Miksi miehet ovat yliedustettuna mt-ongelmaisten ja ns. syrjäytyneiden keskuudessa?

Eikös naisilla ollut mt ongelmia kolmannes enemmän kuin miehillä.

Vierailija kirjoitti:

"Ihan hyvä paitsi että mt-ongelmat ovat naisilla huomattavasti yleisempiä." - Vaan onko oikeasti näin? Yksinkeertaistaen nainen osaa ja kykenee hakemaan mt- ongelmiinsa apua. - Mies ei. Ja jos hakee niin hän ei jostain syystä hae apua ei välttämättä mielenterveyden asiantuntijalta, vaan apua haetaan katselemalla maailmaa pullon tai tuopin pohjan läpi. - Esimerkiksi psykologit koetaan niinkuin Aarno "loka" Laitinen viime viikolopun Iltalehdessä kirjoitti ammattikuntana, jotka keksivät keinotekoisia kriisejä, joiden. - Ja kuten arvata saattaa tällaisista keksinnöistä ei ole apua eksyneelle miehelle, kuin ehkä sattumalta.    

Voihan se osin olla noinkin, mutta tuo on mutua. Sitä paitsi nykyään miehetkin osaa ja haluaa hakea troppia. Lääkityshoito on lisääntynyt, enää ei tarvitse "pelätä" joutuvansa puhumaan asioitaan ventovieraalle.

Toiseksikin tuolla logiikalla melkein minkä eron tahansa voi selittää pois kehtaamisella. Että ne miehet on keskiverron enemmän alkoholisoituneita siksi, että ryyppääminen on ok ongelma miehen mielestä, siksi ne hakee enemmän apua alkoholiongelmaansa, kun taas naiset on aliedustettuja alkoholisteissa siksi, että alkoholismi koetaan naisella noloksi.... Kuulostaako yhtä järkevältä, ei varmaan!

Kolmanneksi kuten tuolla linkissä eriteltiin, myös ns. vakavammissa mielisairauksissa kuten skitsofreniassa ja kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä ei ole Suomessa sukupuolieroja. Vakavissa mielisairauksissa myös miehet hakeutuvat tai joutuvat hoitoon. Eivät kumminkaan naisia enemmän (muualla maailmassa miesskitsoja hiukan naisia enemmän, Suomessa ei).

Joka tapauksessa ET voi ap myöskään väittää kuten aloituksessasi sanoit, että miehet olisivat yliedustettuja mt-ongelmissa. Se nyt ei ainakaan ole todistettavissa.

Mielestäni erot johtuvat yhteiskunnasta ja kasvatuksesta. Tyttöjä ja poikia kohdellaan yhä eriarvoisesti niin perheessä kuin koulussa. Itse tulen huonosta perheestä ja minulla on kaksi veljeä jotka ovat molemmat mt-ongelmaisua ja syrjäytyneitä. Lisäksi heillä on päihdeongelmia niin alkoholin kuin huumeidenkin kanssa.

Meidät kasvatettiin niin että veljeni tekivät mitä halusivat ja toimivat kaikessa oman pään mukaan. Koska minä olin tyttö minun piti ottaa enemmän vastuuta itsestäni, kodinhoidosta ja koulusta. Minun piti olla kiltti, hiljainen ja nöyrä.

Veljeni eivät ole ikinä ottaneet vastuuta teoistaan ja syyttävät omista ongelmistaan muita. Minä taas syytän itseäni ja yritän aina tehdä kaikkeni asioiden korjaamiseksi. Tiedän että en voi jäädä odottamaan passiivisesti että muut tulevat ja pelastavat minut.

Lisäksi minun ei sallittu lapsena valittaa tai ilmaista mielipidettäni samalla tavalla kuin veljieni. Koska he olivat poikia heitä kai arvostettiin ja kuunneltiin enemmän. Heidän pienimäpäänkin valitukseen reagoitiin kun taas minua ja minun asioitani vähäteltiin.

Se huono lapsuus, alkoholistivanhemmat, seksuaalinen hyväksikäyttö jne. tekivät veljistäni syrjäytyneitä narkkareita kun taas minusta kasvoi selviytyjä.