Kaipaisin kokemuksia syöksy/erittäin nopeista synnytyksistä!

hyvin pitkään tuntuivat vain kuukautiskivuilta enkä niitä oikein supistuksiksi osaa laskea.



Sairaalaan lähdettiin kun yht' äkkiä supistustuskat paheni niin että äänen piti voihkia,

ensisynnyttäjänä en oiekin tiennyt miten asiat etenee, enkä ollut uskoa korviani kun sanoivat minun olevan jo 6cm auki, siitä sitten siirsivät pikkuhiljaa saliin odottelemaan, ja sanoivat että tässä varmaan vielä kestää...

Ja niin kesti n. 15min kun sain ponnistuskrampin synnytyssalin keinutuolilla, kätilö huusi, että älä nyt vielä ponnista! Nousin sängylle ja kätiolö totesikin, että ponnista vaan...

Eli avautuminen tapahtui TODELLA nopeasti,. mistä olin HYVIN kiitollinen. Ei repeämiä ja kaikki meni hyvin. EN olisi kauempaa sitä tuskaa jaksanut.

Ensikerralla tahdon lähteä sairaalaan hiukan aiemmin, nimittäin riskihän on että toinen tulee vielä nopeammin.

kestoiltaan 35min-58 min. Sairaalaan olen ehtinyt juuri ja juuri (matkaa 36 km). Heti ekasta supistuksesta matkaan ja toisia hoitamaan tullut lapsenvahti asui 1 km päässä, eli tuli heti.

Eli eka supistus klo 18.55 ja vauva maailmassa klo 22.03. Eli 3h7min ekasta supistuksesta. Seuraavaa synnytystä jänitän minäkin, eli miten tällä kertaa ehtii saada esikon hoitoon ja miten kestää automatkan synnärille. Lähdimme esikoisesta klo 19.30 synnärille, eli puoli tuntia ekasta supistuksesta. Teki vaan niin kipeää, että tiesin lähteä. Kunhan nyt ehtisi ponnistamaan synnärille, muusta ei niin väliä ;)

Eli koko kesto oli 1h40min. Muutaman supistuksen kotona kuulostelin ja sit äkkiä sairaalaan. Kätilö sano,et seuraavalla kerralla lähdettävä heti ekasta supparista. Mulla tuli heti todella kipeät supparit joten ei tarvinnu jäädä odottelee,että voimistuis siitä.

Kolmas tuli 2 h 50 min, joista 20 min. sairaalassa. Lapsenvahti oli matkan varrella. Saa nähdä kuinka nyt käy.

Olisin ehkä juuri ja juuri ehtinyt sairaalaan taksilla, jos olisin ollut kotona supistusten alettua. Heti ensimmäinen supistus oli niin " tappava" , että olisin osannut lähteä matkaan.

Ensimmäinen 3h30min ja toinen 1h45min. Viimeinen tuli syöksynä 45min.



Kokemuksena ika rajuja. Supistuksilla ei ollut välejä, kivunlievitystä ei ehditty antaa ja tuska oli helvetillinen. En päässyt synnytykseen " mukaan" ja olin kuin sivusta seuraaja koko ajan. Jotain hyvää jos hakee, niin onneksi sitä ei kestänyt pidempään.

syöksy, mutta nopea. Toinen lapsi syntyi 3h30 minuutin päästä ensimmäisestä supistuksesta. Säännöllisiä suppareita oli reilu tunti, mutta sairaalaan lähtöä valmistelin heti ekan supparin jälkeen, kun tunsin valtavan paineen alhaalla. Kätilö ihmetteli miksi tulin sairaalaan heti, mutta ei ihmetellyt kauaa, kun tajusi, että lapsi syntyykin vauhdilla. Spinaalin ehdin saamaan ja sitten lapsi suorastaan lupsahtikin ulos.



Ihana synnytys ensimmäisen 7h synnytyksen jälkeen.



Tuttavani synnytti eteisen lattialle toisen lapsensa, joka todellakin tuli syöksyllä:) Äiti selvisi pienellä repeämällä ja lapsi voi heti hyvin.

Aiemmat synnytykset olivat ihan normaalikestoisia. Eka 7h toinen 4,5h.

Kolmas supisteli vähän päivällä, ei kovaa, eikä säännöllisesti, mutta silloin tällöin kuitenkin.



Olin juuri pesemässä illalla hampaita klo 23.15 kun lapsivesi rysähti nilkkoihin. Seuraava viisi minuuttia oli yhtä ja kokoaikaista JÄRKYTTÄVÄÄ supistusta. Sattui niin paljon, etten meinannut pystyä edes miehelle huutamaan, että nyt homma alkoi. Se oli täysin hirveää, sellaista kipua ei ollut muissa synnyttyksissä edes yhteensä. Olin varma, että kuolen siihen. Vikinästäni mies tuli katsomaan mitä vessassa oikein tapahtuu.



