareissut kai on neuvoteltavissa puolin ja toisin? Miten teitte lomareissuja yhdessä? Missä kissat silloin oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me päätettiin viedä lemmikit piikille. Oli tottakai vaikea ratkaisu, mutta ajattelin myös stressiä mikä muutosta olisi seurannut näille koirille. Muutenkin on vaikeampaa etsiä myös koirille sopivaa asuntoa ja huolehtia riittävästä liikunnasta isoille korille yksin töissäkäyvänä ihmisenä.
Voi saatana. Oksettavia ihmisiä.
Uusi koti kissoille on paras ratkaisu. Ei ole niin stressaavaa, kun on tuttu kaveri mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piikkiä ei olla edes mietitty, ennemmin etsittäisiin uusi koti jonne molemmat ovat tervetulleita. Emme ole tehneet 6 vuoden yhdessäolon aikana lomareissuja lainkaan yhdessä. Toinen on aina jäänyt kotiin hoitamaan kissoja.
AP
En voi käsittää tätä nykyistä eläinten hyysäystä, millä ilmeisesti tarkoitetaan hyvää, mutta aiheutetaan pahaa. Kissa on kissa ja kissat ovat onnellisia, kun niillä on yksi koti ja tutut rutiinit. Ei todellakaan mitään vuoroviikko-systeemiä eläimille. Ei eläimet ole ihmislapsia! Sitäpaitsi lapsetkin kärsivät sellaisesta, niin tee sama vielä jollekin kissalle joka on mahdollisimman sopeutumaton eläin vaihtuviin olosuhteisiin. Te etsitte kissoille uuden hyvän kodin, mikäli teistä kumpikaan ei voi tarjota sitä niille. Mikäli se on hankalaa itse etsiä, niin viekää johonkin eläinsuojeluyhdistyksen hoitokotiin, niin he etsivät uuden pysyvän kodin puolestanne jotakin luovutusmaksua vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä exän kanssa oli ns. "yhteishuoltajuus", siihen saakka kunnes mies löysi uuden naisen. Tämä nainen ei sietänyt meidän koiraa silmissään, koska kuulemma aina vaihtotilanteessa kävimme exäni kanssa panemassa (not). Itse en enää halunnut koiraa antaakaan, kun en tiennyt miten tämä rouvaska koiraamme kohteli sen siellä ollessaan.
Exäni kävi pari kertaa koiraa katsomassa, nyt eivät ole nähneet pariin vuoteen.
Parempi ehkä että sinä otat kissat. Sinähän niitä enemmän olet hoitanut. Kyllä sinä matkoille pääset aivan varmasti, vaikka kissat sinulle jäisikin.
Kysykää kissoilta, ne pirahtavat vastauksen.
Paras ratkaisu on ettei ota lemmikkejä yhdessä, jos lutkailu kiinnostaa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Meillä exän kanssa oli ns. "yhteishuoltajuus", siihen saakka kunnes mies löysi uuden naisen. Tämä nainen ei sietänyt meidän koiraa silmissään, koska kuulemma aina vaihtotilanteessa kävimme exäni kanssa panemassa (not). Itse en enää halunnut koiraa antaakaan, kun en tiennyt miten tämä rouvaska koiraamme kohteli sen siellä ollessaan.
Exäni kävi pari kertaa koiraa katsomassa, nyt eivät ole nähneet pariin vuoteen.
Parempi ehkä että sinä otat kissat. Sinähän niitä enemmän olet hoitanut. Kyllä sinä matkoille pääset aivan varmasti, vaikka kissat sinulle jäisikin.
Huh..minä en alkaisi edes seurustelemaan miehen kanssa, jolla on exän kanssa yhteishuoltajuus. Siis koiraan.
En tiedä mikä tuossa minua erityisesti häiritsee, koska tapauskohtaisesti ymmärrän exien välisen kaveruudenkin, mutta joku koiran pompottaminen kahden kodin välillä menee vain yli ymmärrykseni. Naurattaa ajatus että oma mies saisi exältä viestejä tyyliin "sun viikonloppu lähestyy ja reppu pakattuna jo, tuon klo 15.. Tipsulta terkkujaaaa! Isiä jo ikävä
Lemmikit tapettavaksi vieville pitäisi sallia eutanasia samalla klinikalla. Erittäin julma teko.
Laittakaa lemmikit puoliksi.