Näinkö tämä oikeasti menee lasten kaverisuhteissa?!?

Kyllä se niin vaan menee. Rajaat jonkin verran ja seuraat leikkejä.Lapsi voi kehittää myös uusia kaverisuhteita ei se ole kiveen hakattu

Äkkiä se into laantuu, muotileluja tulee ja menee... 

Hyvä kaveruus perustuu ihan muille jutuille. Eli ei tarvitse rajoittaa, hiipuu nopeasti itsekseen tämä uusi piiri. Elleivät sitten huomaa, että lapsesi onkin kiva tyyppi. 

No jos lapsi on iloinen seurasta niin en toisi mitään omia "eipä ennen seura kelvannut"- mielipiteitäni kovin vahvasti esille. Nythän on mahdollisuus kaveripiirilläkin laajentua kun viettävät enemmän porukalla aikaa yhdessä ja ehkä näistä jää sitten niitä uusia kaverisuhteitakin vielä senkin jälkeen voimaan kun pahin hypetys laantuu. Toki varmaan jollakin tavalla on välistä rajattava vieraiden määrää mutta senhän te itse perheenä päätätte, kuuntelisin kuitenkin ensisijaisesti oman lapsen mielipidettä asiaan.

Pienillä lapsilla ei nyt ihan hirveän suuri ole tuo sosiaalinen ymmärrys ajatella, että se heidän mielestään näyttäisi siltä että ovat lastasi hyväksikäyttämässä tai lapsesi ostaa kavereita, on varmasti vaan eri porukat ollut ja nyt on taas sitten yhteistä kaikkia kiinnostavaa tekemistä.

Eskarilaisista ekaluokkaan siirtyessa huomasin ainakin itse että meidän perheen tyttölapsilla kaveriporukka tiivistyi muutamaan kaveriin aika luonnostaan eikä enää kuljettu niin isossa laumassa kun jokainen löysi sen oman parhaan kaverin, eikä se tarkoita sitä etteikö toisista enää pidetä tai haluta toisen kanssa olla vaikka äitiä onkin monesti harmittanut kun aikaisemmat hirmu hyvät kaverit ei enää näytä samassa sakissa pyörivänkään

meillä toi uimaallas aina kesällä ihan uusia kavereita ovelle, joita ei kiinostanut muu kuin uiminen. rajasin kyllä ei kaverit pois

Usein alakoululaisia näyttää kiinnostavan enemmän toiminta tai ympäristö tai joku kiva lelu enemmän kuin varsinainen ystävyyden ylläpito. Tilanne muuttuu ainakin vähän siinä vaiheessa kun lasta itseäänkin kiinnostaa vähemmän lelut.

Lapsi on hyvin itsekäs elukka luonnostaan ja lapsissa on se ihanaa, että ne osaavat elää vielä hetkessä ilman katkeruuksia vanhoista asioista. Lapsi on onnessaan että hänellä on nyt paljon kavereita ja kaverit on onnessaan, kun lapsellasi on uusi lelu. Älä mene puuttumaan asiaan ja kertomaan että olisi pitänyt olla kaveri ennen leluakin, opetat vain omalle lapsellesikin vanhojen kaivelua. Vasta jos tilanne menee siihen että lastasi aletaan syrjimään (me otetaan tämä lelu, mene sinä muualle) niin sitten voi puuttua.

On se hienoa, että lapsen orastavat kaverisuhteet torpataan jo heti alkuunsa jollain älyttömällä kuvitelmalla siitä, että olis pitänyt tulla sitä lasta ihailemaan kylään eikä jonkin yhteisen tekemisen merkeissä.

Niinhän se meni ennenkin. Kun sai sen Commodore 64:n tai Atarin, oli yllättäen paljon kavereita.

Kyllä minä olen rajannut hieman kavereita esim. tilanteessa, jossa naapurin lapset tulivat keskenään leikkimään ja keinumaan meidän pihaan eivätkä siis leikkineet lapseni kanssa ollenkaan (koska meillä oli aiemmin rakennettu talo ja piha jo kunnossa, heidän pihassaan ei ollut esim. keinuja). Mutta taasen muut lapset, jotka tulivat leikkimään lapseni kanssa erikoisen leikkimökin innoittamana olivat erittäin tervetulleita.

Pointti mielestäni on juuri tässä: tulevatko he viettämään aikaa lapseni kanssa (vaikkakin sen lelun/leikkitelineen/trampoliinin/jne innoittamana) vai tulevatko he leikkimään sillä lelulla/leikkitelineellt/jne välittämättä lapsestani ollenkaan.