Lue keskustelun säännöt.
Mikä on teidän mielestä julminta, mitä toiselle ihmiselle voi sanoa?
12.05.2016 |
Mulla tulee mieleen "tapa itses, sua ei kukaan jäis kaipaamaan" siskolta ja "kunpa olisin abortoinut sut" äidiltä.
Mitä teillä? Ei tarvitse olla sellaista mitä on sanottu, vaan pahinta mitä keksitte.
Kommentit (21)
Tuo "tapa ittes" on jotain niin kauheeta. Mä oon kuullut sen monta kertaa koulukiusaajilta joskus yläkoulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahinta jos sanoja osuu jo ennestään arkaan kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ulkonäköön liittyvä. Siihen kun ei itse voi vaikuttaa. Itseäni on nuorempna haukuttu rumaksi ja vielä aikuisenakin muistan miten pahalta se tuntui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Julmimmat ihmiset ovat sanoneet kaikki näin: sinun täytyy sitä ja tätä. "Sinun täytyy mennä maalle jos et saa töitä". Monesti ajateltu, loukkaukset olisi pitänyt ennemmin ottaa vastaan ja masentua kuin torjua. Sitten läpikäydä, etten ansaitse.
Jälkikäteen ajatellen kun aina kuuntelee neuvoja kyllä se itte täytyy, on itselleen kohtuuton. Aina ei täydy, jos toisen tarkoitus on vain loukata. Tunsin joskus ihmisen joka sanoi saman loukkauksen kolme kertaa, että kohde varmasti kuuli, silti hän puhui hyvistä käytöstavoista.
Älä ihmettele jos kaikki sut hylkää, äiti sanomassa lapselle, jolla pienenä kupruja ystävien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tapa ittes vitun horo, kukaan ei jää suremaan sua."
Näin siis sanoi isosiskoni ollessani 14-vuotias. Emme ole kovin hyvissä väleissä.
-18v
Vierailija kirjoitti:
Stcks and stones jne.
Mitä tämä tarkoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan rakastanutkaan sinua oikeasti.
Hai sie, me muutetaan teiä naapurii!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut pitäisi kuulemma raiskata ja tappaa. Olen kuulemma niin huono ihminen ja ruma, etten ansaitse elää.
Kaikki nuo sanomiset tulivat mieheltä, joka pitää itseään hyvänä ihmisenä eikä omien sanojensa mukaan "koskaan löisi naista". Minua ei lyönyt, mutta se olisi ollut varmaan vain ajan kysymys. Onneksi osasin häipyä.
"En halua nähdä sua enää ikinä", sanoi nuoruuden rakkauteni 19-vuotiaana neljän vuoden seurustelun jälkeen. En keksi vieläkään mitään pahempaa.
Sanoin exälle jonka isä lähti kun oli 3, että "ei ihme, ettei edes isäs halunnut tuntea sua". Oli hirveä riita, aikaa 10 vuotta ja hävettää vieläkin:(
Sä olit mulle pelkkä panohuora.
Näin kahden vuoden suhteen jälkeen, jossa olin ollut tosi rakastunut ja panostanut suhteeseen niin täysillä kuin osasin.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan rakastanutkaan sinua oikeasti.
Tämä on todella paha. Itse kuulin sen elämäni suurimmalta rakkaudelta 12 vuotta sitten. Ei olla nähty sen jälkeen, mutta rakastan häntä yhä.
Ajattelu toisen puolesta, minä tiedän paremmin, olen päättänyt jne. Että ihminen todella syyttäisi itseään vaikka oli painostuksen kohteena.
Tulee mieleen jokin semmoinen jolle toinen ei vaan voi mitään, esim. sanoo halvaantuneelle että "ota itseäsi niskasta kiinni ja mene lenkille!"