Lue keskustelun säännöt.
koen olevani tyttö..ihailen niitä naisia, jotka kokevat olevansa naisia
10.05.2016 |
Olen 30-vuotias, akateeminen.. koen olevani vieläkin tyttö..en ole ehkä tutustunut naiseuteeni..ymmärsin sen tänään, kun katsoin Suomen poikamiestä..ihailen naisia, jotka osaavat olla naisia isolla n:llä..Itse olen vain vieläkin isin tyttö..edes synnytykset eivät ole tuoneet kokemusta naiseudesta..
Kommentit (36)
Voihan 30-vuotias (akateeminenkin) mies kokea olevansa yhä poika....
...paitsi että jos kokee,niin parempi olla sitä ainakaan tällä palstalla kertomatta,jos ei halua saada sitä "setämiehen" leimaa ja titteliä...
Täällä kun kaikki kirjoittajat ovat, ah niiiiiin nuoria... heh,heh (=lämmintä elämänmyönteistä myhäilevää hymynaurua)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se sieltä tulee. Itse aloin tuntea itseni aikuiseksi naiseksi vasta 40+
Tämä on naisille aika tyypillistä. Tuossa AP:n iässä vietetään vielä viikonloppuja vanhempien luona.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mitä ap tarkoittaa, mutta utse olen tyttömäinen sillä tavalla, etten osaa olla siisti. En osaa itsevarmasti käyttää hienoja ja kalliita kasvo-, yö-, päivä- ja silmänympärysvoiteita enkä ole koskaan tottunut meikkaamaan. Vaatteet ostan mieluummin Cittarista kuin Aubadesta tai Stockmannilta. Siivotessa siivoan vedellä tai Fairylla. En ole siivoushullu. Hiukseni ovat oikeasti sekaisin kuin peikolla, kun aamulla herään. Jne.
Ihailen kyllä naisis, jotka jaksavat käyttää hienoja vaatteita ja jotka näyttävät somilta nukkuessaankin, mutta en vain ole samaa lajia.
Naiseus tarkottaa mulle jotain syvällisempää olemusta kuin kasvovoiteita tai siivoamista. En käytä kosmetiikkaa (eikä minulla ole hajuakaan millainen siivoaja olen ja jos muita stereotyyppisiä asioita haetaan en myöskään vastaa perheeni ruokahuollosta) mutta koen olevani nainen. Olen myös älykäs, fyysisesti vahva ja olen taitava työssäni sekä harrastuksissani. Naiseuden kokemuksen sain ensimmäisestä raskaudesta. Imetän, treenaan ja olen ylpeä kropastani, joka tähän kaikkeen pystyy.
Raskauden ja imettämisen lisäksi en koe eroa miehiin. Naiseus on mulle itseni hyväksymistä ja ympäröivän maailman hyväksymistä. Tytöttely on aina vituttanut, olin ennen naiseuden kokemusta mielummin jollain tapaa sukupuolueeton kuin tyttö.
Ootko sä sellanen ärsyttävä piipittäjä, joka kikattelee kaikelle mahdolliselle ja esittää naivimpaa kuin onkaan.,?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mitä ap tarkoittaa, mutta utse olen tyttömäinen sillä tavalla, etten osaa olla siisti. En osaa itsevarmasti käyttää hienoja ja kalliita kasvo-, yö-, päivä- ja silmänympärysvoiteita enkä ole koskaan tottunut meikkaamaan. Vaatteet ostan mieluummin Cittarista kuin Aubadesta tai Stockmannilta. Siivotessa siivoan vedellä tai Fairylla. En ole siivoushullu. Hiukseni ovat oikeasti sekaisin kuin peikolla, kun aamulla herään. Jne.
Ihailen kyllä naisis, jotka jaksavat käyttää hienoja vaatteita ja jotka näyttävät somilta nukkuessaankin, mutta en vain ole samaa lajia.Naiseus tarkottaa mulle jotain syvällisempää olemusta kuin kasvovoiteita tai siivoamista. En käytä kosmetiikkaa (eikä minulla ole hajuakaan millainen siivoaja olen ja jos muita stereotyyppisiä asioita haetaan en myöskään vastaa perheeni ruokahuollosta) mutta koen olevani nainen. Olen myös älykäs, fyysisesti vahva ja olen taitava työssäni sekä harrastuksissani. Naiseuden kokemuksen sain ensimmäisestä raskaudesta. Imetän, treenaan ja olen ylpeä kropastani, joka tähän kaikkeen pystyy.