Aiemmat synnytykset ovat olleet varsin rauhallisia. Supistukset alkaneet, niitä on hetki kuulosteltu kotona ja siirrytty sitten sairaalaan. Siksi mies tuli ilveilemään siihen vessan ovelle typerästi hymyillen, että ensi yönä taitaa tulla lähtö, ja häntä kun olisi juuri nukuttanut niin makeasti. Olisin löynyt jos olisin pystynyt.



Kumpikaan ei tajunnut täysin tilanteen vakavuutta. Kun supistus helpotti, ajattelin, että voisihan tuolle äidilleni nyt varmuuden vuoksi soittaa, että lähtee tulemaan, jos tämä tästä piankin lähtee tulemaan. Rauhallista oli noin kymmenisen minuuttia, epäilin jo, että siinäkös se nyt oli, eikö lähtö tulekaan.



Mies soitti kuitenkin äidilleni, joka asuu aika lähellä, että nyt tarvittaisiin lastenvahtia. Minä kaivelin kaapista sairaalakassia ja vedin housuja jalkaan. Samalla hetkellä alkoi seuraava, jos mahdollista niin vieläkin kamalampi supistus. Vaikea sanoa tarkkaan, mutta sekin kesti noin viis minuuttia, ei siinä paljon kelloja katseltu.



Mies alkoi olla jo tosi huolissaan, kyseli onko nyt tosi kyseessä, vai liioittelenkohan nyt kipuja, jos olin vaan unohtanut, miltä ne supistukset tuntuvat? Olisin taaskin löynyt jos olisin voinut...



Kun supistus loppui alkoi melkei heti tuntumaan hirveää painontunnetta alapäässä. Silloin ymmärsin, että taitaa sairaalaan olla liian pitkä matka. Karjuin miehelle, että ambulanssi nyt, vauva syntyy. Mies hilluu hysteerisenä ympäri asuntoa etsien puhelintaan ja vaikeroi, että pidätä nyt, pidätä nyt.



Tunsin, kuinka vauva todellakin laskeutui synnytyskanavaan. Samaan aikaan kun mies soitti hälytyskeskukseen, kiljuin, että auttaa minulta housut pois. Housut pois nyt, en saa niitä yksin ja vauva tulee nyt.

Jumalan kiitos äitini tuli ovesta samalla hetkellä. Äiti auttoi housut pois, minä roikuin hänen kaulassaan, mies puhuu hätäkeskukseen.



No, siihenhän tuo syntyi, makuuhuoneemme lattialle. Lapsi kertakaikkisesti räjähti ulos vatsastani, en oikeastaan muista edes ponnistaneeni. Hätäkeskus antoi puhelimessa ohjeita, ambulanssi tuli melko pian syntymän jälkeen.



Ambulassi saapui paikalle 23.46 omien tietojensa mukaan. Vauva oli syntynyt jo joitain minuutteja aiemmin, mutta kukaan meistä ei tosiaan kelloa katsellut. Hoitohenkilöstö arvioi syntymä ajaksi 23.42. Alle puolituntia meni siis koko hommaan.



Vauva oli virkeä ja hyväkuntoinen. Sairaalassa paikattiin minut, isot repeämät oli tullut. Vauva oli suuri 4 640g.



Kaikki meni kuitenkin ihan hyvin, vaikka ihan hirveän pelottava tilanne se kyllä oli. Kävin kolme kertaa juttelemassa sairaalassa kätilön kanssa jälkikäteen, kun tuntui yöt menevän nukkumisen sijasta synnytyksen kelaamiseen.



Nyt odotan keskivaiheilla neljättä lasta. Käynnistys on alustavasti sovittu viikolle 38. Lupasivat pelata kanssani varman päälle, ettei samaa tilannetta tulisi uudelleen. Silti kyllä hirvittää.

..ekani syntyi 3h 30min ja toka 1h 30min noin suunnilleen. Neuvolan ohje on soittaa ambulanssi ekasta supparista kun matkaa on lähes 60km. Sairaalan kanta on, etteivät käynnistä, itse olisin kyllä mieluummin sairaalassa kun homma alkaa. Ja sisarukset voi kuulemma ottaa hätätapauksessa ambulanssiin kyytiin, jos mies ei ehdi kotiin, eikä välttämättä ehdi. Lohduttelen itseäni sillä, että kaksi aiempaa on syntynyt ihan normaalisti ja tämäkin on jo mukavasti vkolla 34 rt:ssä ja alhaalla lantiossa, eli pitäisi syntyä siinä mielessä turvallisesti.

t:neljättä odottava, ed.kesti 2h50min.

eli meidän keskimmäinen ja kuopus tulivat maailmaan nopeasti. Siitä hetkestä kun minua vähän rupesi supistukset sattumaan, kesti puoli tuntia ja vauva oli maailmassa.



