onko ketaan, jolla olisi ongelmana, ettei osaa isommassa ryhmassa puhua mitaan. jos vaikka puistossa toisen aidin kanssa juttelen, sujuu tosi mukavasti, olen se keskustelua kantava

Mutta jos minulle puhutaan, sitten tietenkin puhun paljonkin. Harmi vaan, että yleensä ketään ei kiinnosta asiani ja kukaan ei koskaan kysy mitään.



T: vuoden tuppisuuna perhekerhossa istunut.

Olen " parhaimmillani" alle viiden henkilön ryhmässä, isommat on myrkkyä.



Kysymys on ihan persoonallisuuden piirteestä. Jotkut ihmiset - me? - vastaanottavat ympäristön ärsykkeitä herkemmin, jolloin ärsykemäärä isossa ihmisjoukossa on liian suuri. Jos esim. huoneessa käydään useampaa keskustelua yhtäaikaa, niin mä en pysty seuraamaan yhtäkään, koska automaattisesti yritän kuunnella kaikkia puhujia :(

Miksi sitä pitää olla semmoinen tuppisuu isommassa porukassa, ettei suutaan saa avatuksi. Hmph.

jos joskus yritän jotain sanoa, niin joku muu puhuu päälle. Sit jos on vaan yks ihminen paikalla, niin sitten sujuu puhuminen.

Juttelen tosi harvoin esim. puistossa kenenkään kanssa. Jotenkin vanhemmalla iällä olen tullut siihen lopputulokseen, että isoissa ryhmissä ei kaikki todellakaan puhu eikä siihen ole mahdollisuuksiakaan ellei olla kaakattava lauma. Monet puhuu vaikkei olisi sanottavaakaan ja ovat uskomattoman huumorintajuttomia. Koska olen nainen, ajattelen ajattelutapani mukailevan enemmän miesmäistä linjaa. Ei mulla ole aikaa aina jaaritella. Pitää mennä, moi.

Inhoan ja häpeän käytöstäni isommassa porukassa. (vieraammassa porukassa siis, oma ystäväporukka on eri asia) Tunnen itseni ihan typeräksi. En keksi mitään sanottavaa ja vaikka keksisin, en saa suuta auki. Muut pitävät varmaan ihan mölönä. Kahden kesken, vieraankin kanssa, olen nokkela ja puhelias. Varmaan jos joku " porukkatuttu" puhuisi minusta jonkun " kahdenkeskentutun" kanssa, niin heillä olisi minusta aivan erilaiset käsitykset.