Ottaa päähän " kaverit" !
Mää oon kahden lapsen äiti.
Oon aina ärsyyntyny siitä että kun aletaan seurusteleen niin kadotaan siihen kahden rakastuneen maailmaan ja sitten joskus vuoden kuluttua halutaan kaveerata (aikasemmin ei kiinnosta, ei oo vielä parisuhde ongelmia joita kiukutella). Sitten syntyy lapsia ja taas kadotaan johonkin! Ja kun se tuore äiti alkaa kaipaan kavereita niin johan saa kuunnella ummet ja lammet miten paska mies on, miten lapset kiukuttelee! AAAAAAAAAAAAAA!
Mää koitin ihan kaksin käsin raskausaikanani selittää että vaikka maha leviää niin mää oon se sama tyyppi ja mulla on muutakin elämässä kun maha! Kun vauva synty niin pidin kavereihin taas yhteyttä ja vältin selittämästä liikoja lapsestani. NO NYT on toinen lapsi syntyny ja mää en vaan henkilökohtasesti enää jaksa pitää itte yhteyksiä kaikkiin! Mää koitan kysellä kuulumisia mutta eikö ne pirulauta tajua että mua kiinnostaa ja mää voin kyllä lähtee johonkin -KUNHAN ANTAA EES PÄIVÄN VARAUTUA LÄHTÖÖN!
Saamari kun ottaa päähän! Mää voisin lähtee taas johonkin mutta ei ne perhanat pyydä kun ei voi uskoo että kyllä mää täältä lähden! Ei oo vaikee liikkua kahen alle 3- vuotiaan kanssa tai jos haluaa vaan mun seuraa eikä lapsia mukaan vaikka baariin niin mää kyllä lähen!!!!!!
Että ottaa päähän! Koti on siisti, lapset saa kotiruokaa ja mää kerkeen! Mutta mää en tosiaan jaksa olla se joka AINA kinuaa toisia lähteen!
Soittais ny joku.. :(
Kommentit (3)
huomasin, että monille se oli tosi vaikea juttu. etenkin sinkuille, joilla ei ollut minkäänlaista vakavampaa parisuhdetta. nyt kun lapsi on 1½-vuotta, alkaa tilanne helpottamaan. nyt he ovat ymmärtäneet, että kyllä mulla on muutakin elämää ja sanottavaa, kuin raskaus/vauva-juttuja. nyt saankin jo kutsuja kahville. he ovat myös ymmärtäneet vihdoin, että miksi en lähde baareihin bailaamaan koko yöksi.
on tietenkin joitain kavereita, joista ei ole minun raskaaksitulon jälkeen kuulunut mitään. en minä jaksa olla aina se, joka pitää yhteyttä. onneksi heidän tilalleen on tullut uusia kavereita.
Meidän kaveripiirissä kaikki seurustelee/ ovat parisuhteessa, monilla lapsia, kiirettä työssä. Ja harvassa ovat tapaamiset. Meillä toiminut se, että kerran kk olemme järjestäneet tapaamisen, jonkun kotona tyttöjenilta tai baarireissu tai harrastettu yhdessä jotain, näin kaikki merkkaa kalenteriin ajoissa ja järjestyy tarvittaessa hoitaja. Mutta eihän tämä vastaa sellaista spontaania säännöllisestä kaveruutta/ ystävyyttä mitä ennen oli. Toki puhelimitse ja sähköpostitse jutellaan useammin.