Onnekseni olin sairaalassa kummallakin kerralla valmiiksi. Molemmat olivat yliaikasia ja keskimmäisen kanssa mulla oli paineet niin koholla että ottivat sairaalaan, kuopuksen kanssa epäilin että lapsivettä oli tihkunut joten olin sairaalassa ja tarkistivat oliko kyseessä tosiaan lapsivesi. Mietin kyllä paljon että jos keskimmäisen kanssa en olisi ollut sairaalassa niin autoon tai kotiin ois syntynyt. Lähdin nimittäin synnytyssaliin osastolta klo 19:30 (siinä vaiheessa tuntui että nyt tää tästä pikkuhiljaa...) ja poika oli syntynyt 13 minuutin päästä.

ei ne seuraavat välttämättä niin nopeasti synny. Mun kaks synnytystä on kestäneet pari tuntia, ehdinolla 30min-1h sairaalassa

olipa synnytys... Minäkin täällä ihan kylmissä väreissä vaikka enää ei ole tarkoitus lasta saadakaan.

Herätin miehen ja esikoisen, ja luulin ettei ole kiire, lopulta konttasin lattioilla ja tuntui että taju lähtee.

Vietiin esikoinen kummitädilleen sairaalan lähettyville, minä istuin kontallani autossa sillä aikaa. Kaahattiin sairaalaan ja tyttö oli alle tunnin päästä käsivarsillani.



Mutta synnytys oli silti kamala, tuskat olivat JÄRKYTTÄVÄT, eihän tossa kiireessä voitu antaa enää mittän kivunlievitystä ja kun kaikki tapahtui niin nopeasti, oli pää ihan pyörällä. Kun päästiin sairaalaan synnytysosastolle, kätilö ei meinannut aluksi uskoa että supistuksillani ei ole enää väliä ja hoputti minua vaatteiden riisumisessa ja hyvä kun ite meinas tolpillaan pysyä! Kaikki tuntui olevan yhtä kaaosta, toisaalta voi johtua siitä että, edellinen synnytykseni kesti 24h.

kolmas kesti kaikkiaan 2,5 tuntia ja neljännestä sanottiin että nopeesti sairaalaan, kun on ollut noin nopee. Neljäs ksetikin sitten melkein 9 tuntia, oista oltiin melkein 8 sairaalassa,että niin. ei kannata panikoida etukäteen.

yksin, kun mies ei ehtinyt synnytykseen. Mummu ajoi minut lasten kanssa sairaalaan.



Kun supistukset alkoivat lähdettiin melkein heti matkaan (onneksi matka ei ole pitkä). Kävelin omilla vaatteilla suoraan saliin, sain vaivoin vaihdettua sairaalamekon päälle ja kivuttua petille kun kätilö tutki kohdunsuun. 10cm auki ja ponnistamaan.

Parilla ponnistuksella sitten vauva jo syntyikin.



Ainoa ei niin kiva juttu oli, että suolta ei ehditty tyhjentämään ja lopun voikin sitten päätellä itse ;)

Nyt olen viisastunut sen verran, että jos vielä viidennen joskus synnytän, ostan kotiin jo peräruiskeen valmiiksi.

Esikko kesti reilu 3 tuntia ja 2. kesti kaksi tuntia.

Molemmat alkaneet ihan supistuksilla ja oltiin neuvolassakin puhuttu että mahdollisimman pikaisesti pitää lähteä sairaalaan. Kaikki kolme lasta tehty " putkeen" eli järestään voi ajatella että nopeata toimintaa tiedossa. Tän kolmannen kanssa oli vielä tosi paljon supistuksia 34vkoilta asti ja tuo laskettu aikakin vähän viittellinen...

No, kuinkas ollakkaan- keskiyön jälkeen meni lapsivedet (ihan normaali la:n aikoihin). Iski hirveä paniikki, että jos nyt istun pöntölle, mitä sieltä tulee. Ei yhtään supistellut. Soitettiin sairaalaan ja käskettiin lähteä sinne kuitenkin heti kuin mahdollista. Odotettiin ihan rauhassa että lastenvahti saapui ja mulla ei ollut edes yhtään semmoinen olo, että olisin lähdössä synnyttämään!

Loppujen lopuksi meni neljä tuntia lapsiveden menosta ennenkuin supistukset alkoivat, mutta se olikin sitten täyttä äxöniä! ;D

Reilu tunti ja vauva ulkona, ponnistusvaihe kesti 2min.

Olen todellakin kiitollinen tuosta vesien menosta...

Terv. " 350km lähimmälle synnärille"

voi kuule rouva, teillä kesti edellinenkin synnytys 7 tuntia !!! ja lopulta lähdin saliin hoitajien kielloista huolimatta