Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan ajatellut että joku lintu tai hyönteinen on edesmennyt lähimmäisesi?
14.05.2016 |
Välillä tuntuu kuin vastapäisen lyhtypylvään nokassa istuva lokki olisi joku tuttu joka on tullut moikkaamaan minua tuonpuoleisesta. Tai hyttynen kesäyönä joka tarrautuu ikkunaan kiinni ja katselee asuntooni sisälle. Onko muilla tällaista?
Kommentit (15)
Joo, mutta siis en tosissani usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, mutta kaukaisina pikkuserkkuina niitä voi pitää.
En sentään hyönteisestä, mutta poroksi muuttuneita kyllä on.
Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
– Tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton,
tule tänne riemulla, ota siemen multa!
Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
– Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.
kiitollisna siemenen otan kyllä sulta!
– En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta,
olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hautuumaalla töissä ollessa mietin välillä, että ne pikkulinnut oli vainajien henkiä.
Ne oli tosi seurallisia, tykkäsivät kylpeä sellaisissa pienissä vesialtaissa ja istuivat välillä olkapäällä, aamulla lensivät tervehtimään, kun tulin töihin, sirkuttivat ja lensivät pään ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
– Tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton,
tule tänne riemulla, ota siemen multa!Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
– Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.
kiitollisna siemenen otan kyllä sulta!– En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta,
olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.
Käyn silloin tällöin lukemassa tämän ja itken aina tuolle viimeiselle säkeelle. :'(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä viime talvena, kun äitini oli kuollut viime joulukuussa. Tammikuussa tulin kerran kotiin hänen asunnoltaan ja kotitaloni pihapuussa istui korppi raakkumassa. Meillä päin ei yleensä korppeja näy, Helsingin lähiössä, ja äiti tykkäsi elinaikanaan mm.Edgar Allan Poen tarinoista, joten ajattelin, että korppi toi äidiltä terveisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen. En nyt ihan hyttysiä nähdessäni näin ajattele, mutta esimerkiksi liskoja olen yhdistänyt kuolleeseen enooni.
Ajattelen, että ne ovat ihan omia henkiä. Mukavia ja kiinnostavia sellaisia.
Kuolleista esi-isistä ja muista ajattelen, että ovat tarvittaessa läsnä. Jos on vaikka huono olla tai on stressaava tilanne, kuvittelen takanani seisovan joukon. He tukevat ja työntävät eteenpäin ja edesmennyt kissani kehrää korvaani <3
Suosittelen, tuo auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aikoinani näin ajatellut, tosin en oikeasti kumminkaan uskonut. Totuus on jotta kaikki täältä kerran lähtee ja kukaan ei tule takaisin eikä keneenkään saa enää yhteyttä. Yhteyksiä henkimaailmaan saa mutta kyseessä on demoni-henget jotka kuuluvat alakerran leipiin. Nämä asiat ja paljon muutakin löytyvät raamatusta. Paholainen tekee kaikkensa eksyttääkseen ihmisiä. MIkäs sen parempi tapa kuin "olla yhteydessä" kuolleisiin läheisiin. Näitä harha-oppeja tarjoaa reikit sun muut enkeli-oppaat. Raamatussa kielletään olemasta tekemisissä vainaja henkien kanssa. Oikeesti, ei se ole sun tuttusi joka siellä sun kanssa keskustelee. Saatana tietää paljon paremmin mikä meihin uppoaa ja menee iholle kuin kuolleet läheisesi. Heitä ei enää tässä ajassa ole.
Varmaan joku läheinen tunnistaa jos lukee, mutta mikäs siinä!
Olin ehkä 4 tai 5-vuotias (?) kun pappani kuoli. Hautajaisista oli kulunut jo jonkin aikaa, ja menimme sitten käymään haudalla. Haudan lähellä oli isohko sammakko/rupikonna, jota olisin kovasti halunnut mennä silittelemään ja pitämään kädessä. En kuitenkaan mennyt, koska jostain syystä olin täysin varma, että tuo sammakko oli pappani, joka oli kuoleman jälkeen syntynyt sammakoksi. Ajattelin, että olisi epäkunnioittavaa mennä häiritsemään vasta uudestaan syntynyttä. Muistan tilanteen edelleen todella hyvin.
Nyt vanhempana lähinnä mietityttää, että mistä ihmeestä olin edes saanut päähäni idean siitä, että ihmiset syntyisivät uudelleen. Vanhempani eivät ole uskonnollisia, kävin kylläkin seurakunnan kerhossa (jossa ei kyllä varmasti jälleensyntymisistä puhuttu). En myöskään ainakaan tietääkseni ollut tekemisissa buddhalaisten/hindujen yms kanssa, joilta olisi voinut tulla ajatusta jälleensyntymisestä tai uudelleen syntymisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä viime talvena, kun äitini oli kuollut viime joulukuussa. Tammikuussa tulin kerran kotiin hänen asunnoltaan ja kotitaloni pihapuussa istui korppi raakkumassa. Meillä päin ei yleensä korppeja näy, Helsingin lähiössä, ja äiti tykkäsi elinaikanaan mm.Edgar Allan Poen tarinoista, joten ajattelin, että korppi toi äidiltä terveisiä.
Olen varmaan kamala itkupilli, mutta jostain syystä tämä sai kyyneleet vierimään :(
Olen