Raskauden ja imettämisen lisäksi en koe eroa miehiin. Naiseus on mulle itseni hyväksymistä ja ympäröivän maailman hyväksymistä. Tytöttely on aina vituttanut, olin ennen naiseuden kokemusta mielummin jollain tapaa sukupuolueeton kuin tyttö.
En ole AP, vastasin vaikka tuossa viitattiin AP:hen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä muutuin tytöstä naiseksi kolmen- ja neljänkympin välissä. Välillä haluan kyllä leikkiä niin kuin tyttö ja käyttäytyä lapsellisesti...
Täytän juuri 34, ja tuo prosessi tytöstä naiseksi on ollut päällä viimeiset kolmisen vuotta vahvasti.
Minä olin lisäksi teininä urheilullinen ja vähän poikatyttömäinen. Siksi joskus kyseenalaistin, miten voisin olla nainen jos en ole ollut koskaan edes tyttö. Samaistuin johonkin Conchita Wurstiin, koin että transutkin olivat naisellisempia kuin minä mekossa.
Nyt alkaa olla uusi vaihe meneillään. Olen pyöristynyt ja jotenkin rintani kasvoivat myös vasta nyt viime aikoina, kun olen päästänyt poikatyttöydestäni irti. Melkein kuin olisin käynyt läpi sukupuolenvaihdoksen. Enkä väitä, että rinnat tekevät naisen, mutta minulla tuo prosessi on näkynyt myös fyysisenä pehmeytenä.
Kai naiseus on minulle myös pehmenemistä asenteissani elämää ja itseäni kohtaan. Armollisuutta. Empatiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootko sä sellanen ärsyttävä piipittäjä, joka kikattelee kaikelle mahdolliselle ja esittää naivimpaa kuin onkaan.,?
En ole ap. Mutta olen tuollainen, pakenen esiteininä oppimiini puolustuskeinoihin. Viaton hymy vaan naamalle, niin muut tekee hommat puolestani kun enhän mä mitään tiedä/osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin koen olevani sisäisesti vielä tyttönen, sellainen 17-vuotias..aina yhtä järkyttävää muistaa olevansa 43, ja vanhin lapsista jo 21 v. Tennareista en luovu, enkä pitkästä tukasta, muuten yritän olla nainen 😊.
Kyl mustakin tuntuu oudolta vaikka rastittaa johonkin lomakkeeseen se "nainen" ja alan nauraa,jos joku kutsuu.minua naiseksi. Olen 24v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen alkanut tuntemaan itseni naiseksi vähitellen keski-ikäistymisen myötä. Toisaalta tunnen olevani nuori tyttö, mutta kun huomaan olevani täysin eri sukupolvea uusien työntekijöiden kanssa, niin vähitellen ymmärrän että en enää ihan tyttö ole. Myös omien lasten tulo teineiksi auttaa tuntemaan itsensä oikeasti aikuiseksi.
Järjestin vähän aikaa sitten hautajaiset. Tuo oli (surusta huolimatta) aika voimaannuttava tilanne. Tajusin, että minä olen nyt se suvun Nainen, joka järkkää hautajaiset, hoitaa perintöasiat yms. En enää ole isin tyttö, vaan se aikuinen nainen, joka hoitaa isänsä veroilmoituksen ja laskut ja muutenkin huolehtii vuorostaan isästään.
Vieläkin kuitenkin esim. "paremmissa" vaatekaupoissa tulee tunne, että en kuulu tänne (en ole riittävän lady). Toisaalta en nuorisovaatteissakaan kehtaa kulkea.
T. Nainen,40+
Kävin Englannissa työhaastattelussa.
"Ai, olet suomalainen. Kuulin, että suomalaiset naiset on kykeneviä (capable), vaihtavat vaikka autonrenkaat tarvittaessa" ja "sinun on varmaan hankala matkustaa maissa, missä naiset on niin säälittäviä (pathetic)."
:O
Olen 34, alan olla naisellisuudestani ylpeä. Tuo kommentti muistutti, miksi olin pitkään epänaisellinen. Pari vuotta sitten tuo oli minun asenteeni, sääliä naisellisuutta. Haastattelija oli jakkupukuinen, kuivakka 50-v ikuinen poikatyttö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen 22 ja olen tässä pari vuotta välillä tuntenut itseni naiseksi ja välillä typeräksi hihitteleväksi ja ujoksi tytöksi. Välillä tuntuu että olen itsevarma ja itsenäinen nainen, välillä olen vielä teinimäisesti epävarma.